Anna Rosalie Haava, oik. Haavakivi, (15. lokakuuta (J: 3. lokakuuta) 1864 Kodavere, Liivinmaa – 13. maaliskuuta 1957 Tartto, ViroHaavakivi, Anna, Eesti biografiline andmebaas, viitattu 22.4.2020 ) oli virolainen runoilija.
Haavakivi kävi koulua Tartossa, jossa hän myös valmistui opettajaksi. Hän oli vuoden ajan diakonissana Pietarissa ja asui sitten kotiseudullaan ja Tartossa. Hän toimi kääntäjänä ja Postimees-lehden kirjallisuusavustajana. Hän oli vuodesta 1954 Viron sosialistisen neuvostotasavallan kansankirjailija.
Haavakiven kolme ensimmäistä runokokoelmaa ilmestyivät nimellä Luuletused ('Lauluja', 1888, 1890 ja 1897), kokoelma myöhempiä runoja nimellä Lained (1906), jossa on lisäksi valikoima parhaita nuoruudenrunoja. Runojen ohella hän julkaisi kokoelman tunnelmakuvauksia Ristlaened (1910 Ristiaallokko) sekä kokoelman muiden ajatuksia Peotäis tõtt (1900, 'Kourallinen totuutta'). Hänen maineensa perustuu lähinnä nuoruustuotantoon, jossa hän kuvaa nuoren ihmisen tuntoja. Toisin kuin Lydia Koidulan, Haavan tuotanto ei painotu isänmaallisuuteen eikä toimintaa kuvaaviin runoihin, joita pidetäänkin enimmäkseen epäonnistuneina. Parhaiten hän onnistuu leikillisissä idyllisissä kansanelämänkuvauksissa. Hänen nuoruudentuotantonsa perusteella Aino Kallas luonnehtii vuonna 1901 häntä sanoin: "sisäänpäin kääntynyt, hiljaisen mietiskelevä, naisellinen" ja Suomeen verratessaan: "Meillä Suomessa – – ei ole yhtään Anna Haavan veroista naislyyrikkoa".Haava (oik. Haavakivi), Anna, Tietosanakirja osa 2, palsta 1711, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1910Aino Kallas, Valvoja, s. 722–726, runot 726–730 (Kansalliskirjaston digitoidut aineistot) Runoja on myös sävelletty.
Teokset Anna Haava. Luuletused I, 1888 runokokoelma Luuletused II, 1890 runokokoelma Luuletused III, 1897 runokokoelma Peotäis tõtt, 1900 mietekokoelma Lained, 1906 runokokoelma Ristlained, 1910 runokokoelma Väikesed pildid Eestist, 1911 proosateos Põhjamaa lapsed, 1913 runokokoelma Meie päevist, 1920 runokokoelma Anna Haava luuletuskogu, (runokokoelma seitsemän edellisen runokokoelman pohjalta) 1924 Siiski on elu ilus, 1930 runokokoelma Laulan oma eesti laulu, 1935 runokokoelma Luuletused (lisäksi Järelpõiming), 1954 valikoima Nõmmelill, 1964 valikoima Väike luuleraamat, 1968 Laulan oma eesti laulu, 1996, toim. Silvia Nagelmaa sivut 371–379, Aktsente Anna Haava luulest) valikoima Mälestusi Laanekivi Manni lapsepõlvest (postuumisti), 2006 Luule, 2009 kootut runot
Suomennetut runot Lähde:Anna Haavan suomennokset, Runotietokanta, viitattu 22.4.2020 kokoelmassa: Kansanvalistusseuran kalenteri, Kansanvalistusseura 1890. S. 171, 181. Hätääntynyt ihminen: I–III, suom. Kaarle Krohn Sinä olet veitikka!, suom. Kaarle Krohn Neula, suom. Matti Helenius-Seppälä, teoksessa: Kansanvalistusseuran kalenteri, Kansanvalistusseura 1896. S. 185. teoksessa: Kansan kalenteri, Raittiuden ystävät 1908. S. 173–190. Koi kultaa, suom. Helenius-Seppälä Uinu, suom. Matti Helenius-Seppälä kokoelmissa: Eino Leino, Runot IV: 1908–1915, Otava 1968. S. 516–518 ja Maailman kannel, Otava 1913 (2. p.). S. 130–133. Kun oisin kuollut Kunne kuljen Kyllä tuikkivat tähdet, Älä sa kysy!, joka myös teoksessa: Lausuntaohjelmistoa, (1929) WSOY 1929. S. 217–218 kokoelmassa: Eestin runotar: virolaisen lyriikan antologia'', (toim. Elsa Haavio) WSOY 1940. S. 67–70 Kyll' oli nuoruus ihanaa, suom. Yrjö Jylhä Me olimme niinkuin lapset, suom. Yrjö Jylhä Mun kuollut ylkäni ukselle lyö, suom. P. Mustapää Sydämeni uskoo, suom. Yrjö Jylhä
Lisäksi Valvoja 12/1901, suom. Aino Kallas. S. 726–730 Sellainen se on! Voi teitä, päiväkullat! Nyt Sua odotan Kaikkein kaunein laulu Ah, kunne kulkea! Oli ihana, iloinen kukkakuu! Riemulaulu Lennä, leppätiira! Uupunut
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Virolaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1864 syntyneet Luokka:Vuonna 1957 kuolleet