pienoiskuva|Kerrostalo Nurmossa. Nurmo on entinen Suomen kunta, joka sijaitsi Etelä-Pohjanmaahan kuuluvassa Seinäjoen seutukunnassa, Länsi-Suomen läänissä. Sen asukasluku oli ja pinta-ala km², josta km² vesistöjä (31.12.2008). Kunta yhdistyi kuntaliitoksessa Ylistaron ja Seinäjoen kanssa uudeksi Seinäjoeksi vuonna 2009. Nurmon naapurikuntia olivat Alavus, Ilmajoki, Kuortane, Lapua, Seinäjoki ja Ylistaro. Edellisten lisäksi naapurikuntiin kuului vuoteen 2005 saakka Peräseinäjoki.
Nimen historia Alueen halki virtaava joki mainitaan ensimmäisen kerran maakirjassa nimellä Nurmå.
Historia Esihistoria ja asutuksen muodostuminen Nurmon alueelta on tehty lukuisia kivikautisia löytöjä mm. Nurmonjokivarresta sekä Louesjärven maastosta. Pronssi- ja rautakaudella Nurmon alueelle ei todennäköisesti ole ollut asutusta. Kourasta tosin on löydetty rautakautinen hautaröykkiö.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 164
Nurmo oli pitkään lappalaisten erämaata, mutta keskiajalla lappalaiset joutivat väistymään satakuntalaisten eränkävijöiden tieltä. Nurmon sijainti Kyrönjoen ja Lapuanjoen välisellä maakaistaleella oli liikenteellisesti edullisessa paikassa, mutta pysyvästi seutu asutettiin vasta 1500-luvulla. Ensimmäisen kerran alueen halki virtaava joki mainitaan virallisissa asiakirjoissa vuonna 1557.
Seutu kuului aluksi Ilmajoen seurakuntaan, mutta siirtyi 1590-luvun alusta Lapuan yhteyteen. Tuolloin Suur-Lapuaan kuuluivat myös Kauhavan, Härmän, Kuortaneen ja Töysän kappelit.
Itsenäistyminen omaksi seurakunnaksi (1765–1879) 1700-luvulla nurmolaiset alkoivat suunnitella oman seurakunnan perustamista, sillä liikenneyhteydet Lapualle olivat kehnot. Lapuan seurakuntaan kuuluvat Ylinurmon asukkaat ja Ilmajokeen kuuluvat Alaseinäjoen isännät rakensivat omalla luvalla 1725 saarnatuvan ja anoivat sille useaan kertaan kappelinoikeuksia. Lapuan kirkkoherra Lithovius vastusti tiukasti itsenäistymishanketta, mutta vuonna 1765 Ylinurmo sai yhdessä Alaseinäjoen kanssa saarnahuonekunnan oikeudet.
Uutta kirkkoa ryhdyttiin rakentamaan vuonna 1777 Antti Hakolan johdolla ja se valmistui vuonna 1778. Nurmosta tuli vuonna 1816 Lapuan kappeli. Seinäjoki erosi Nurmosta omaksi kappeliksen vuonna 1863 ja itsenäistyi vuonna 1899. Nurmosta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1879.
Nurmon asutus keskittyi Nurmonjokivarteen, jonne muodostui tyypillistä eteläpohjalaista jokivarsiasutusta, jossa talot ja pellot sijaitsivat jokivarressa tiheänä nauhana. Kun jokivarresta ei löytynyt enää tilaa uudemmalle asutukselle, siirtyi uudisasutus karummille vedenjakajille päin. Nurmon väkiluku alkoi kasvaa erityisen voimakkaasti 1700-luvulla. Vuosisadan aikana asutuksen määrä kasvoi noin 200:sta yli 730:een. Vuoteen 1900 mennessä Nurmon väkiluku kasvoi yli 4 360:een.
Karjataloudella oli Nurmon maataloudessa huomattava asema, ja Nurmo kuului karjavarallisuudeltaan maakunnan vauraimpiin seutuihin. Karjanhoidon menestyminen johtui erityisesti seudun luonnonniittyjen runsaudesta, jotka sijaitsivat usein hajallaan. Nurmolaisilla oli niittyjä Lapuan Alajoella ja ilmajokisten kanssa kiisteltiin Lalateinnevan niityistä. Peltopinta-alaa alettiin lisätä 1700-luvulla kydöttämällä suoalueita. Huonoina satovuosina nurmolaiset saivat elantoa polttamalla tervaa, jota kuljetettiin Uuteenkaarlepyyhyn.Rikkinen & Sihvo 1986, s. 165
Nurmon pelttarit (1880–1900) Nurmo tuli 1800-luvun lopulla kuuluisaksi kansanomaisesta valuteollisuudestaan, joka oli myös valtakunnallisesti merkittävää. Nurmolaisten vaskenvalajien eli pelttarien tavallisimpiin vaskivalmisteisiin (pronssi ja messinki) kuuluivat mm. kulkuset, vellikellot, soljet ja avaimet. Pelttarit valmistivat myös aseita ja kelloja. Vilkkaimmillaan Nurmon vaskenvalanta oli 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, jolloin työtä riitti parillekymmenelle pelttarille. Välittäjät kuljettivat työn tuloksia myytäväksi aina Itä-Suomeen saakka. Paluukuormana välittäjät toivat valajille romumetallia raaka-aineeksi. Pelttarit toimivat 1890-luvun alkuun saakka myös teollisuuden alihankkijoina toimittamalla Seinäjoella sijaitsevalle Östermyran ruutitehtaalle mustaruutirakeiden hionnassa käytettäviä pieniä metallikuulia.
Vanhimpia merkittäviä pelttareita olivat Ilmajoen Könnin mestareilta oppinsa saaneet Jaakko Ojala (Kantolan seppä) ja kelloseppänäkin toiminut Juho Jaskari (Typpälehen seppä) sekä isältään oppinsa saanut metallialan monitaituri Juha Kaunismäki. Hän aloitti valutyöt jo 13-vuotiaana ja lähti 20-vuotiaana täysinoppineena valajana hakemaan lisäoppia Peräseinäjoen monitaitoiselta Salomon Ala-Kortesmaalta, joka valutöiden lisäksi oli hopea- ja kultaseppä ja teki pyssyjäkin. Myöhemmin Juha Kaunismäki tekikin kellosepille kellojen kuoria. Vuosisadan lopulla hän teki myös yksi- ja kaksipiippuisia pistooleja sekä revolvereja. Kaunismäki opetti valajan työn ainakin seitsemälle oppipojalle.
1900-luvulla Nurmon valutuotanto väheni. Pentti Virrankoski arvelee syyksi toisaalta hevoskulttuurin taantumista ja toisaalta messinkituotteiden teollisen valmistuksen tehokkuutta. Nurmon viimeiset merkittävät pelttarit työskentelivät vielä vuonna 1940.
Kehittyminen kuntana (1868–2009) Nurmon kehitystä edisti rautateiden rakentaminen 1800-luvun lopulla. Tampereen–Seinäjoen rata valmistui vuonna 1883 ja Seinäjoen–Oulun rata vuonna 1886. Kouran saha aloitti toimintansa vuonna 1913 ja laajimmillaan sen toiminta oli 1920-luvulla, jolloin siellä valmistettiin lautojen ja lankkujen lisäksi puuhiiltä, tervaa, tärpättiä ja pikiöljyä. Sahatavaraa kuljetettiin rautateitse sekä Pohjanlahden satamiin että etelään.
Johtuen sijainnistaan aivan Seinäjoen kaupungin vieressä Nurmo oli voimakkaasti kasvava muuttovoittoinen kunta 1960-luvulta alkaen ja siksi juuri siellä oli Etelä-Pohjanmaan kuntien nuorin ikärakenne. Yksi Nurmon kasvun mahdollistaneista asutuskeskuksista oli Hyllykallio.
Maantiede Nurmo sijaitsee Lapuanjokeen laskevan Nurmonjoen varrella. Joki saa alkunsa entisen Peräseinäjoen rajamailta, virtaa pohjoisluoteeseen ja kääntyy Nurmon kirkonkylän kohdalla miltei suorassa kulmassa pohjoiskoilliseen. Entisen kunnan alue muodostaa jokea seuraavan, noin 35 kilometriä pitkän kaistaleen. Nurmonjoen alajuoksulla sijaitseva kirkonkylä on vain noin 30–40 metrin korkeudella merenpinnasta, mutta joen pinta kohoaa nopeasti 80–90 metriä merenpintaa ylemmäksi.Hannu Tarmio, Pentti Papunen ja Kalevi Korpela (toim.): Suomenmaa 5: maantieteellis-yhteiskunnallinen tieto- ja hakuteos, s. 411–415. Porvoo-Helsinki: WSOY, 1973. .
Etelä-Pohjanmaalle tyypilliset tulvat eivät ole sanottavasti vaivanneet Nurmon aluetta, sillä Nurmonjoki virtaa melko syvässä laaksossa. Tulvien säännöstelemiseksi rakennettiin vuonna 1964 Varpulan tekojärvi, jonka jatkeeksi valmistui vuonna 1973 Hirvijärven tekojärvi.
Aluerakenne Nurmon kylät Nurmon kirkonkylä eli Nurmon keskusta Hyllykallio Koura Ruuhikoski Koliini Kiikku Keski-Nurmo Viitalankylä Knuuttila Soininkylä Ylijoki
Nurmonjokilaakson kylät Nurmonjokilaakson eli Nurmon Alapään kyliä ovat Kirkonmäki Loukko Latikka Hippi Teppo Jaskari Koskela Martikkala Mannila Hemminginmäki Pihlajanmäki Mäenkylä Manunkylä
Hallinto ja politiikka Nurmon viimeisessä kunnanvaltuustossa vuosina 2005–2008 oli 35 paikkaa. Niistä kuusitoista oli Keskustan hallussa, kaksitoista Kokoomuksella ja seitsemän muilla puolueilla.Tilastokeskus: Kuntavaalit, puolueiden kannatus, 1976–2021
Kunnanvaltuuston puheenjohtajat
Matti Luukko, opettaja 1919–1922 ja 1935–1945 Aukusti Hemminki, maanviljelijä 1923–1930 Kustaa Koskela, maanviljelijä 1931–1934 Eino Luukko, maanviljelijä 1946–1964 Pentti Mäki-Hakola, DI, kansanedustaja 1965–1972 ja 1977–1988 Jussi A. Martikkala, maanviljelijä 1973–1976 Kustaa Rasku, rehtori 1989–1996 Pertti Mäki-Hakola, kansanedustaja 1997–2000 Jukka Vihriälä, kansanedustaja 2001–2008
Kunnanhallituksen puheenjohtajat
Aleksi Hemminki 1949–1956 Sulo Alanen 1956–1957 Ahti Luukko 1957–1960 Viljo Latikka 1961–1972 Leo Männikkö 1973–1976 Jussi A. Martikkala 1976–1992 Raimo Ylinen. 1993–2000 Pekka Marttala 2001–2004 ja 2007–2008 Heikki Rasku 2005–2006
Liikenne Nurmon kautta kulkevat valtatie 18 Vaasasta Jyväskylään, valtatie 19 Seinäjoelta Uuteenkaarlepyyhyn sekä Seinäjoki–Oulu- ja Seinäjoki–Haapamäki-radat. Valtatiestä 18 erkaneva seututie 697 johtaa Kuortaneen, Lehtimäen ja Soinin kautta Karstulaan.
Etäisyyksiä Nurmosta Jyväskylä 200 km Karstula 110 km Lapua 17 km Seinäjoki 7 km Uusikaarlepyy 90 km Vaasa 80 km
Kulttuuri Alueella toimii hyvin aktiivinen kotiseutuyhdistys Nurmoo-Seura, joka ylläpitää Nurmon museota. Seuralla ja Nurmon Leijonilla on myös jokavuotinen yhteishanke eli Nurmon Joulu -lehti.
Nähtävyydet thumb|Nurmon kirkko.
Nurmonjoki Nurmon kirkko Painijapatsas Nurmon museo Etelä-Pohjanmaan traktorimuseo Paukanevan pitkospuut Ruuhikosken golfkenttä
Tapahtumat Nurmossa on järjestetty useita suuria kristillisiä kesätapahtumia. Herättäjäjuhlat on järjestetty Nurmossa viidesti: vuosina 1896, 1914, 1948, 1976 sekä 2000.
Ruokakulttuuri Nurmon pitäjäruoaksi nimettiin 1980-luvulla maitokropsu. Nurmon alueen perinneruoka on uunissa paistettu ohrajauhotaikinasta tehty pannukakku, ohorakropsu.
Uskonto Herännäisyys saavutti Nurmon 1840-luvun vaihteessa. Tuolloin osana Lapuan emäseurakuntaa Nurmosta muodostui Etelä-Pohjanmaan herännäisyyden ydinaluetta.
Lestadiolainen herätysliike saavutti Nurmon vuonna 1899, mutta vuosisadan vaihteeseen (1899) mennessä lestadiolaisiin arvioitiin kuuluvan vain muutamia jäsentä.
Liikunta ja urheilu Järjestäytynyt urheilutoiminta alkoi Nurmossa 1900-luvun alussa. Ensimmäiset urheiluseurat olivat Nurmon Kaverit (1912) ja Nurmon Koitto (1913). Nurmo kuului vuodesta 1913 lähtien SVUL:n Vaasan piirikuntaan.
Nurmo yhdistetään lukuisiin urheilijoihin ja urheiluseuroihin.
Urheilijat
Juha Ahokas Aatos Yli-Jaskari Tauno Jaskari Johanna Manninen Erkki Penttilä Hermanni Pihlajamäki Kustaa Pihlajamäki Tero Pitkämäki Sini Pöyry Jouko Salomäki
Urheiluseurat
Nurmon Jymy Nurmon Pallo, 1986 perustettu jalkapalloseuraNurmon Pallo, Historia; Nurmonpallo.com Nurmon Urheilijat -99 Kouran Louhi Team Atria
Liikuntapaikat
Haalin kenttä Nurmon liikuntahalli Ruuhikosken golfkenttä Skaala-areena Qmax Arena
Tunnettuja asukkaita Jorma Fred, kansanedustaja ja toiminnanjohtaja Mauri Honkajuuri, kansanedustaja, pääjohtaja Mikko Jaskari, kansanedustaja Liisa Kauppinen, järjestöneuvos Marja Kiiskilä, muusikko Olli Mäkelä, kirjailija Pentti Mäki-Hakola, kansanedustaja, valtiopäiväneuvos Pertti Mäki-Hakola, kansanedustaja Eino Niemistö, yritysjohtaja, kauppa- ja vuorineuvos Jake Nyman, musiikkitoimittaja ja tietokirjailija Matti Nyrhinen, urheilutoimittaja Satu Paavola, näyttelijä Harri J. Rantala, elokuvaohjaaja Erkki Susi, päätoimittaja Albert Emil Tallroth, kirkkoherra Konrad Tallroth, näyttelijä-elokuvaohjaaja Jukka Vihriälä, kansanedustaja
Katso myös Nurmon ruokatehdas ProNurmo Seinäjoen-Nurmon yrittäjät Nurmoo – Huuto lakeudelta Kotiinpaluu (vuoden 2010 elokuva)
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla
Nurmoo-Seuran kotisivut Nurmon Jymyn kotisivut Veneskoski-Viitala -seura ry:n kotisivut Koura seura ry:n kotisivut
* Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit