Tauno Heikki Hannikainen (26. helmikuuta 1896 Jyväskylä – 12. lokakuuta 1968 Helsinki) oli suomalainen kapellimestari ja sellotaiteilija. Oman arvionsa mukaan hän johti noin sataa huomattavaa orkesteria kaikissa maanosissa, ja häntä voi näin pitää ensimmäisenä kansainvälisen uran tehneenä suomalaiskapellimestarina.
Elämä ja ura
Hannikainen opiskeli sellonsoittoa Bror Perfeltin ja Ossian Fohströmin ohjauksessa vuosina 1914–1916 ja 1917–1918 ja Pablo Casalsin johdolla Pariisissa vuonna 1921 ja orkesterinjohtoa Pariisissa, Wienissä ja Berliinissä vuosina 1924–1930.
Hannikainen toimi kauden 1916–1917 Helsingin kaupunginorkesterin sellistinä, sitten Suomalaisen Oopperan johtajana 1922–1927 ja Turun kaupunginorkesterin johtajana 1927–1940.
Vuonna 1940 Hannikainen matkusti vierailevaksi kapellimestariksi Yhdysvaltoihin, jonne hän sodan vuoksi jäi vuoteen 1950 saakka. Hän toimi siellä Bostonin sinfoniaorkesterin kapellimestarina, Duluthin sinfoniaorkesterin johtajana vuosina 1942–1947 ja sitten Chicagon sinfoniaorkesterin apulaiskapellimestarina 1947–1950. Hannikainen palasi Suomeen, kun Chicagon orkesterin johtoon nousi Rafael Kubelík, mikä oli Hannikaiselle suuri pettymys, kun hän ei odotustensa vastaisesti saanut itse paikkaa. Hän katsoi olevansa Kubelíkia arvostetumpi kapellimestari ja merkittävien konserttien kritiikin perusteella olikin, mutta hän johti paljon populaarikonsertteja ollessaan "adjacent conductor". Hän ei halunnut jäädä Kubelíkin alaiseksi, mutta jos valituksi olisi tullut joku hänen mielestään merkittävämpi, kuten Arturo Toscanini, Wilhelm Furtwängler tai Bruno Walter, hän olisi jäänyt.Sirén, Vesa: Kadonnut aika soi kelanauhoilta. Helsingin Sanomat 5.1.2010, s. C 1. (Artikkelin maksullinen verkkoversio.)American Conservatory of Music nimitti Hannikaisen kunniatohtoriksi vuonna 1950. Suomeen palattuaan Hannikainen toimi Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina 1951–1963.
Hannikainen on haudattu Hietaniemen hautausmaan Taiteilijainmäelle.
Tauno Hannikainen oli säveltäjä P. J. Hannikaisen poika. Hänen veljensä Ilmari, Arvo ja Väinö Hannikainen olivat myös merkittäviä konserttimuusikoita ja säveltäjiä. 1910-luvulla Hannikainen perusti veljiensä Ilmarin ja Arvon kanssa yhtyeen Hannikainen Trio. __NOTOC__
Arkistonauhat Kansalliskirjastoon on digitoitu Hannikaisen 621 nauhaa käsittävä kelanauhakokoelma, jossa on nauhoituksia hänen omista konserteistaan ja kollegoiden konserteista sekä perhekeskusteluja. Nauhoituksista monet ovat NEB-radioyhtiön lähetyksistä tehtyjä nauhoituksia ajalta, jolloin Hannikainen asui Yhdysvalloissa. Nauhoissa on eniten hänen omista esityksistään tehtyjä taltiointeja, muun muassa Chicagon kaudelta 1940-luvulta. Hannikaisen kuoleman jälkeen nauhat oli lahjoitettu Jyväskylän konservatoriolle, jolla ei kuitenkaan ollut varaa arkistoida niitä. Kapellimestari Tuomas Hannikainen löysi ne vuonna 2000 konservatorion rehtorin autotallista.
Levytyksiä Jean Sibelius: Sinfonia nro 2 – The Sinfonia of London (World Record Club) (1959) Jean Sibelius: Sinfonia nro 4 – USSR S.S.O. (Russian MK) Jean Sibelius: Sinfonia nro 5 – The Sinfonia of London (World Record Club) (1959) Jean Sibelius: Viulukonsertto – Tossy Spivakovsky / Lontoon sinfoniaorkesteri (Everest records) Jean Sibelius: Viulukonsertto – Oleg Kagan / Finnish R.S.O. (Live Class) Jean Sibelius: Karelia-sarja – The Sinfonia of London (World Record Club) Jean Sibelius: Lemminkäinen – USSR R.S.O. (Russian MK) Jean Sibelius: Finlandia – USSR R.S.O. (Russian MK) Jean Sibelius: Valse triste – USSR R.S.O. (Mosoblsovnarhoz) Jean Sibelius: Tapiola – Lontoon sinfoniaorkesteri (Everest records) (1960) Uuno Klami: Terhenniemi Kalevala-sarjasta op. 23 – USSR R.S.O. (Mosoblsovnarhoz) Armas Järnefelt: Kehtolaulu – USSR R.S.O. (Mosoblsovnarhoz)
Lähteet
Kirjallisuutta
Aiheesta muualla Tauno Hannikaisen ja Oleg Kaganin haastattelu. Ylen Elävä arkisto.
Luokka:Suomalaiset kapellimestarit Luokka:Vuonna 1896 syntyneet Luokka:Vuonna 1968 kuolleet Luokka:Suomalaiset professorin arvonimen saaneet Luokka:Suomalaiset sellistit