Born Again on elokuussa 1983 julkaistu Black Sabbath -yhtyeen yhdestoista albumi. Se on ainoa yhtyeen albumi, jolla laulaa Deep Purplesta tunnettu Ian Gillan. Kokoonpanoa onkin toisinaan nimitetty ”Deep Sabbathiksi”.Born Againin CD-painoksen (2004) kansilehtinen. Albumilla soittaa Black Sabbathin alkuperäinen rumpali Bill Ward, jonka tilalla kiertueella soitti kuitenkin Bev Bevan. Kitaraa ja bassoa soittivat alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler.
Born Againia pidetään usein yhtenä Black Sabbathin huonoimmista albumeista, ja erityisesti sen kansitaide ja miksaus ovat kehnossa maineessa. Kaupallisesti albumi menestyi kuitenkin hyvin, ja yhtyeen kotimaassa Britanniassa se oli Black Sabbathin parhaiten (neljänneksi) listalla sijoittunut albumi kymmeneen vuoteen.
Taustaa ja nauhoitukset
Black Sabbathin alkuperäiskokoonpano hajosi 1970-luvun lopussa Ozzy Osbournen suunnatessa soolouralle. Uudeksi laulajaksi värvättiin Ronnie James Dio ja rumpaliksi Vinny Appice. Dio ja Appice jättivät yhtyeen 1982, jolloin Black Sabbath jäi jälleen ilman laulajaa ja rumpalia.McIver 2007, s. 181.
Black Sabbathin alkuperäisjäsenet Tony Iommi ja Geezer Butler keskustelivat eräänä iltana pubissa Ian Gillanin kanssa.McIver 2007, s. 185. Gillan oli juuri jäänyt sooloyhtyeestään pitkälle sairauslomalle äänijänteen ongelmien vuoksi, ja kun lisäksi Deep Purplen paluuta alettiin pitää mahdollisena, hän ei ollut enää kovin kiinnostunut johtamaan omaa yhtyettä. Siksi hän ilmoitti yhtyeensä jäsenille, että nämä voisivat vapaasti liittyä muihin yhtyeisiin. Gillan ei kuitenkaan innostunut heti yhteistyöstä Black Sabbathin kanssa.McIver 2007, s. 184.
Iommin ja Butlerin ystävällisyys teki kuitenkin Gillaniin vaikutuksen, ja hän päätti miettiä asiaa. Lopulta Gillan päätti aloittaa yhteistyön Black Sabbathin jäsenten kanssa.McIver 2007, s. 184. Samalla hän suututti oman sooloyhtyeensä jäsenet, jotka olivat odottaneet Gillanin palaavan sairauslomalta. Black Sabbathiin liittyminen tuli heille yhtä suurena yllätyksenä kuin muillekin. Kun tieto asiasta levisi julkisuuteen, se jakoi sekä Black Sabbathin että Deep Purplen fanien mielipiteet. Gillanin oli kuitenkin tarkoitus tehdä vain yhteistyötä Black Sabbathin kanssa, ei liittyä yhtyeeseen.McIver 2007, s. 184. Tuleva albumi oli tarkoitus julkaista nimellä ”Gillan/Iommi/Butler/Ward”.
Vertigo Recordsin johtokunta ei hyväksynyt ajatusta, että albumi julkaistaisiin muulla kuin Black Sabbathin nimellä. Kun lehdistöön levisi tieto Ian Gillanin liittymisestä yhtyeeseen, yhtye sai kuitenkin ”lisänimen” Deep Sabbath. Rumpuihin palasi alkuperäisjäsen Bill Ward, joka oli pitkään kärsinyt alkoholiongelmasta. Ward pysytteli raittiina nauhoitusten ajan, ja hän onkin myöhemmin todennut Born Againin äänitysten olleen hänelle suuri haaste. Myös hänen eronsa yhtyeestä kesken Heaven and Hell -albumin kiertueen oli tuoreessa muistissa.McIver 2007, s. 186.
Jo nauhoitusten lopussa yhtyeen jäsenet huomasivat albumin kärsivän heikosta miksauksesta. Black Sabbath ei ollut hankkinut levylle erillistä miksaajaa, vaan yhtye yritti hoitaa miksauksen itse. Ian Gillan on syyttänyt Geezer Butleria Born Againin miksauksen pilaamisesta, mutta Butler on kiistänyt väitteen.McIver 2007, s. 188.
Musiikki
A-puoli
Avausraita ”Trashed” on vauhdikas kappale, jonka sanoitus kertoo tequilasta, viskistä ja autoista.McIver 2007, s. 189. Sen taustalla on onnettomuus, joka sattui Gillanille hänen ajaessaan humalassa pienellä kilparadalla. Auto lensi katolleen ja miltei liukui uima-altaaseen, jolloin Gillan olisi voinut hukkua. Black Sabbath -elämäkerturi Joel McIver vertaa ”Trashedia” Deep Purplen kappaleeseen ”Speed King”.
”Stonehenge” on alle kaksiminuuttinen, tunnelmallinen kosketininstrumentaali, joka muistuttaa kauhuelokuvien musiikkia.McIver 2007, s. 189. Tyylillisesti sen voi katsoa edustavan ambient-musiikkia.
”Disturbing the Priestin” sanat on usein tulkittu kristinuskoa rienaaviksi, mutta Gillanin mukaan ne perustuvat tositapahtumiin. Kappale sai nimensä, kun äänitysstudion naapurissa sijainneen luostarin papit valittivat yhtyeen pitämästä metelistä. Kappaleessa Gillan kirkuu ja huutaa normaalia rajummin, mutta kontrastia luovat stemmat, jotka on tehty lähes vain puhumalla. Sanoituksissa on paljon Gillanin teksteillä ominaisia sanaleikkejä. Myös Butlerin bassonsoitto on kappaleessa vahvasti esisllä.McIver 2007, s. 189.
Noin puoliminuuttinen, levyn toinen kosketininstrumentaali ”The Dark” toimii introna A-puolen päättävälle, lähes kahdeksanminuuttiselle kappaleelle ”Zero the Hero”, jota on pidetty yhtenä albumin kohokohdista. Joel McIver kuvailee kappaletta ”majesteettiseksi, monikerroksiseksi riffijuhlaksi” ja Iommin sooloja ”loputtoman kekseliäiksi”.McIver 2007, s. 189.
B-puoli
B-puolen aloittava nopeatempoinen ”Digital Bitch” kertoo uhkaavista tietokoneista ja niillä rahastavista ihmisistä.McIver 2007, s. 189. Kappaleen on huhuttu kertovan Sharon Ardenista, Black Sabbathin managerin Don Ardenin tyttärestä, josta myöhemmin tuli Ozzy Osbournen vaimo. Verkkosivuillaan Gillan kertoo: ”Muistan kyllä naisen, joka innoitti kappaleen tarinan, mutta voin paljastaa hänestä vain sen, ettei hänellä sen enempää kuin hänen isälläkään ollut mitään tekemistä tietokoneiden kanssa.” Sen sijaan tietokoneteeman taustalla oli eräs Gillania miellyttänyt riimi (computer, , ja looter, ).
Nimikappale ”Born Again” on hidas ja mahtipontinen raita, jossa kitaraa ja bassoa on vahvasti jälkikäsitelty. Sanoituksissa kerrotaan muun muassa lohikäärmeistä, mikä oli tyypillistä yhtyeen edelliselle laulajalle Ronnie James Diolle.McIver 2007, s. 190.
”Hot Line” on yksinkertaisen riffin hallitsema rock-kappale, jota Gillan säestää huudoillaan. Metal Forcesin aikalaisarviossa kappaletta kuvaillaan ”Digital Bitchin” ohella albumin raskaimmaksi.
Albumin päättävä ”Keep It Warm” on hidastempoinen sävelmä. Sanoitus kertoo miehestä, jonka naiselle omistautuminen repii kappaleiksi.McIver 2007, s. 190. Kappale on omistettu Gillanin tyttöystävälle Bronille, jonka hän lopulta nai vuonna 1984.
Kappalelista
Kansikuva
pienois|pysty|Alkuperäinen vauva Mind Alive -lehden kannessa (1968). Kannen suunnitteli Steve Joule, joka oli suunnitellut kansia myös Ozzy Osbournen sooloyhtyeelle. Kun häntä pyydettiin suunnittelemaan Born Againin kansi, hän pelkäsi sen viilentävän hänen välejään Osbournen kanssa – Black Sabbathin ja Osbournen välillä oli katkeruutta monestakin syystä. Niinpä hän suunnitteli yhtyeelle joukon ”naurettavia ja ilmiselviä” Born Again -kansia toivoen, ettei yhtye kelpuuttaisi niitä. Ne kuitenkin kelpasivat, ja koska Joulelle tarjottiin suuri palkkio lopullisesta kannesta, hän hyväksyi sopimuksen. Joule lykkäsi kuitenkin kansien tekoa, kunnes aikaa oli enää päivä. Sitten hän loi naapurinsa, alkoholin ja huumeiden avulla kansikuvan ensimmäisestä käteensä osuneesta vauvan kuvasta. Se oli vuonna 1968 julkaistun Mind Alive -lehden kannessa. Joule lisäsi kuvan kontrastin äärimmilleen, käytti mahdollisimman psykedeelistä väriyhdistelmää ja piirsi vauvalle torahampaat, raatelukynnet ja sarvet. Sitten hän tekstasi sisäkansien sanoitukset, ja niin Born Againin ulkoasu oli valmis. Gillanin kerrotaan vihanneen kantta niin paljon, että heitti 25 albumia sisältäneen laatikon ikkunasta ulos. Iommi ja Butler kuitenkin suorastaan rakastivat kantta.
Heti albumin ilmestyttyä sen kansikuva herätti huomiota. Myöhemmin sen on huomattu olevan samanlainen kuin Depeche Moden vuonna 1981 julkaistussa ”New Life” -singlessä. Albumin kansi on usein äänestetty yhdeksi kaikkien aikojen huonoimmista.
Julkaisu
pienois|Tony Iommi ”Trashed” -kappaleen musiikkivideossa. Born Again julkaistiin Britanniassa elokuussa 1983 ja Yhdysvalloissa paria kuukautta myöhemmin. ”Trashed” julkaistiin singlenä, B-puolena versiosta riippuen ”Stonehenge” tai ”Zero the Hero”. Sekä ”Trashedistä” että ”Zero the Herosta” kuvattiin myös musiikkivideot. Albumia ei ole koskaan julkaistu CD-muodossa Yhdysvalloissa, vaikka alkuperäinen albumi menestyikin siellä hyvin.
Vastaanotto
Kaupallinen menestys
Born Again nousi Britanniassa listan neljänneksi, millä perusteella se oli yhtyeen menestynein albumi maassa sitten vuoden 1973 Sabbath Bloody Sabbathin. Sitä myytiin kuitenkin vähemmän kuin yhtyeen kahta edellistä studioalbumia, sillä toisin kuin Born Againista, vuoden 1980 Heaven and Hellistä oli yhtyeelle myönnetty kultalevy ja vuoden 1981 Mob Rulesistakin hopealevy. Yhdysvalloissa paras listasijoitus oli 39, mikä tarkoitti jonkin verran kahta edellistä albumia heikompaa menestystä.
Kriitikoiden suhtautuminen
Metal Forcesin aikalaisarviossa Graham Barnell kertoo pitäneensä Gillanin liittymistä Black Sabbathiin vitsinä mutta yllättyneensä myönteisesti Born Againista, jota hän kuvailee erittäin hyväksi albumiksi. A-puoli on hänen mukaansa lähes virheetön kokonaisuus, mutta B-puolta hän moittii epätasaiseksi. Barnell kiittää myös albumin raskautta. ”Jos kokoonpanon seuraava albumi on vieläkin parempi, [Black Sabbath] voi valloittaa maailman jälleen kerran.”
Colin Larkinin mukaan Gillanin aikakautta ”pidetään yleisesti Black Sabbathin katastrofaalisimpana inkarnaationa”, eikä Born Againilla ole jäljellä rahtustakaan yhtyeen alkuperäisestä elinvoimasta.Larkin 2011, hakusana ”Black Sabbath”: ”This Black Sabbath incarnation was generally regarded as the most disastrous, with Born Again failing to capture any of the original vitality of the band.” Blenderin Ben Mitchell kuvailee albumin kantta surkeaksi ja musiikkia vielä huonommaksi. Sputnikmusic-verkkosivuston arvostelija moittii ”riipiviä, matalia, tunkkaisia soundeja”, jotka saavat ”Trashedin” kaltaiset, periaatteessa suoraviivaiset rock-kappaleet kuulostamaan painajaismaisilta. Tunnelmalliset ja voimallisia riffejä tarjoilevat ”Disturbing the Priest” ja ”Zero the Hero” pilataan toistolla ja ylipituudella. Allmusicin Eduardo Rivadavia kirjoittaa Born Againin yrittävän olla ”kaikkien aikojen raskain” albumi, mutta lopputulos on pikemminkin ”kaikkien aikojen mutaisin”. Gillanin humoristiset sanoitukset ja bluesiin pohjaava laulutyyli ovat Rivadavian mukaan toivottamassa ristiriidassa Black Sabbathin synkän musiikin ja imagon kanssa. Kokonaisuutta hän pitää Cross Purposesin ja Forbiddenin ohella Black Sabbathin uran huonoimpana albumina. Rolling Stonen albumiopas sen sijaan kehuu Born Againia erääksi Black Sabbathin myöhäiskauden parhaista albumeista.
Imperiumi-verkkosivustolla arvioidaan, ettei Born Again ole ”mikään klassikko, vaikka se nauttiikin tiettyä kulttisuosiota”. Sivuston kriitikko Mika Penttinen toteaa Born Againin olevan musiikiltaan ansiokas mutta miksauksessa pilattu. Deep Purple -historiikissaan Syvän purppuran vuoden Heikki Heino arvelee, että ”rankkoja riffejä sisältävä albumi on varmaan yksi tuon ajan raskaimmista rocklevyistä”.
Ozzy Osbourne kertoi tuoreeltaan pitävänsä Born Againia parhaana Black Sabbathin albumina sitten alkuperäiskokoonpanon hajoamisen. Geezer Butler, joka alkuun piti albumia epäonnistuneena, alkoi myöhemmin suhtautua siihen myönteisemmin. Vuonna 2014 hän nimesi Born Againin parhaiksi kappaleiksi ”Zero the Heron” ja ”Disturbing the Priestin”. Tony Iommi sen sijaan pitää Born Againia yhtenä Black Sabbathin huonoimmista levyistä, eikä Gillan hänen mukaansa sopinut Black Sabbathiin vaikka olikin taitava laulaja. ”Rehellisyyden nimissä en tykännyt kaikista albumin biiseistä – ja tuotanto oli hirvittävän huonoa jälkeä.”
Chris Barnes on ylistänyt Gillanin aikaista Black Sabbathia yhtyeen parhaaksi kokoonpanoksi. Hänen mukaansa Born Again on suotta ylenkatsottu, ”erittäin synkkä” albumi, ja sen kansitaide ”monella tasolla pelottava Antikristuksen syntymä pop-taiteessa.” Barnesin yhtye Cannibal Corpse levytti ”Zero the Herosta” oman versionsa EP:lleen Hammer Smashed Face. Myös Sepulturan Max Cavalera ja Deiciden Glen Benton ovat kertoneet Born Againin kannen lukeutuvan suosikkeihinsa.
Listasijoitukset