Itäfriisi on yksi kolmesta friisin kielestä. Sitä kutsutaan myös saterlandinfriisiksi (Seeltersk), sillä Saterlandin murre on ainoa vielä elossa oleva itäfriisin muoto. Itäfriisi kuuluu länsigermaanisiin kieliin.
Muinaisitäfriisi ja sen hiipuminen Muinaisitäfriisiä puhuttiin Itä-Friisiassa, hollantilaisen Lauwers-joen ja saksalaisen Weser-joen välissä. Itä-Friisiaan kuului myös kaksi pientä aluetta Weserin itärannalla, Wursten ja Würden. Muinaisitäfriisin voi jakaa kahteen murteeseen: Weserin friisi idässä ja Emsin friisi lännessä. Vuodesta 1500 eteenpäin muinaisitäfriisiä sivuuttivat ympäröivät alasaksan murteet, ja nykyään itäfriisi on lähes kuollut.
1600-luvun puoliväliin mennessä Emsin friisi oli lähes täysin kadonnut. Weserissä friisi ei selvinnyt paljon kauempaa, ja oli vuoteen 1700 mennessä suurelta osin kuollut. Wurstenissa sitä puhuttiin kuitenkin ainakin vielä vuonna 1723. Pisimpään se selvisi Wangeroogen saarella, jossa viimeinen Weserin friisin puhuja kuoli vuonna 1953. Nykyään muinaisitäfriisiä ei puhuta enää Itä-Friisian historiallisten rajojen sisällä, mutta suuri osa sen asukkaista pitää itseään yhä friiseinä, ja he kutsuvat alasaksan murrettaan nimellä "Freesk". Friisiläinen perusta on yhä huomattavissa tässä murteessa vahvasta saksalaistamisesta huolimatta.
Saterlandinfriisi Viimeinen elävä muoto muinaisitäfriisistä on Elmsin friisin murre, jota puhutaan Saterlandin alueella entisessä Oldenburgin vapaavaltiossa, varsinaisen Itä-Friisian eteläpuolella. Saterland, jonne friisien on ajateltu tulleen Itä-Friisiasta 1000-luvulla, oli pitkään kulkukelvottomien nummien ympäröimä. Kieli selvisi vuosisatoja tämän ja sen vuoksi, että saterlandinfriisi oli alueen asukkaille aina alasaksaa paremmassa asemassa.
Toisena tärkeänä tekijänä Saterlandista tuli kolmikymmenvuotisen sodan jälkeen osa Münsterin ruhtinashiippakuntaa. Tämän seurauksena se päätyi katolisen kirkon vallan alle, ja se erotettiin sosiaalisesti protestanttisesta Itä-Friisiasta noin vuodesta 1630 lähtien. Katolisen lain mukaan ei-katolisen puolison tuli kääntyä katolilaisuuteen, joten saterlandilaisten ja itäfriisialaisten väliset yhteydet ja avioliitot kävivät harvoiksi.
Puhujat Nykypäivän itäfriisin puhujien määrän arviot vaihtelevat. Saterlandinfriisiä puhuu noin henkeä Saterlandin asukkaasta; noin puhuu sitä hyvin (joista hieman alle puolet on äidinkielisiä puhujia).Stellmacher, Dieter (1995). Das Saterland und das Saterländische. Florian Isensee GmbH. . Suurin osa äidinkielisistä puhujista kuuluvat vanhempaan sukupolveen, joten itäfriisi on vakavasti uhanalainen kieli. Se ei kuitenkaan välttämättä ole enää kuoleva, sillä useiden raporttien mukaan puhujien lukumäärä on kasvussa nuoremman sukupolven joukossa, ja jotkut kasvattavat lapsensa itäfriisinkielisiksi.
Katso myös
Friisia Friiseinsaaret Friisin kieli Friisit
Kirjallisuutta Fort, Marron C. (1980): Saterfriesisches Wörterbuch. Hamburg: Helmut Buske. Kramer, Pyt (1982): Kute Seelter Sproakleere - Kurze Grammatik des Saterfriesischen. Rhauderfehn: Ostendorp. Peters, Jörg (2017), "Saterland Frisian", Journal of the International Phonetic Association. Stellmacher, Dieter (1998): Das Saterland und das Saterländische. Oldenburg.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Germaaniset kielet Luokka:Saksan kielet