Masoumeh ”Masih” Alinejad-Ghomikolayi (, s. 11. syyskuuta 1976 Ghomikola, Babol) on Iranissa syntynyt yhdysvaltalainen toimittaja ja kirjailija. Alinejad toimii johtajana ja tuottajana VOA Persian Service -yhtiössä, joka on Radio Fardan kirjeenvaihtaja.
Alinejad tunnetaan kritiikistään Iranin viranomaisia kohtaan. Hän asuu maanpaossa New Yorkissa ja on voittanut useita palkintoja, mukaan lukien ihmisoikeuspalkinnon UN Watchin vuoden 2015 Geneven huippukokouksessa ihmisoikeuksista, Mehdi Semsarin säätiön Omid Journalism- palkinnon sekä AIB Media Excellent- palkinnon.
Ura
Alinejad syntyi Masoumeh Alinejadina, mutta käyttää etunimeä ”Masih”, joka tarkoittaa messiasta. Alinejad oli poliittisesti aktiivinen nuoresta iästä lähtien ja pidätettiin vuonna 1994 hallituksenvaistaisten lehtisten tuottamisesta. Alinejad aloitti journalismin uransa vuonna 2001. Lehdet kuten Shargh, Bahar, Vaghaye, Ettefaghiye, Ham-Mihan ja Etemad Melli ovat julkaisseet hänen artikkeleitaan.
Vuonna 2008 Alinejad kirjoitti Etemad-e Mell -lehteen artikkelin nimeltä "Delfiinien laulu", jossa hän vertasi Mahmoud Ahmadinejadin seuraajia nälkäisiin delfiineihin, jotka tuottavat ääniä ja tekevät viihdyttäviä tekoja saadakseen ruokaa kouluttajaltaan. Jotkut pitivät artikkelia erittäin loukkaavana presidenttiä kohtaan, ja lehden johtaja Mehdi Karroubi joutui pyytämään sen julkaisua anteeksi.
Kesällä 2009 Alinejad yritti päästä haastattelemaan Barack Obamaa Yhdysvalloissa. Häneltä evättiin kuitenkin haastattelu, vaikka hänelle oli myönnetty viisumi Obaman haastattelun vuoksi. Hänen viisuminsa päättyi, ja hänen täytyi palata Englantiin. Yhdysvalloissa hän osallistui eräisiin iranilaisiin protesteihin ja piti puheen San Franciscossa, jossa hän puhui Iranin hallituksen viranomaisille, "Me olemme vapisseet kolmekymmentä vuotta, nyt on sinun vuorosi on vapista". Vuonna 2009 Iranin presidentinvaalien jälkeen hän julkaisi romaanin A Green Date.
Alinejad kertoo paenneensa Iranista vuonna 2009. Vuodesta 2014 hän on asunut New Yorkissa, jossa hän kirjoittaa lehtiartikkeleita, ylläpitää verkkosivuja ja emännöi televisio-ohjelmaa Voice of American kanavalla.
Alinejad valmistui vuonna 2011 tieteen, median ja kulttuurin tutkinnosta Oxford Brookesin yliopistosta.
Vuonna 2014 Alinejad lanseerasi My Stealthy Freedom -Facebook-sivun, joka kehottaa Iranin naisia lähettämään kuvia itsestään ilman hijabia. Sivu herätti nopeasti kansainvälistä huomiota, ja se on kerännyt satoja tuhansia tykkäyksiä.
Vuonna 2015 järjestetty ihmisoikeuksia ja demokratiaa käsittelevä Geneven huippukokous antoi Alinejadille naisten oikeuksia koskevan palkinnon "antaessaan äänen äänettömälle ja tuettuaan Iranin naisten taistelua perusihmisoikeuksista, vapaudesta ja tasa-arvosta."
Alinejad on sanonut, ettei vastusta hijabia, mutta uskoo, että sen pitäisi olla henkilökohtainen valinta. Iranissa naiset, jotka näyttäytyvät julkisuudessa ilman hijabia, pidätetään.
2020 Iranin viranomaiset käynnistivät kampanjan Alinejadin sieppaamiseksi. Vuonna 2021 viranomaiset onnistuivat tekemään tyhjäksi juonen, jonka mukaan Alinejad olisi siepattu New Yorkissa ja kuljetettu pikaveneellä Venezuelaan ja sieltä Iraniin tuomittavaksihttps://www.npr.org/2024/07/10/g-s1-8835/masih-alinejad-iran.
Kesäkuussa 2022 Iran lähetti Alinejadin ovelle palkkamurhaajan. Alinejad pelastui, koska oli parhaillaan videopuhelussa Garri Kasparovin kanssa eikä mennyt avaamaan. Palkkamurhaaja jäi pian kiinni ajettuaan punaisia päin, jolloin poliisi pysäytti hänet ja löysi autosta aseen. Yhdysvaltain viranomaisten mukaan Iran vakoilee Alinejadia ja pyrkii edelleen surmaamaan hänet. Ailnejad asuu FBI:n turvataloissa, ja vuosina 2020–2024 hän on joutunut muuttamaan lähes 20 kertaa.
Teokset Little Brown julkaisi vuonna 2018 Alinejadin muistelmateoksen The Wind in my Hair: My Fight for Freedom in Modern Iran, joka käsitteli hänen matkaansa Pohjois-Iranin pienestä kylästä Pohjois-Irlantiin.
Alinejad on julkaissut neljä kirjaa persiaksi:
Tahasson – kuvaa poliittista myllerrystä, kun "kuudes Iranin parlamentti" lakkasi. Taj-e-Khar (Thornin kruunu) – romaani joka on myös käännetty englanniksi. I am Free – käsittelee naisten kysymyksiä Iranissa. Julkaistu Saksassa, sillä islamilaisen kulttuurin ja ohjauksen ministeriö kielsi sen Iranissa. Gharar Sabz (Vihreä Rendezvous ) – julkaistiin myöskin Saksassa
Lähteet
Luokka:Vuonna 1976 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt Luokka:Feministit Luokka:Iranilaiset henkilöt