Suomen 35. eduskuntavaalit järjestettiin 18. maaliskuuta 2007, jolloin tuli kuluneeksi lähes päivälleen sata vuotta ensimmäisistä eduskuntavaaleista. Ennakkoäänestys pidettiin 7.–13. maaliskuuta. Vaaleissa valittiin 200 kansanedustajaa 15 vaalipiiristä.
Vaaleissa käytti äänioikeuttaan 2 772 799 kansalaista, ja äänestysprosentti oli 67,9. Luku on sodanjälkeisen historian alhaisin. Aktiivisuus laski edelliskerrasta 1,8 prosenttiyksikköä. Ennakkoon äänesti 29,7 (+3,7) prosenttia äänioikeutetuista.Äänestysaktiivisuus
Vaalipiirijakoon oli tullut pieni muutos, kun Punkalaitumen kunta siirtyi Satakunnan maakunnasta ja vaalipiiristä Pirkanmaan maakuntaan ja vaalipiiriin vuoden 2005 alussa.
Oppositiopuolue kokoomus nousi vaalien suurimmaksi voittajaksi saatuaan kymmenen lisäpaikkaa. Hallituspuolueista SDP menetti kahdeksan paikkaa ja keskusta neljä, mutta jälkimmäinen säilytti kuitenkin täpärästi asemansa suurimpana puolueena, ja näin keskusta sai jatkaa hallituksen johdossa. Perussuomalaiset nosti paikkalukuaan kahdella, vihreät ja RKP yhdellä. RKP:n ääniosuus ja äänimäärä laskivat tosin hieman. Kristillisdemokraattien paikkamäärä pysyi edellisten vaalien tasolla.
Vaalien jälkeen muodostettiin Vanhasen II hallitus, jota seurasi Kiviniemen hallitus.
Vaalikamppailu Eduskuntavaalien kampanjointi pääsi alkamaan poikkeuksellisen myöhään, vasta tammikuun puolivälissä 2007. Suomi oli ollut Euroopan unionin puheenjohtajamaa vuoden 2006 jälkimmäisellä puoliskolla, eikä silloin ollut haluttu nostaa esiin sisäpoliittisia kiistakysymyksiä. Hallituspuolueet näyttivät aluksi olevan vahvoilla, koska päähallituspuolueet SDP ja keskusta olivat puolueiden kannatusmittauksissa selvästi suurempia kuin pääoppositiopuolue kokoomus. Todennäköisimpänä hallitusvaihtoehtona pidettiinkin punamultahallituksen jatkamista.Unto Hämäläinen: Eduskuntavaalit 18.3.2007. Mitä-Missä-Milloin, Kansalaisen vuosikirja 2008, s. 204–211. Helsinki: Otava, 2007. .
Vaalikamppailun aikana ei noussut esiin suuria kiistanaiheita, jotka olisivat kiihottaneet äänestäjien mieliä. Merkittävin väittely käytiin niin sanotusta kansantalouden jakovarasta eli niistä noin neljästä miljardista eurosta, jotka hallituksella oli todennäköisesti käytettävissään alkavalla vaalikaudella. Sosialidemokraatit ehdottivat, että valtaosa varoista olisi käytettävä tulonsiirtoihin ja palveluihin. Kokoomus kannatti veronalennuslinjan jatkamista, ja keskustan kanta oli näiden ääripäiden välillä. Keskusta vaati myös ruoan arvonlisäveron alentamista, kun taas kokoomus ja RKP pitivät tärkeänä perintöveron alentamista. Perintöverosta tulikin selvästi poliittista kenttää jakanut ideologinen kysymys: oikealla kannatettiin sen poistamista tai ainakin alentamista, kun taas vasemmisto piti tärkeänä sen säilyttämistä.
Aivan vaalikamppailun loppumetreillä kokoomuslainen europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola pohti blogissaan pääministeri Matti Vanhasen ja Vihreän liiton kansanedustajan Merikukka Forsiuksen suhdetta. Korhola epäili heillä olevan "vipinää", josta kerrottaisiin vasta vaalien jälkeen. Vanhanen raivostui Korholalle ja ihmetteli kokoomuksen toimintaa, ja Jyrki Katainen joutuikin julkisesti pahoittelemaan Korholan käyttäytymistä. Vanhasen voimakkaaseen reaktioon saattoi vaikuttaa hänen entisen naisystävänsä Susan Ruususen helmikuussa 2007 julkaisema kirja Pääministerin morsian, jossa tämä kertoi avoimesti heidän suhteestaan. Vaalien jälkeen Vanhanen teki kirjan johdosta poliisille tutkintapyynnön siitä, oliko kirjan kustantaja loukannut hänen yksityiselämänsä suojaa. Sen sijaan kiista Korholan kanssa ei enää jatkunut, ja jo viikon kuluttua vaalipäivästä Vanhanen ja Forsius näyttäytyivät julkisesti yhdessä.
SAK:n vaalimainoskohu Suurin kohu vaalikampanjoinnin aikana nousi puolueiden ulkopuolelta. Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö (SAK) julkisti helmikuun lopussa televisiomainokset, joiden avulla oli tarkoitus kannustaa palkansaajia vaaliuurnille. Mainoksissa Oiva Lohtanderin esittämä öykkärimäinen johtaja mässäili herkkupöydän ääressä, kehui metsästyssaaliitaan ja ilkkui samalla työläisille siitä, että nämä eivät edes äänestä. Mainokset herättivät heti tuoreeltaan voimakasta paheksuntaa ja erityisesti niistä pahoittivat mielensä monet yrittäjät. SAK:n johto – mukaan lukien järjestön maltillisena tunnettu puheenjohtaja Lauri Ihalainen – puolusti aluksi voimakkaasti kampanjaa ja kiisti jyrkästi, että sillä olisi ollut tarkoitus hyökätä jotakin kansalais- tai ammattiryhmää vastaan. Kun arvostelu ei ottanut laantuakseen, SAK:ssa alettiin pelätä, että mainoksista olisi työntekijäjärjestöille enemmän haittaa kuin hyötyä. Lopulta SAK päätti hyllyttää kampanjan, kun monet tunnetut sosialidemokraatit olivat tuominneet sen, ja teetti uudet neutraalimmat mainokset. SAK:n johto katsoi, että ruoalla mässäily oli ärsyttänyt ihmisiä ja vienyt huomion äänestämisen tärkeydestä mainonnan tyyliin. Alkuperäisiä mainoksia ei ehditty esittää televisiossa kertaakaan, mutta ne olivat hyllytyksen jälkeenkin katsottavissa Internetin YouTube-sivustolla. Mitä-Missä-Milloin 2008, s. 95. Mainoskohu saattoi lopulta aktivoida enemmän kokoomuksen kuin vasemmiston kannattajia, koska pääkaupunkiseudulla äänestysaktiivisuus nousi kokoomuksen vahvoilla kannatusalueilla suuremmaksi kuin vasemmiston perinteisillä tukialueilla.
Vaalipiirit ja vaaliliitot Kansanedustajat valitaan 15 vaalipiiristä, joiden paikkaluku (Ahvenanmaan maakuntaa lukuun ottamatta) määräytyy piirin asukasluvun perusteella. Valtioneuvosto vahvisti paikkajaon 12. lokakuuta 2006 syyskuun lopun väestötietojen perusteella. Edellisistä vaaleista paikkajako on muuttunut siten, että Pohjois-Karjalasta valitaan yksi edustaja vähemmän ja vastaavasti Uudeltamaalta yksi enemmän.
NroVaalipiiriKansan-edustajiaVaaliliitotKartta01Helsingin vaalipiiri21KD + Köyhien Asialla PS + Itsenäisyyspuoluekehyksetön02Uudenmaan vaalipiiri34PS + Itsenäisyyspuolue03Varsinais-Suomen vaalipiiri17Kesk. + RKP04Satakunnan vaalipiiri9KD + PS + Itsenäisyyspuolue05Ahvenanmaan maakunnan vaalipiiri1 06Hämeen vaalipiiri14 07Pirkanmaan vaalipiiri18PS + Itsenäisyyspuolue08Kymen vaalipiiri12KTP + SKP09Etelä-Savon vaalipiiri6SDP + Vas. + Vihr. Kok. + KD + PS10Pohjois-Savon vaalipiiri10Vas. + Vihr. Kok. + PS KTP + SKP + STP Köyhien Asialla + Itsenäisyyspuolue11Pohjois-Karjalan vaalipiiri6SDP + Vas. Kok. + KD + PS12Vaasan vaalipiiri17PS + Itsenäisyyspuolue13Keski-Suomen vaalipiiri10PS + Itsenäisyyspuolue14Oulun vaalipiiri18KD + Köyhien Asialla PS + Itsenäisyyspuolue15Lapin vaalipiiri7Kesk. + KD Kok. + Vihr. PS + Itsenäisyyspuolue + Köyhien Asialla
Tulos Tuloksia verrataan vuoden 2003 eduskuntavaaleihin. Ennen vaaleja edustajien lukumäärät olivat hieman toisenlaiset: vaalikauden aikana kansanedustajista kristillisdemokraattien Lyly Rajala ja keskustan Seppo Lahtela olivat siirtyneet kokoomukseen.
Alkaneella vaalikaudella Vihreän liiton Merikukka Forsius siirtyi kokoomukseen. Keskustan Markku Uusipaavalniemi ilmoitti marraskuussa 2010 siirtyvänsä perussuomalaisten eduskuntaryhmään. Samalla Kokoomuksesta tuli suurin puolue edustajamäärällä mitattuna, mutta Mari Kiviniemi jatkoi tästä huolimatta vaaleissa eniten kannatusta saaneen puolueen puheenjohtajana pääministerinä vaalikauden loppuun.
300px Puolue Äänet Paikat Paikkaosuus/Ääniosuus Lukumäärä Osuus Suomen Keskusta 640 428 −48 963 23,11 % −1,6 51 –4 1,10 Kansallinen Kokoomus 616 841 +98 937 22,26 % +3,7 50 +10 1,12 Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 594 194 −89 029 21,44 % −3,1 45 –8 1,05 Vasemmistoliitto 244 296 −32 856 8,82 % −1,1 17 –2 0,96 Vihreä liitto 234 429 +10 865 8,46 % +0,5 15 +1 0,89 Suomen Kristillisdemokraatit 134 790 −14 197 4,86 % −0,4 7 0,72 Ruotsalainen kansanpuolue 126 520 −2 304 4,57 % −0,0 9 +1 0,98 Perussuomalaiset 112 256 +68 440 4,05 % +2,5 5 +2 0,62 Borgerlig Allians, gemensam lista 9 561 Uusi 0,35 % Uusi 1* Suomen Kommunistinen Puolue 18 277 −2 802 0,66 % −0,1 0 Suomen Senioripuolue 16 715 +11 369 0,60 % +0,4 0 Itsenäisyyspuolue 5 541 0,20 % 0 Suomen Kansan Sinivalkoiset 3 913 −666 0,14 % −0,1 0 Liberaalit 3 171 −5 605 0,11 % −0,2 0 Köyhien Asialla 2 521 +1 073 0,09 % +0,0 0 Rauhan ja Sosialismin puolesta–Kommunistinen Työväenpuolue 2 007 −901 0,07 % −0,0 0 Suomen Työväenpuolue 1 764 0,06 % 0 Socialdemokraterna, gemensam lista 1 607 Uusi 0,06 % Uusi 0 Suomen Isänmaallinen kansanliike 821 −1 819 0,03 % −0,1 0 Yhteislista sitoutumattomat 499 Uusi 0,02 % Uusi 0 Yhteislista A 271 Uusi 0,01 % Uusi 0 Yhteisvastuu puolue 164 −240 0,01 % −0,0 0 Kai Aaltonen 145 Uusi 0,01 % Uusi 0 Oikeusturva yhteislista 142 Uusi 0,01 % Uusi 0 Tomi Juhani Syväoja 97 Uusi 0,00 % Uusi 0 Risto Flinkman 83 Uusi 0,00 % Uusi 0 Ville Samuli Hänninen 80 Uusi 0,00 % Uusi 0 Marijan Vitomir Basic 58 Uusi 0,00 % Uusi 0 Eero Johannes Varje 45 Uusi 0,00 % Uusi 0 Yhteensä 2 771 236 −20 521 100 % 200 3 suurinta 66,81 % −0,9 146 −2 1,09* Ahvenanmaan edustaja, Borgerlig Allians -yhteislista (9 561 ääntä)Lähde: Oikeusministeriö, ks. myös Yleisradion tulospalvelu
right|300px|thumb|Eduskuntavaalien tulos vaalipiireittäin. Vaalipiirien muoto on pyritty säilyttämään tunnistettavuuden vuoksi. Puolueiden järjestys on kussakin vaalipiirissä lukusuunnan mukaisesti (ylhäältä alaspäin, vasemmalta oikealle) mentäessä suuremmasta pienempään. Esimerkiksi Etelä-Savossa suurin puolue oli kesk., toiseksi sdp, kolmanneksi kok ja neljänneksi vihr.
Äänestysaktiivisuus65,0 %Tulos – koko maa Oikeusministeriö 21.3.2007−1,7Äänestysaktiivisuus(Suomessa asuvat)67,9 %−1,8Äänestäneet2 790 752−24 948Hylätyt äänet19 516−4 427Suurin puolue vaalipiireittäinTiedosto:Finnish parliamentary election, 2007 results by constituency.png
Naisten ja miesten määrä vaalipiireittäin Vaalipiiri Miehet Muutos Naiset Muutos Helsinki 8 - 2 13 + 2 Uusimaa 17 - 3 17 + 4 Varsinais-Suomi 10 + 2 7 - 2 Ahvenanmaa 0 - 1 1 + 1 Satakunta 7 - 2 - Häme 8 + 2 6 - 2 Pirkanmaa 13 + 4 5 - 4 Kymi 8 - 1 4 + 1 Etelä-Savo 2 - 3 4 + 3 Pohjois-Savo 7 - 2 3 + 2 Pohjois-Karjala 5 - 1 - 1 Vaasa 10 - 1 7 + 1 Keski-Suomi 5 - 3 5 + 3 Oulu 11 - 1 7 + 1 Lappi 5 - 1 2 + 1 Koko maa 116 - 9 84 + 9
Ennätyksiä ja muutoksia Eduskuntaan palannut Kokoomuksen Sauli Niinistö teki eduskuntavaalien kaikkien aikojen ääniennätyksen keräten Uudellamaalla 60 563 ääntä. Hertta Kuusisen aiempi ennätys syntyi vaaleissa 1948. Euroopan investointipankin varapääjohtajana työskennellyt Niinistö oli kesällä 2006 ilmoittanut, ettei hän asettuisi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Syksyn kuluessa mieli kuitenkin muuttui, ja hän lähti ehdokkaaksi Uudenmaan vaalipiiriin. Vaalipäivään saakka ounasteltiin Niinistön pyrkivän pääministeriksi, mikä olisi heikentänyt kokoomuksen nuoren puheenjohtajan Jyrki Kataisen asemaa. Niinistö ja Katainen vakuuttivat kuitenkin toimivansa hyvässä yhteistyössä ja kokoomuksen noudattavan "kahden kärjen strategiaa".
Naiskansanedustajien lukumäärä kasvoi ennätyksellisen suureksi, 84:ään (+9). Aiempi ennätys oli peräisin vuoden 1991 vaaleista, jolloin naisia valittiin 77. Heistä valittiin eduskuntaan vielä viisi; Keskustan Sirkka-Liisa Anttila, Kokoomuksen eduskuntaan palannut, tuolloin LKP:ta edustanut Tuulikki Ukkola, SDP:n Sinikka Hurskainen ja Liisa Jaakonsaari, sekä Vihreiden Heidi Hautala. Naiskansanedustajien osuuden kasvu näkyi myös siinä, että vaalien jälkeen muodostettuun hallitukseen tuli ensimmäistä kertaa Suomen historiassa naisenemmistö, 12 ministeriä 20:stä.
Valituista 72 ei ollut kuulunut edelliseen eduskuntaan. 64 oli ollut kansanedustajana jo ennen vuoden 1999 vaaleja ja noin puolet eli 99 vuoden 2003 vaaleja. 11 nyt valittua kansanedustajaa oli tullut eduskuntaan jo Urho Kekkosen presidenttikaudella: Mauri Pekkarinen ja Paavo Väyrynen (Kesk.), Ilkka Kanerva, Pertti Salolainen ja Ben Zyskowicz (Kok.), Matti Ahde, Liisa Jaakonsaari, Jouko Skinnari ja Erkki Tuomioja (SDP) sekä Mikko Kuoppa ja Esko-Juhani Tennilä (Vas.). Mauno Koiviston kaudella eduskunnassa työskennelleitä oli edellisten lisäksi 28.