Euroopan unionin jäsenvaltioihin kuuluu 31 erityisaluetta, jotka historiallisista, maantieteellisistä tai poliittisista syistä nauttivat erityisasemaa Euroopan unionissa tai sen ulkopuolella. Erityisalueet jaetaan kahteen luokkaan. Toiseen luokkaan kuuluu 9 ulkoaluetta, jotka ovat osa Euroopan unionia, vaikka niiden osalta EU:n lainsäädännöstä on tehty poikkeuksia niiden Manner-Euroopasta erillisen maantieteellisen sijainnin vuoksi. Toiseen luokkaan kuuluu puolestaan 22 merentakaista maata ja aluetta, jotka eivät kuulu Euroopan unioniin, vaikka ne tekevät yhteistyötä EU:n kanssa merentakaisten maiden ja alueiden liiton kautta.
Ulkoalueet tunnustettiin Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä vuonna 1992The Maastricht Treaty of 1992 (Treaty on European Union): Declaration on the outermost regions of the Community, ja niiden asema vahvistettiin Lissabonin sopimuksessa vuonna 2007. Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa todetaan, että Euroopan unionin ensi- ja toissijaista oikeutta sovelletaan automaattisesti ulkoalueisiin, ellei näiden alueiden erityispiirteiden vuoksi ole säädetty poikkeuksia. Merentakaiset maat ja alueet tunnustetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 198 artiklassa, jonka nojalla ne voivat valita EU:n säännökset työntekijöiden vapaasta liikkuvuudesta ja sijoittautumisvapaudesta ja kehottaa heitä liittymään merentakaisiin maihin, jotta voitaisiin parantaa yhteistyötä Euroopan unionin kanssa.Council Decision of 27 November 2001 on the association of the overseas countries and territories with the European Community ("Overseas Association Decision") (2001/822/EC).
Erityisalueet käsittävät kaikkiaan noin 6 miljoonaa asukasta, ja niiden pinta-ala on yhteensä noin 2 723 510 neliökilometriä. Suurimman osan tästä pinta-alasta, 2 166 000 neliökilometriä, muodostaa Grönlanti. Väkiluvultaan suurin erityisalueista taas on Kanariansaaret, jossa asuu yli kolmasosa kaikkien erityisalueiden asukkaista.
Kartta
Ulkoalueet Ulkoalueet ovat alueita, jotka kuuluvat Euroopan unionin jäsenvaltioon, mutta sijaitsevat kaukana Manner-Euroopasta. Niiden sijainnin vuoksi niiden osalta on tehty poikkeuksia EU:n yleisestä politiikasta, vaikka ne ovat osa Euroopan unionia. Euroopan unionin yhdeksän ulkoaluetta ovat: LippuVaakunaAlueSijaintiPinta-alaVäkilukuPääkaupunkiSuurin asuinpaikkaViralliset kieletEmämaaAzoritPohjois-Atlantti2 333245 746Angra do Heroísmo, Horta ja Ponta DelgadaPonta DelgadaportugaliKanariansaaretPohjois-Atlantti7 4932 101 924Santa Cruz de Tenerife ja Las PalmasLas Palmasespanjareunus|keski|80x80pxRanskan GuyanaEtelä-Amerikka83 534281 612CayenneCayenneranskaGuadeloupeKaribia1 628402 119Basse-TerreLes AbymesranskaMadeiraPohjois-Atlantti801289 000FunchalFunchalportugaliMartiniqueKaribia1 128385 551Fort-de-FranceFort-de-FranceranskaMayotteIntian valtameri374256 518Dzaoudzi (de jure),Mamoudzou (de facto)MamoudzouranskaLa RéunionIntian valtameri2511865 826Saint-DenisSaint-Denisranska Saint MartinKaribia5336 286MarigotMarigotranskaYhteensä99 8554 864 582
Asema Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaan sekä ensi- että toissijaista Euroopan unionin lainsäädäntöä sovelletaan automaattisesti näihin alueisiin, mutta mahdollisia poikkeuksia voidaan tehdä niiden "rakenteellisen, sosiaalisen ja taloudellisen aseman huomioon ottamiseksi". Perusteina tällaisiin poikkeuksiin voi olla esimerkiksi syrjäinen sijainti, saaristo-olosuhteet, pieni koko, vaikea topografia, haastava ilmasto tai taloudellinen riippuvuus muutamista tuotteista, joiden pysyvyys ja yhdistelmä rajoittavat vakavasti niiden kehitystä.Article 349 of the Treaty on the Functioning of the European Union. Kaikki ovat osa Euroopan unionin tulliliittoa, mutta osa niistä ei kuulu Schengen-alueeseen eikä niissä sovelleta Euroopan unionin arvonlisäverosäännöksiä.
Seitsemän ulkoaluetta tunnustettiin Maastrichtin sopimuksen allekirjoittamisen yhteydessä vuonna 1992.The Maastricht Treaty of 1992 (Treaty on European Union): Declaration on the outermost regions of the Community Lissabonin sopimukseen sisältyi kaksi uutta aluetta (Saint Barthélemy ja Saint Martin) vuonna 2007. Saint-Barthélemy muutti asemaansa ulkoalueesta merentakaiseksi alueeksi 1. tammikuuta 2012 alkaen. Mayotte on kuulunut ulkoalueisiin 1. tammikuuta 2014 lähtien.
Portugalin autonomiset alueet Azorit ja Madeira ovat Portugaliin kuuluvia saariryhmiä Atlantilla. Ne kuuluvat erottamattomina osina Portugalin tasavallan alueeseen, mutta molemmilla on jonkin verran itsehallinto-oikeuksia. Vaikka niiden osalta voitaisiin tehdä poikkeuksia EU:n lainsäädännöstä, niin ei ole tehty. Arvonlisävero niissä on kuitenkin pienempi kuin muualla Portugalissa, eivätkä ne kuulu EU:n arvonlisäveroalueeseen.
Kanariansaaret Kanariansaaret ovat Afrikan rannikon läheisyydessä sijaitseva Espanjaan kuuluva saaristo, joka muodostaa yhden Espanjan 17 itsehallintoalueesta eli maan tärkeimmistä ensimmäisen tason hallinnollisista alueista. Ne ovat EU:n arvonlisäveroalueen ulkopuolellaArticle 6 of Council Directive 2006/112/EC of 28 November 2006 (as amended) on the common system of value added tax (OJ L 347, 11.12.2006, p. 1) Eur-lex.europa.eu.. Kanariansaaret ovat kaikkien Euroopan unionin erityisalueista väkirikkain ja taloudellisesti kehittynein. Syrjäisimpien alueiden tuki- ja tiedotustoimistot sijaitsevat näillä saarilla, Las Palmasin kaupungissa Gran Canarian saarella.
Ranskan merentakaiset departementit Ranskaan kuuluu viisi merentakaista departementtia: Ranskan Guayana, Guadeloupe, Martinique, Mayotte ja Réunion. Ranskan lainsäädännön mukaan niitä pidetään tasavallan olennaisina osina. Niissä euro on laillinen maksuväline;Article 3(1) of Council Regulation 2913/92/EEC of 12 October 1992 establishing the Community Customs Code (as amended) (OJ L 302, 19.10.1992, p. 1-50) Eur-lex.europa.eu., mutta ne eivät kuulu Schengen-alueeseen eivätkä EU:n arvonlisäveroalueeseen.
Mayotte on uusin viidestä merentakaisesta departementista, ja se on muuttunut EU:n merentakaisesta asemasta ulkoalueeksi 31. maaliskuuta 2011. Se tuli ulkoalueeksi ja näin ollen osaksi Euroopan unionia 1. tammikuuta 2014.
Saint Martin Saint Martin on Ranskan ainoa merentakainen yhteisö, jonka asema on EU:n syrjäisin alue.Outermost regions, Fact Sheets on the European Union, European Parliament. Retrieved 22 March 2017. Kuten Ranskan merentakaisissa departementeissa, euro on laillinen maksuväline myös Saint Martinissa, mutta se ei kuulu Schengen-alueeseen eikä EU:n arvonlisäveroalueeseen.
22. helmikuuta 2007 Saint-Martin ja Saint-Barthélemy erosivat Ranskan merentakaisesta departementista Guadeloupesta tullakseen uusiksi merentakaisiksi yhteisöiksi. Sen seurauksena niiden status osana EU:ta oli hetken aikaa epäselvä. Siinä missä Ranskan parlamentin julkaisema raportti esitti saarten pysyneen EU:ssa sen ulkoalueina,Rapport d'information nombre 329 (2004–2005) de MM. Jean-Jacques Hyest, Christian Cointat et Simon Sutour, fait au nom de la commission des lois, déposé le 10 mai 2005. Euroopan komission asiakirjoissa niitä pidettiin Euroopan yhteisön ulkopuolella olevina.Saarten juridinen asema selkiytyi Lissabonin sopimuksen tultua voimaan, jonka mukaan ne ovat ulkoalueita. Kuitenkin Saint-Barthélemy lakkasi olemasta ulkoalue ja jätti EU:n tullakseen merentakaiseksi alueeksi 1. tammikuuta 2012.
Merentakaiset maat ja alueet Merentakaiset maat ja alueet ovat riippuvaisia alueita, joilla on erityissuhde johonkin EU:n jäsenvaltioon. Niiden asemaa kuvataan Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa, eivätkä ne kuulu Euroopan unioniin tai Euroopan sisämarkkinoihin. Merentakaisten maiden ja alueiden yhdistys perustettiin EU:n taloudellisen kehityksen ja yhteistyön parantamiseksi, ja siihen kuuluvat useimmat merentakaiset maat ja alueet lukuun ottamatta kolmea, joilla ei ole pysyvää asutusta.
LippuVaakunaAlueSijaintiPinta-alaVäkilukuPääkaupunkiSuurin siirtokuntaViralliset kieletEmämaaRanskan PolynesiaTyynimeri4167275 918Pape'eteFa'a'āranskaUusi-KaledoniaTyynimeri18 576268 767NouméaNouméaranskaCuraçaoKaribia444160 337WillemstadWillemstadhollanti, papiamento, englantiArubaKaribia179104 822OranjestadOranjestadhollanti papiamentoGrönlantiPohjois-Atlantti2 166 08656 483NuukNuukgrönlantiSint MaartenKaribia3733 609PhilipsburgLower Prince's Quarterhollanti, englantiBonaireKaribia29418 905KralendijkKralendijkhollantiWallis ja FutunaTyynimeri14211 899Mata-UtuMata-UturanskaSaint BarthélemyKaribia259 279GustaviaGustaviaranskaSaint-Pierre ja MiquelonPohjois-Atlantti 2426 080Saint-PierreSaint-PierreSint EustatiusKaribia213 193OranjestadOranjestadhollantiSabaKaribia131 991The BottomThe BottomhollantiRanskan eteläiset ja antarktiset alueetIntian valtameri & Etelämanner439 7810Saint-PierrePort-aux-Français (tukikohta)ranskaYhteensä2 643 654 km21 162 985
Merentakaisten maiden ja alueiden liitto Merentakaisten maiden ja alueiden liitto on 17. marraskuuta 2000 perustettu ja Brysselissä toimiva organisaatio. Sen tarkoituksena on parantaa merentakaisten maiden ja alueiden taloudellista kehitystä sekä yhteistyötä Euroopan unionin kanssa. Brysselissä allekirjoitettiin 25. kesäkuuta 2008 EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden liiton välinen yhteistyösopimus. Nykyinen puheenjohtaja on Turks- ja Caicossaarien pääministeri Sharlene Cartwright Robinson.
Sen jälkeen kun Bermuda heinäkuussa 2014 liittyi merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen, siihen kuuluu 22 EU:n kaikkiaan 25 merentakaisesta alueesta. Ainoat kolme merentakaista maata ja aluetta, jotka eivät kuulu merentakaisten maiden ja alueiden liittoon, ovat Brittiläinen Etelämantereen alue, Brittiläinen Intian valtameren alue ja Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret, mutta niillä ei myöskään ole vakinaisia asukkaita.
Asema EU:n sopimus on nimenomaisesti kutsunut merentakaisia maita ja alueita liittymään EU:n ja merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen.Council Decision of 27 November 2001 on the association of the overseas countries and territories with the European Community ("Overseas Association Decision") (2001/822/EC). Ne lueteltiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 198. artiklassa, jossa niitä ei kehotettu liittymään merentakaisten maiden ja alueiden yhdistykseen, ja niille myös annettiin mahdollisuus itse päättää, ovatko työntekijöiden vapaata liikkuvuutta koskevat EU:n säännökset voimassa myös niiden alueella.Article 202 [ex Article 186)] sijoittautumisvapautta.Article 199(5) [ex Article 183(5)] Sijoittautumisvapautta rajoittaa kuitenkin SEUT:n 203 artikla ja merentakaisten maiden ja alueiden yhdistyksestä annettu neuvoston päätös. Sen 51. artiklan 1. kohdan a-alakohdassa säädetään ainoastaan, että "unioni myöntää merentakaisten maiden ja alueiden yhdistyksen luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille kohtelun, joka ei ole yhtä suotuisa kuin sellaisen kolmannen maan luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden kannalta edullisin kohtelu, joiden kanssa unioni tekee tai on tehnyt taloudellisen yhdentymissopimuksen." Tämä voi jälleen olla 51. artiklan 2. kohdan b-alakohdan mukaisesti rajoitettu. Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä velvoitteita ei sovelleta kohteluun, joka myönnetään tutkintojen, lisenssien tai toiminnan vakautta koskevien toimenpiteiden tunnustamista koskevien toimenpiteiden mukaisesti palveluita koskevan yleissopimuksen (GATS) VII artiklan tai GATS-sopimuksen rahoitussopimuksen liitteen mukaisesti.