Asko Aarne Juhani Rautioaho (23. huhtikuuta 1936 Viipuri – 2. marraskuuta 2020 Vantaa)Kuolinilmoitus, Helsingin Sanomat 15.11.2020, s. C 17. oli suomalainen urkuri sekä urkujen suunnittelija ja tutkija.Otavan Musiikkitieto A–Ö, uudistetun laitoksen 1. painos (1997), toim. Keijo Virtamo
Rautioaho opiskeli muiden muassa Guy Bovet'n johdolla. Hän työskenteli vuodesta 1959 evankelis-luterilaisen kirkon seurakuntien kanttori-urkurina Meilahdessa ja Huopalahdessa ennen kuin sai vuonna 1966 nimityksen Hakavuoren seurakunnan kanttori-urkuriksi. Rautioaho työskenteli myös opettajana Sibelius-Akatemiassa vuosina 1959–1996. Hän suunnitteli urut yli sataan kirkkoon, esimerkiksi Temppeliaukion kirkkoon. Hän julkaisi vuonna 1991 teoksen Urkujen rakenteen ja historian perusteet (1991) ja toimitti monia julkaisuja, kuten Hakavuoren seurakunnasta eläkkeelle jäätyään Suomen Urut 2006 -urkumatrikkelin.Asko Rautioaho: Suomen Urut 2006 Suomen Kanttori-urkuriliitto
Rautioaho toimi kahdesti Kirkon urkutoimikunnan puheenjohtajana (1967–1971, 1986–1992). Hänellä on director cantus ja director musices -arvonimet. Ansioistaan urkujensuunnittelussa hän sai vuonna 1978 Organum-seuran kiertopalkinnon.Kiertopalkinnon saajat Organum-seura ry Rautioaho laati vuonna 1985 sävelmän evankelis-luterilaisen kirkon virsikirjan virteen 241b.241b Herra, rakkaastani Virsikirja
Lähteet
Aiheesta muualla Asko Rautioahon muistokirjoitus Helsingin Sanomissa
Luokka:Suomalaiset kanttorit Luokka:Suomalaiset urkurit Luokka:Suomalaiset musiikkikirjailijat Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2020 kuolleet