Justinus Andreas Christian Kerner (18. syyskuuta 1786 Ludwigsburg, Württembergin vaaliruhtinaskunta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta – 21. helmikuuta 1862, Weinsberg, Württemburgin kuningaskunta, Saksan keisarikunta) oli saksalainen romantiikan koulukunnan runoilija ja piirilääkäri, joka kirjoitti myös lääketieteellisistä aiheista.
Hän toimi Weinsbergissä ylilääkärinä vuosina 1818–1851. Hän joutui sokeuduttuaan kaihin vuoksi jättämään virkansa. Kernerin runot ovat milloin henkevän sielukkaita, milloin surumielisiä, milloin ne taas uhkuvat elämäniloa ja voimakasta huumoria.
Perhe ja koulutus Justinus oli perheen kuudesta lapsesta nuorin. Hän kävi ensin latinakoulua Ludwigsburgissa ja vuodesta 1795 sisäoppilaitosta luostarissa Maulbronnissa sekä sai isältään kotiopetusta. Hänen äitinsä oli virkamiehen tytär Friederike Luise Stockmaier (1750–1817). Isä Christoph Ludwig Kerner (1744–1799) oli Ludwigsburgin ylin hallintovirkamies, jonka oma isä oli myös korkea hallintovirkamies. Hänen vanhempia veljiään olivat lääkäri, runoilija, diplomaatti, näytelmäkirjailija ja kustantaja Johann Georg Kerner (1770–1812), varuskuntapappi Louis Kerner (1773–1837), sekä kenraali, metallurgi, Württembergin sisäministeri Karl von Kerner (1775–1840). Sisaret Christiane Ludovike ja Wilhelmine (1782–1864) menivät naimisiin molemmat papin kanssa.
Hermoista johtuva psykosomaattinen vatsavaiva, jota pahensi vaivan väärä lääketieteellinen hoito, aiheutti pojan vakavat terveysongelmat, kunnes lähes vuoden kuluttua hypnotisti Eberhard Gmelinin onnistui parantamaan hänet. Omaelämäkerrassaan Bilderbuch aus meiner Knabenzeit (1849) Kerner pyrki jäljittämään myöhemmän kiinnostuksensa parapsykologisiin ja okkulttisiin ilmiöihin hänessä tuolloin heränneisiin ennustamisen kykyihin.
Isänsä kuoleman jälkeen 13-vuotias Justinus kävi pari vuotta lukiota Ludwigsburgissa ja vuonna 1802 hänet laitettiin perheen taloudellisen tilanteen heikentyessä herttuallisen kangastehtaan konttoriin oppipojaksi, mikä tylsänä rutiinityönä ja jatkuvana käskyläisenä olemisena kyllästytti poikaa suuresti. Hän kirjoitteli runoja ja viihdytti läheisen mielisairalaan potilaita soittelemalla munniharppua. Hänen entinen opettajansa, muinaiskielten professori ja runoilija Karl Philipp Conz taivutteli Justinuksen äidin ja vuonna 1804 hän pystyi aloittamaan lääketieteen opiskelun Tübingenin yliopistossa. Siellä hän tapasi lakia opiskelevan, runoilija Ludwig Uhlandin sekä Gustav Schwabin ja vietti suurimman osan ajastaan lukien kaunokirjallisuutta ja kirjoittaen runoja.
Hän hoiti opiskeluaikanaan syksyllä 1806 ystäväänsä, runoilija Friedrich Hölderliniä ylilääkäri Autenriethin yliopistollisella klinikalla ja sisällytti tämän kokemuksen esikoisromaaniinsa "Reiseschatten" (Matkan varjot). Hän valmistui lääketieteen tohtoriksi vuonna 1808 ja jonkin aikaa matkusteltuaan hänestä tuli vuonna 1811 omaa praktiikkaansa pitävä kylpylän lääkäri Wildbadiin ja vuonna 1815 hän sai ylilääkärin viran Gaildorfista. Vuonna 1818 hän asettui Weinsbergiin, jossa hän viihdytti usein aikansa johtavia runoilijoita; hän vaikutti aikalaisiinsa enemmän persoonallisuudellaan kuin kirjoitetuilla teoksillaan. pienoiskuva|Justinus Kerner vuonna 1860.
Kirjallinen ura Hän oli Ludwig Uhlandin ja Gustav Schwabin ohella svaabilaisen runoilijakoulukunnanhuomattavia edustajia.
Hänen ensimmäiselle teokselleen Reiseschatten: von dem Schattenspieler Luchs (1811) on ominaista romanttinen sekoitus runoutta ja proosaa, vakavuutta ja huumoria. Hänen ensimmäinen runokokoelmansa Gedichte vuonna 1826 paljastaa kirjoittajan melankolian ja mystisen kuoleman kaipuun. Myös Volksliedin ("kansanlaulu") vaikutus näkyy selvästi tässä runoudessa.
Kernerin kaunokirjallisesta tuotannosta ovat huomattavia oivalliset romanssit, humoristinen romaani Reiseschatten (1811), omaelämäkerta Bilderbuch aus meiner Knabenzeit (1849), Dichtungen (1841), Lyrische Gedichte (1848), Der letzte Blütenstrauß (1852), Winterblüten (1859).
Kernerillä oli läheiset suhteet runoilija Friedrich Hölderliniin ja Nikolaus Lenauhun. Hänellä oli tärkeä rooli Hölderlinin teosten kokoamisessa julkaistavaksi, ja Lenau piti Kerneria mentorinaan. pienoiskuva|Kernerhaus Weinsbergissä, Carl Dörrin tussipiirros 1826
Tieteellinen ura Kerner julkaisi ensimmäisenä botulismin taudinkuvan vuonna 1817 ja sen jälkeen aiheesta kaksi kirjaa vuosina 1820 ja Das Fettgift oder die Fettsäure und ihre Wirkung auf den tierischen Organismus (1822). Hän teki aiheesta tutkimusta syöttämällä pilaantuneista makkaroista valmistamaansa uutetta eläimille ja kokeili sitä myös itseensä.Arno Forsius: Botulismi ja botuliini. Arnoldus, saunalahti.fi, viitattu 15.6.2020
Hänen tutkiskelujaan henkimaailmasta ja sen ulottumista maalliseen elämään on aikoinaan pidetty erikoisina. Niitä on esimerkiksi teoksissa Geschichte Zweier Somnambulen (1824) ja Die Seherin von Prevorst (1829).Kerner, Justinus Andreas Christian, Tietosanakirja osa 4, palsta 743–744, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1911 Unissakävelystä kiinnostuneena hän tutki somnambulisti ja selvänäkijä Friederike Haufffea vuosina 1826–1829 ja julkaisi tulokset Die Seherin von Prevorstissa. Eröffnungen über das innere Leben der Menschen und über das Hereinragen einer Geisterwelt in die unsere (1829). Vuonna 1856 Kerner julkaisi myös teoksen lääkäri ja hypnotisoija Franz Anton Mesmeristä ja eläinten magnetismista.pienoiskuva|Kreivi Alexander Christian Friedrich von Württemberg ystävänsä Justinus Kernerin talon puutarhassa Weinsbergissä. Vas. poika Theobald Kerner, Nikolaus Lenau, Gustav Schwab, kreivi Alexander, Karl Mayer, Justinus Kerner. Tarjoiluja kantaa vaimo Friederike Kerner, Ludwig Uhland ja Karl August Varnhagen von Ense. Heinrich von Rustige 1866.
Avioliitto ja jälkeläiset Vuonna 1807 Ludwig Uhlandin syntymäpäiväjuhlissa Kerner tapasi tulevan vaimonsa, opettajan ja pastorintytär Friederike Ehmannin (1786–1854). Hän meni naimisiin tämän kanssa vuonna 1813 Enzweihingenissä ja ikuisti vaimonsa moniin runoihinsa.
Heille syntyi kolme lasta: kirjailija Marie Niethammer (1813–1886); lääkäri ja kirjailija Theobald Kerner (1817–1907) ja Emma Gsell (1822–1895).
Kerner rakennutti vuonna 1822 entiseen kaupungin vallihautaan talon, joka on edelleen olemassa nimellä Kernerhaus. Tätä ennen perhe oli asunut enimmäkseen hyvin ahtaissa vuokra-asunnoissa. Useita kertoja laajennettu talo ja sen viereinen keskiaikainen kummitustorni, joka hankittiin vuoden 1823 jälkeen, majoittivat Kernerin suuren taide-esineiden kokoelman ja toimivat tervetulleena kohtaamispaikkana hänen laajalle ystäväpiirilleen. Ludwig Uhland, Gustav Schwab, Nikolaus Lenau, veljekset Karl Mayer ja Louis Mayer sekä Alexander von Württemberg olivat usein vierailijoita. Poika Theobald Kerner, joka oli myös lääkäri ja kirjailija, kertoo tästä vuonna 1894 ilmestyneessä kirjassaan Das Kernerhaus und seine Gäste (Kernerin talo ja sen vieraat). Kerner kuului myös Serachin runoiljapiiriin ja hänellä oli ystäväpiiri Münchenissä. Hänen tyttärensä Marie, myöhempi Niethammer oli kirjailija ja kirjoitti kirjan Das Leben des Justinus Kerner – nach Briefen und eigenen Erinnerungen (Justinus Kernerin elämä – kirjeisiin ja omiin muistoihin perustuen).
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Saksalaiset runoilijat Luokka:Saksalaiset lääkärit Luokka:Vuonna 1786 syntyneet Luokka:Vuonna 1862 kuolleet Luokka:Romantiikan kirjailijat