Kimalaiskärpäset (Bombyliidae) on kaksisiipisten (Diptera) lahkoon kuuluva hyönteisheimo. Siihen kuuluu noin 5 000 lajia, jotka jakautuvat noin 230 sukuun. Suomessa on tavattu 20 heimon kärpäslajia s. 7, 19–27, 192–232. Kimalaiskärpästen levinneisyys on kosmopoliittinen. Ne ovat 6–12 millimetrin mittaisia.
Elintavat Kimalaiskärpäset ovat aitoja parasitoideja. Tyypillisesti niiden toukat ovat mesipistiäisten loisia tai käyttävät ravinnokseen heinäsirkkojen munarykelmiä. Joidenkin lajien toukat elävät ainakin perhosten ja kovakuoriaisten sisäloisina. Muniva naaras sijoittaa munat yleensä takaruumiin heittoliikkeellä joko isäntämehiläisen pesäkäytävään tai muutoin lähelle tulevaa ravinnonlähdettä, jolloin aktiivisesti liikkuva toukka (ns. planidium) löytää isäntänsä itse. Joidenkin lajien naarailla on takaruumiissaan psammofori eli hiekkatasku, johon kerätyt hiekanjyvät tarttuvat munien pintaan ja tekevät niistä painavampia ja siten helpompia heittää tarkasti. Toukka kuoriutunee parin päivän kuluessa muninnasta. Joillakin lajeilla kärpästoukka odottaa että isäntätoukka syö sille kerätyt ravintovarastot ja käy vasta sen jälkeen isäntänsä kimppuun.
Joidenkin lähteiden mukaan Hemipenthes-suvun lajit olisivat hyperparasitoideja eli loisenloisia, mutta lajien runsaat yksilömäärät huomioiden se ei voi olla ainakaan pääasiallinen elintapa. Kimalaiskärpästen omista loisista on erittäin vähän tietoa. Todennäköisesti jotkin pistiäiset loisivat kimalaiskärpästoukilla.
Aikuiset kimalaiskärpäset käyvät aterioimassa kukilla ja joillakin lajeilla on näyttävä imukärsä. Koiraat valtaavat reviirin ja valvovat ohilentäviä naaraita. Kosiorituaaleja ei ole. Naaraan sattuessa kohdalle koiras nappaa sen kiinni ja parittelee. Suomalaisilla lajeilla toukka on talvehtiva elämänvaihe lukuun ottamatta aikaisin keväällä lentävää isokimalaiskärpästä, jolla kotelo talvehtii.
Elinympäristö Lajien vaatimukset elinympäristölleen ovat yleensä tiukat. Elinpaikan tulee olla avoin, mikroilmastoltaan lämmin, ja siellä täytyy esiintyä toukan ravinnoksi sopivia isäntälajeja. Tämän vuoksi kimalaiskärpästen esiintyminen on yleensä hyvin paikoittaista. Sopivalla paikalla yksilömäärät voivat kuitenkin nousta suuriksi.
Suomalaisittain kimalaiskärpäset ovat varsin eteläpainotteinen lajiryhmä.
Lajit Suomessa Suomesta on tavattu 20 kimalaiskärpäslajia. Vuoden 2019 kansallisessa uhanalaisarvioinnissa kaksi lajia luokiteltiin äärimmäisen uhanalaisiksi (CR) yksi katsottiin silmälläpidettäväksi (NT). Lisäksi kahta lajia pidetään Suomen alueelta hävinneinä (RE). Nuivavillakärpänen (Villa halteralis) on poistettu Suomen lajilistalta havainnon epämääräisyyden vuoksi.
Phthiriinae – kenttäkimalaiskärpäset Phthiria pulicaria kenttäkimalaiskärpänen Bombyliinae – varsinaiset kimalaiskärpäset Bombylius discolor kirjokimalaiskärpänen (RE) Bombylius major isokimalaiskärpänen Bombylius minor pikkukimalaiskärpänen Systoechus ctenopterus rikkikimalaiskärpänen Systoechus laevifrons kaunokimalaiskärpänen (CR) Anthrachinae – surukärpäset Anthrax anthrax suipposurukärpänen Anthrax trifasciatus vyösurukärpänen (RE) Anthrax varius pistesurukärpänen Exoprosopa capucina kaapusurukärpänen Micomitra stupida leijonasurukärpänen Exhyalanthrax afer vähäsurukärpänen Hemipenthes maurum aitosurukärpänen Hemipenthes morio mustasurukärpänen Thyridanthrax fenestratus läpisurukärpänen Villa cingulata vyövillakärpänen (CR) Villa hottentotta pihavillakärpänen Villa modesta dyynivillakärpänen Villa occulta suovillakärpänen Villa panisca kenttävillakärpänen
Lähteet
Luokka:Kaksisiipiset