Pekka Ollinpoika Aro (29. kesäkuuta 1950 Helsinki – 5. huhtikuuta 2003 Peking) oli suomalainen juristi. Hän oli työoikeuden asiantuntija, joka teki uransa ammattiyhdistysliikkeen ja Kansainvälisen työjärjestön ILO:n palveluksessa. Puoluetaustaltaan Aro oli sosialidemokraatti.
Ura Pekka O. Aron vanhemmat olivat kirjailija Olli Aro ja kansanedustaja Pirkko Aro. Helsingin yliopiston oikeustieteellisestä tiedekunnasta valmistunut Aro toimi jo opiskeluajoistaan lähtien usean SAK:n jäsenliiton lakimiehenä vaikuttaen muun muassa Paperiliitossa. Vuosina 1981–1982 hän toimi Mauno Koiviston presidentinvaalikampanjan varainhankkijana. Vuotta myöhemmin Aro valittiin Kansainvälisen kemian ja energia-alan liiton ICEF:in apulaispääsihteeriksi. Hän vastasi muun muassa 1984 Intiassa tapahtuneen Bhopalin myrkkyonnettomuuden uhrien asiainhoidosta sekä johti tapausta tutkinutta kansainvälistä ammattiliittojen asettamaa ryhmää.
Vuonna 1988 Aro palasi Suomeen ja ryhtyi vetämään palkansaajien keskusjärjestöjen Eurooppa-projektia, jonka tehtävänä oli EU-myönteisen linjan vahvistaminen ay-liikkeen piirissä. Vuonna 1993 Aro siirtyi Budapestiin ILO:n uuden Itä-Euroopan paikallistoimiston johtajaksi. Sieltä hän siirtyi 1997 ILO:nBrysselin päämajaan ja edelleen 1998 järjestön työllisyysosaston koulutuspäälliköksi Geneveen.
Kuolema Aro kuoli SARS-keuhkokuumeeseen työmatkallaan Pekingissä huhtikuussa 2003. Hän oli saanut tartunnan 23. maaliskuuta Air Chinan lennolla vieressään istuneelta henkilöltä matkalla Bangkokista Pekingiin. Myöhemmin kävi ilmi, että Kiinan viranomaiset olivat pimittäneet tietoja Aron tartuttajan sairastumisesta. Hän oli ensimmäinen Kiinan vuoden 2003 SARS-epidemiaan kuollut ulkomaalainen.
Teokset
Lähteet
Luokka:Suomalaiset juristit Luokka:Suomalaiset ammattiyhdistysjohtajat Luokka:Vuonna 1950 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet