Tämä artikkeli kuvailee Pariisissa puhuttavan standardiranskan äännerakennetta eli fonologiaa. Huomattavia ranskan äänteellisiä ominaisuuksia ovat uvulaarinen r eli niin sanottu kurkku-r, nasalisoidut vokaalit sekä eräät fonologiset prosessit, jotka vaikuttavat sananloppuisiin äänteisiin.

Konsonantit thumb|Uvulaarisen r:n (esim. ) esiintyminen Luoteis-Euroopassa. Labiaalit Dentaalit/Alveolaarit Postalveolaarit/Palataalit Velaarit/Uvulaarit Klusiilit soinnittomat p t k soinnilliset b d g Frikatiivit soinnittomat f s ʃ soinnilliset v z ʒ ʁ Approksimantit tavalliset l j labialisoidut ɥ w

ovat laminaalisia dentialveolaarisia , kun taas ovat dentaalisia . on yleensä apikaalinen alveolaarinen , mutta joskus laminaalinen dentialveolaarinen . Ennen äänteitä se voi olla myös retrofleksinen . on muuttumassa kohti :tä. Velaarinen nasaali ei ole natiivifoneemi, mutta se esiintyy lainasanoissa. Jotkut puhujat saattavat ääntää sen tai . Approksimantit vastaavat suppeita vokaaleja . Eräistä minimipareista huolimatta (esim. loua 'vuokrasi'; loi 'laki') ne esiintyvät usein vapaassa vaihtelussa. Joissakin murteissa esiintyy palataalinen lateraali (), joka on standardikielessä kuitenkin langennut yhteen :n kanssa. Foneemilla on useita eri äännearvoja, joista yleisimpinä soinnillinen ja soinniton uvulaarifrikatiivi ja . Murteellisina pidettyjä ääntämyksiä ovat uvulaarinen tremulantti , alveolaarinen tremulantti ja alveolaarinen napausäänne . Transkriptioissa käytetään useimmiten symbolia vaikka äänne ääntyykin ennen soinnittomia obstruentteja ja niiden jälkeen sekä sanan lopussa soinnittomana . Velaarit saattavat palatalisoitua ennen etuvokaaleja ja vaihtelevasti ennen vokaalia . Sananloppuinen saattaa myös palatalisoitua . Velaarien palatalisaatio on perinteisesti yhdistetty työväenluokkaan, vaikkakin se on leviämässä muihinkin yhteiskuntaluokkiin isoissa kaupungeissa.

Liaison Monissa ranskan sanoissa on niin sanottu latentti loppukonsonantti, eli sananloppuinen konsonantti, joka ääntyy ainoastaan seuraavan sanan alkaessa vokaalilla. Esimerkiksi sana deux 'kaksi' ääntyy yksinään tai konsonanttialkuisen sanan edellä, mutta ennen vokaalilla alkavaa sanaa se ääntyy , esimerkiksi deux ans 'kaksi vuotta' . Tätä :aa kutsutaan liaison-konsonantiksi, joka näkyy sanan oikeinkirjoituksessa.

Vokaalit thumb|Pariisinranskan vokaalikaavio. Standardiranskassa on korkeintaan 13 oraalista vokaalia ja 4 nasaalista vokaalia.

+ Oraaliset etu keski taka lavea pyöreä lyhyt pitkä suppea i y u puolisuppea e ø ə o puoliväljä ɛ ɛː œ ɔ väljä a ɑ+ Nasaaliset etu taka lavea pyöreä välinen ɛ̃ œ̃ ɔ̃ väljä ɑ̃

Quebecin ja Cajunin murteissa suppeiden vokaalien allofoneina esiintyvät kun ne ovat foneettisesti lyhyitä (eli muuten kuin ennen konsonantteja ) tai umpitavuissa. Pariisin ranskassa väljyys vaihtelee suppean :n ja lähes suppean :n välillä.

Puolisuppeat ja puoliväljät vokaalit ovat harvoin kontrastoivia, joten ne esiintyvät usein vapaassa vaihtelussa; yleisesti puolisuppeat esiintyvät avotavuissa ja puoliväljät umpitavuissa. On kuitenkin joitakin minimipareja; esimerkiksi ja kontrastoivat sananloppuisissa avotavuissa (allait 'oli menossa' vs. allé 'mennyt'), ja ja sekä ja kontrastoivat yksitavuisten sanojen umpitavuissa (Rhodes 'Rodos' vs. rôde 'maleksin'; jeune 'nuori' vs. jeûne 'paasto').

Vokaalien ja foneeminen kontrasti on hävinnyt Ranskan eteläosassa, jossa ne esiintyvät ainoastaan vapaassa vaihtelussa. :n ja :n sekä :n ja :n foneeminen kontrasti on säilynyt ainoastaan Belgiassa.

ja ovat laajalti langenneet yhteen Ranskassa, mistä johtuen jotkin kielitieteilijät eivät enää pidä niitä eri foneemeina. Ne kuitenkin kontrastoivat yhä selkeästi monissa murteissa, kuten Quebecissä.

Švaa Ranskan švaa-vokaali on foneettisesti hieman pyöreä välinen keskivokaali. Sitä pidetään joskus foneettisesti samana kuin . Ranskan švaan pääominaisuus on sen ”epävakaus”; joskus sitä ei äännetä lainkaan, kuten sanan keskellä yksittäiskonsonantin jälkeen rappeler ja sanan lopussa table . Sananloppuinen švaa saatetaan kuitenkin joskus lausua, jos sitä edeltää kaksi konsonanttia ja seuraa konsonanttialkuinen sana: une porte fermée . Lisäksi sanan lopussa švaa äännetään usein runoissa ja lauluissa, jos rytmi sitä edellyttää.

I konjugaation verbien futuuri- ja konditionaalimuotojen švaa saatetaan jättää lausumatta myös kahden konsonantin jälkeen garderais .

Yleensä švaa ei äänny umpitavuissa . Silloin kun se ääntyy niin, esiintyy yleensä morfologista vaihtelua :n kanssa; harceler harcèle . Joillakin puhujilla voi esiintyä kolmisuuntaista vaihtelua: appeler appelle appellation , joka voi kuitenkin ääntyä myös .

Pituus Lukuun ottamatta joillakin puhujilla esiintyvää :n ja :n kontrastia eräissä harvoissa minimipareissa (kuten mettre ja maître ) vokaalipituus on täysin allofonista. Vokaali voi ääntyä pitkänä painollisessa umpitavussa seuraavissa tapauksissa: Vokaalit ja nasaaliset vokaalit ääntyvät aina pitkänä: pâte ; chante . Kaikki vokaalit ääntyvät pitkinä ennen yksin esiintyviä konsonantteja tai konsonanttiyhdistelmää : mère ; livre .

Paino Sanapaino ei ole ranskassa erottavaa. Kieliopillinen paino on aina sanan viimeisellä tavulla, paitsi jos kyseisessä tavussa on švaa , jolloin paino on sitä edeltävällä tavulla. Švaalliset yksitavuiset sanat (ce, de, que) ovat yleisesti enkliittisiä mutta saattavat joskus olla painollisia.

Lähteet

Aiheesta muualla

äännerakenne Luokka:Fonologia kielittäin