Matilde Serao, kirjailijanimi Gibus del Mattino (7. maaliskuuta 1856 Patras, Kreikka – 25. heinäkuuta 1927 Napoli, Italia) oli italialainen kirjailija.Anita Trivelli, Matilde Serao, Women Film Pioneers Project, Columbia edu, viitattu 12.9.2021

Elämä Seraon isä oli italialainen, äiti kreikkalainen. Hänen puolisonsa oli Eduardo Scarfoglio, jonka kanssa hän perusti 1885 Corriere di Roman, jota hän julkaisi Napolissa 1887–1899 nimellä Corriere di Napoli. He toimittivat myös Il Mattino -nimistä lehteä, ja avioeron jälkeen Serao perusti 1903 kilpailevan lehden Il giorno.Serao, Matilde, Nordisk familjebok 25. 1917 Hän asui melkein koko ikänsä Napolissa.

Artikkeleiden lisäksi Serao julkaisi kirjoja, esimerkiksi Napolia kuvaavia romaaneja Il ventre di Napoli (1884), Terno secco (1887), Trenia, per cento (1889), Il paese di Cuccagna (1891). Hänen kirjoitustyylinsä on eloisa ja luonteva, ja hän käsittelee poleemisesti yhteiskunnallisia ongelmia liioittelematta kuitenkaan tosiasioita. Hän suhtautuu varauksellisesti tulevaisuuteen, ja häneen on vaikuttanut ranskalainen naturalismi. Tunnepitoiset romaanit kuvaavat realistiseen sävyyn (verismo) pikkuporvareiden ja köyhien elämää..

Serao kirjoitti lehtiinsä elokuvasta, ja hänen kirjojaan sovitettiin elokuviksi, ja hän myös kirjoitti alkuperäiskäsikirjoituksia. Napolissa tehtiin 1924–1925 yli kolmannes italialaisista elokuvista. Kirjoituksillaan hän synnytti Napolissa elokuvainnostuksen. Hänen ensimmäisestä alkuperäiskäsikirjoituksestaan valimistunut elokuva La mia vita per la tua! (1914) oli yleisömenestys, mutta kriitikot tyrmäsivät sen.

Serao oli Benedetto Crocen "Antifasistisen älymystön manifeston" allekirjoittajia 1. toukokuuta 1925. Hänen äärinationalismin ja sodan vastainen toimintansa aiheutti sen, että valtion taholta vastustettiin vuoden 1926 Nobelin kirjallisuuspalkinnon myöntämistä hänelle, ja sen sijaan palkinnon sai Grazia Deledda. Molemmat edustivat tuolloin suosiossa ollutta verismiä.Verismi, Tieteen termipankki, viitattu 12.9.2021

Elämänsä aikana italialaisten naisten roolimallina ollut Serao jäi kuolemansa jälkeen pariksi vuosikymmeneksi unohduksiin, mutta jälleen 1940-luvulla hänen tekstejään alettiin hyödyntää elokuvissa.

Teokset (valikoima) Il ventre di Napoli, 1884 Terno secco, 1887 Trenta per cento, 1889 Il paese di Cuccagna, 1891 Cuore infermo, 1871 Dal vero, 1879 Fantasia, 1883 La virtù di Checchina, 1884 La conquista di Roma, 1885 Vita e avventure di Riccardo Joanna, 1887 All'erta sentinella!, 1889 Castigo, 1893 L'infedele, 1897 La ballerina, 1899 Suor Giovanna della Croce, 1901

Suomennetut teokset "Asentoon!", novelli, sisältyy antologiaan Nuori Itaalia, suom. Hanna Andersin, Otava 1893. Tanssijatar: pieni elämäntarina (La ballerina), suomentanut F. O. Viitanen 1908. Tampere: K. Kaatra 1908. Sarja: Markankirjasto, n:o 12. – Tittelipainos: Tampere: Isak Julin 1912. Sarja: Neljänkymmenen pennin kirjasto n:o 11. Korkokeinottelua (Trenta per cento), suomentanut F. O. Viitanen. Tampere: Osuuskunta Väinämöinen 1908 Pienoiskuvia elämästä, suomentanut F. O. Viitanen. Tampere: Väinämöisen kirjakauppa 1909. Vartia pidä varasi!, suomentanut F. O. Viitanen. Hämeenlinna: Karisto 1910. Sarja: Kirjallisia pikkuhelmiä n:o 35. "Giovannino tai kuolema!" ("O Giovannino o la morte"), suomentanut F. O. Viitanen Helsinki: Emil Vainio 1910. Sarja: Helsingin kaiun kertomuskokoelma 11.

Lähteet

Aiheesta muualla

Luokka:Italialaiset kirjailijat Luokka:Italialaiset toimittajat Luokka:Vuonna 1856 syntyneet Luokka:Vuonna 1927 kuolleet