Kefepiimi (C19H24S2N6O5) on kefalosporiineihin kuuluva orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään lääketieteessä ja eläinlääketieteessä antibioottina useiden bakteeri-infektioiden hoitamiseen.
Ominaisuudet ja käyttö Kefepiimi kuuluu niin kutsuttuihin neljännen sukupolven kefalosporiineihin. Sen vaikutusmekanismi perustuu muiden saman lääkeaineryhmän molekyylien tavoin bakteerien soluseinän peptidoglykaanikerroksen biosynteesin estoon. Lääkeaine tehoaa useisiin grampositiivisiin bakteereihin esimerkiksi streptokokkeihin. MRSA-kannat ovat resistenttejä. Gramnegatiivisesta bakteereista kefepiimi tehoaa muun muassa enterobakteereihin kuten kolibakteeriin ja lisäksi Pseudomonas aeruginosaan. Kefepiimi on suhteellisen stabiili useita beetalaktamaaseja vastaan ja sitä on tutkittu käytettäväksi myös beetalaktamaasien inhibiittorin tatsobaktaamin kanssa. Aine annetaan ruiskeena suoneen tai lihakseen. Kefepiimiä käytetään muun muassa keuhkokuumeen, iho- ja pehmytkudostulehdusten, aivokalvotulehdusten ja virtsatietulehdusten hoitamiseen.Axel Kleemann: Antiinfectives for Systemic Use, 1. Antibacterials, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2016. Kefepiimiä voidaan käyttää koirien ja hevosten antibiootina.
Haittavaikutukset Tyypillisimmät kefepiimin aiheuttamat haittavaikutukset ovat huonovointisuus ja kefalosporiineille tyypillisesti oksentelu, ripuli ja ihottuma. Harvinaisena voi esiintyä neurologisia haittavaikutuksia.
Lähteet
Luokka:Kefalosporiinit