thumb|Victor-François de Broglie. Victor-François, Broglien 2. herttua (19. lokakuuta 1718 – 30. maaliskuuta 1804 Münster)Victor-François, 2nd duke de Broglie Encyclopædia Britannica Online Academic Edition. Viitattu 12.12.2018.Nordisk familjebok (1905), s. 229 Runeberg.org. Viitattu 9.12.2018. oli ranskalainen herttua ja Ranskan marsalkka.
De Broglie kuului piemontelaistaustaiseen de Broglien aatelissukuun, ja hänen isänsä oli Ranskaa palvellut marsalkka François-Marie de Broglie, joka sai vuonna 1742 herttuan aatelisarvon. Victor-François de Broglie palveli aluksi isänsä alaisuudessa tämän sotiessa Puolan perimyssodan vuosina 1733–1735 Italiassa sekä Itävallan perimyssodan vuosina 1740–1748 Böömissä ja Reininmaalla.
Hänet ylennettiin vuonna 1742 prikaatikenraaliksi, vuonna 1746 kenraalimajuriksi (maréchal de camp) ja vuona 1748 kenraaliluutnantiksi. Isänsä kuoltua vuonna 1745 hän oli sodan loppuvaiheessa Morits Saksilaisen alaisena komentajana muun muassa Rocoux’n taistelussa.Broglie, de Encyclopædia Britannica (1911), Wikisource. Viitattu 12.12.2018.
Seitsenvuotisessa sodassa de Broglie saavutti merkittävän voiton lyödessään Braunschweigin herttuan Kaarle Vilhelm Ferdinandin vuoden 1759 Bergenin taistelussa. Hänet ylennettiin sen jälkeen Ranskan armeijassa marsalkaksi, ja keisari Frans I antoi hänelle valtakunnanruhtinaan arvon. Samana vuonna de Brogliesta tehtiin ylipäällikkö tappioita kärsineen marsalkka Contadesin tilalle. Hän voitti joukkoineen Korbachissa vuonna 1760, mutta kärsi tappion Vellinghausenin taistelussa vuonna 1761. Hän joutui väistymään tehtävistään seuraavana vuonna. Hänet kutsuttiin vuonna 1778 komentamaan Englantia vastaan koottua ranskalaista armeijaa Yhdysvaltain vapaussodan aikana.
Ranskan vallankumouksen alkuvaiheessa kuningas Ludvig XVI kutsui iäkkään marsalkka de Broglien heinäkuussa 1789 sotaministeriksi nimittämäänsä vanhoilliseen hallitukseen, ja tämä sai komentoonsa Versailles’n ympäristöön sijoitetut joukot, joiden oli tarkoitus nujertaa vallankumouksellinen kuohunta. Suunnitelma kariutui Bastiljin valtauksen jälkeen, ja de Broglie lähti maanpakoon oltuaan ministerinä vain muutaman päivän. Ensimmäisen vallankumoussodan puhjettua vuonna 1792 de Broglie komensi jonkin aikaa emigranttirojalistien muodostamaa niin sanottua prinssien armeijaa, joka soti Ranskaa vastaan. Hän oli myöhemmin Englannin ja Venäjän palveluksessa ja kuoli vuonna 1804 maanpaossa Saksan Münsterissä.
De Broglien poika Claude Victor de Broglie toimi kenraalina vallankumoussodan alkuvaiheessa, mutta hänet teloitettiin myöhemmin monarkistina. Herttuan arvo periytyi marsalkan pojanpojalle Victor de Broglielle, joka toimi myöhemmin Ranskan pääministerinä. Victor-François de Broglien veli oli Ludvig XV:n salaista diplomatiaa palvellut kreivi Charles-François de Broglie.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ranskan marsalkat Luokka:Ranskan ministerit Luokka:Ranskan suuren vallankumouksen henkilöt Luokka:Ranskalaiset herttuat Luokka:Vuonna 1718 syntyneet Luokka:Vuonna 1804 kuolleet