Ede Szigligeti, alkuperäinen nimi Szathmáry József, (1814–1878) oli unkarilainen näytelmäkirjailija.
Szigligeti valmistui alun perin insinööriksi, mutta hän ryhtyi vuonna 1834 näyttelijäksi ja myöhemmin ohjaajaksi, Kansallisteatterin sihteeriksi ja vihdoin sen draamalliseksi johtajaksi vuosiksi 1873–1878, kuolemaansa saakka. Szigligeti oli tuottelias ja kirjoitti toistasataa näytelmää. Hänen murhenäytelmänsä, joista parhain on A trónkeresö (1868), eroavat ainakin näyttämökelpoisuutensa puolesta edukseen muista aikansa unkarilaisista tragedioista. Paljoa huomattavampi merkitys on Szigligetin huvinäytelmillä (ensimmäinen, Rózsa, ilmestyi jo 1840), joissa luonteenkuvaus tosin ei ole syvällinen, mutta jotka vauhdikkaan toimintansa, kekseliään ja vaikuttavan juonensa puolesta sekä teknisesti uudenaikaisina saavuttivat suurta suosiota. Koomiset aiheensa tekijä ammensi etupäässä perhe-elämän piiristä. Szigligeti kirjoitti runsaasti huvinäytelmiä, mutta hänen suurin merkityksensä lienee unkarilaisen kansannäytelmän luojana.Szigligeti, Ede. Tietosanakirja osa 9. Tietosanakirja-osakeyhtiö 1917
Szigligetin vaikutus unkarilaiseen näytelmään kesti viitisenkymmentä vuotta. Hänen aloittamansa kansanäytelmän suuntauksen aineksia olivat murre, kansanpuvut, -laulut ja -tanssi. Kansallisteatterin ensimmäisten neljänkymmenen vuoden aikana kolmasosa näytelmistä oli hänen kirjoittamiaan. Niistä arvostetuimpana on säilynyt Liliomfi.
Teokset (valikoima) Rósza, 1840 Liliomfi, 1849 Házassági három parancs, 1850 Dalos Pista , 1855 Mama, 1857 Nöuralom, 1862 A trónkeresö, 1868 Udvari bolond, 1871 Kansannäytelmiä Szökött katona, 1843 Két pisztoly, 1844 Csikós, 1846 Lelene, 1863 Cigány, 1853; suom. Mustalainen, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, 1879
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Unkarilaiset kirjailijat Luokka:Vuonna 1814 syntyneet Luokka:Vuonna 1878 kuolleet