thumb|Philippe de Champaigne: Mooses ja kymmenen käskyä (1648). Muhammedin elämäkerrassa toistuvat monet Mooseksen elämään yhdistetyt tapahtumat. (Myöhempien aikojen eurooppalaisissa maalauksissa malleina oivat eurooppalaiset, joiden ulkonäkö eroaa seemiläisistä arabeista ja juutalaisista.) Juutalaisuuden vaikutus islamiin ilmenee juutalaisuudesta peräisin olevien aiheiden runsautena sekä Koraanissa että islamilaisessa teologiassa ja lainsäädännössä. Kun islam syntyi varhaiskeskiajalla Lähi-idässä, alueen valtauskontoja olivat itäinen kristinusko, juutalaisuus ja Persiassa zarathustralaisuus. Islamin saamat vaikutteet juutalaisuudesta suodattuivat pääosin kristinuskon kautta, mutta lainoja on paljon myös suoraan juutalaisista lähteistä ja varsinkin samarialaisuudesta, joka aikaisemmin oli nykyistä mahtavampi suuntaus.

Koraani sisältää etenkin juutalaisesta kirjallisuudesta saatuja aineksia. Näihin Koraanin lähteisiin kuuluivat viiden Mooseksen kirjan lisäksi muun muassa Talmud, mišna ja halakha. Yhtäläisyydet eivät kuitenkaan jää Koraaniin. Myös perimätiedon pohjalta kehittynyt islamilainen teologia sisältää samankaltaisuuksia juutalaisuuden kanssa.Hämeen-Anttila 2004, s. 30 Erityisen silmiinpistävä on profeetta Muhammedin asema. Islam kohotti Muhammedin kolmeen huomattavaa rooliin: valtionjohtajaksi, uskonnon perustajaksi ja lainsäätäjäksi. Näissä kolmessa roolissa kertomus Muhammedista seurasi täsmällisesti Mooseksen antamaa esikuvaa.

Muslimit eivät itse hyväksy käsitystä, että islam olisi kehittynyt juutalaisuudesta tai kristinuskosta. Yhtäläisyydet selitetään sillä, että islam päinvastoin on uskonnoista alkuperäisin, ja juutalaisuus ja kristinusko ovat sen myöhemmin kehittyneitä muunnelmia. Väite on kuitenkin enemmänkin uskontoon kuuluva oppi kuin tieteellinen teoria, eikä sitä varsinaisesti ole pyritty todistamaan oikeaksi.

Juutalaisvaikutteiden runsautta Koraanissa on perinteisen islamologian piirissä selitetty sillä, että profeetta Muhammed sai oppia ja vaikutteita Mekassa asuneilta kristityiltä ja juutalaisilta.Torrey 1998 Jotkut tutkijat ovat hylänneet kertomuksen Mekasta ja Muhammedista ja katsovat sen sijaan, että islam alkoi kehittyä itäisenä kristillisenä lahkona jossakin Arabian niemimaan ulkopuolella.Ohlig 2010

Koraanin yhtäläisyyksiä juutalaisuuteen Ensimmäinen tutkija, joka paneutui juutalaisuuden ja islamin välisiin yhtäläisyyksiin, oli saksalainen rabbi Abraham Geiger (1810–1874). Hän luetteloi Koraanin yhtäläisyyksiä juutalaisen perinteen kanssa ja tuli näin samalla aloittaneeksi Koraania koskevan modernin tieteellisen tutkimuksen. Myöhemmin Theodor Nöldeke (1836–1930) kirjasi vastaavalla tavalla Koraanin yhtäläisyyksiä Raamattuun. Geiger jakoi havaintonsa kolmeen osaan: opillisiin käsityksiin, jotka Koraani lainasi juutalaisuudesta, alkuperältään juutalaisiin käsitteisiin sekä Koraanin tarinoihin, jotka olivat peräisin juutalaisten Toorasta.Geiger, 1898 Koraanin sanasto Geigerin lähtökohtana oli se, että Koraanin kirjoitti Muhammed, ja Koraanin yhtäläisyydet juutalaisuuteen johtuivat siten Muhammedin henkilöhistoriasta. Geigerin mukaan muun muassa seuraavat Koraanin teologiset käsitteet Koraani on saanut rabbiinisesta juutalaisuudesta: tabut (arkki), taurat (laki), Jannatu adn (Paratiisi), Jahannam (Helvetti), abbar (opettaja), rabbani (opettaja), sabt (lauantai), sakinat (Jumalan läsnäolo), taghut (erehdys), furqan (sovitus, pelastus), ma'un (suoja), masani (toisto), malakut (hallitus). Geiger, 1898, s. 166–172

Opilliset lainat Opillisissa kysymyksissä Geiger piti seuraavia asioita Koraanissa lainoina juutalaisuudesta: käsitys Jumalan ykseydestä, maailman luominen seitsemässä päivässä, oppi seitsemästä taivaasta, oppi ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta sekä Paratiisista ja Helvetistä, oppi seitsemästä tasosta helvetissä, oppi taivaan autuudesta ja vaikeudesta päästä sinne. Talmudin mukaan ihmisen ruumiinjäsenet todistavat häntä vastaan, ja sama löytyy Koraanin suurasta 24:24. Oppi enkeleistä ja demoneista samoin oli saatu juutalaisuudesta. Moraalin ja lainsäädännön alueelta Geiger esittää seuraavia esimerkkejä juutalaisuuden vaikutuksia Koraaniin: molemmissa rukoilu tapahtuu seisovassa asennossa; jos on koskenut naiseen, rukoilu on kiellettyä ennen peseytymistä, missä hiekkakin kelpaa. Eronneen naisen on odotettava kolme kuukautta, ennen kuin hän voi avioitua uudelleen; imettäminen kestää kaksi vuotta.Geiger, 1898, s. 173–184

Koraanin tarinat Koraanissa on runsaasti Vanhan Testamentin tarinoita, jotka kuitenkin ovat muuntuneet ja lyhentyneet alkuperäisistä ja muuttuneet osittain sekaviksi.

Adam

Lehmän suura (2:30–39) sisältää kertomuksen Adamista. Jumala kertoo enkeleille, että hän aikoo asettaa itselleen sijaisen maan päälle. Enkelit tyrmistyvät ja ovat vastaan. Jumala ilmoittaa, että hän tietää sellaista, mitä enkelit eivät tiedä. Tämän jälkeen hän opettaa Adamille kaikkien asioiden nimet. Jumala pyytää nyt enkeleitä nimeämään eri asioita, "jos väitätte puhuvanne totta". Enkelit eivät pysty ja vetoavat siihen, ettei heitä ole opetettu. Jumala pyytää samaa Adamilta, joka helposti nimeää kysytyt asiat. Jumala kehottaa enkeleitä kumartamaan Adamia, ja kaikki tottelivat paitsi Iblis (Saatana). Seuraavaksi Jumala ilmoittaa, Adam saa puolisonsa kanssa asua Paratiisissa, mutta ei saa lähestyä "tätä puuta". Saatana saa heidät kuitenkin horjahtamaan, ja kaikki kolme syöstään maan päälle toistensa vihollisina. Suurassa 20 (115–123) esiintyy tarinan muunnelma, jossa Saatana houkuttelee Adamia syömään ikuisen elämän puusta, kun Raamatussa syödään tiedon puusta.

Koraanin tarinaa ei sellaisenaan löydy Raamatusta. Geiger toteaa, että Lehmän suuran tarina on saatu Mooseksen kirjojen juutalaisesta Midrash Rabbah -selitysteoksesta. Siinä Jumala kertoo enkeleille, että hän tekee ihmisen omaksi kuvakseen. Enkelit kysyvät, mikä ihmisessä on erikoista ja Jumala kertoo, että tämä on enkeleitä viisaampi. Hän tuo enkeleiden eteen erilaisia eläimiä, mutta enkelit eivät tunne niiden nimiä. Koe onnistuu kuitenkin ihmisen kohdalla. Geiger, 1898, s. 187 Tarina Paratiisista ja Saatanasta löytyy 1. Mooseksen kirjasta tosin pidempänä ja osittain erilaisena.

Kain ja Abel Tarina Kainista ja Abelista tai oikeammin "Adamin kahdesta pojasta" löytyy Koraanin suurasta 5 (27–30). Koraani kertoo: "kumpikin heistä uhrasi ja toisen uhri vastaanotettiin, toisen uhria ei vastaanotettu. (Toinen) sanoi: »Totisesti, minä surmaan sinut». Kohtausta seuraa tarina korpista: "Ja Jumala lähetti korpin, joka raapi maata näyttääkseen hänelle, kuinka hänen veljensä alaston ruumis olisi kätkettävä." (5:31). Jälkimmäistä tarinaa ei ole Raamatussa, mutta sekin löytyy rabbiinisista kirjoituksista. Geiger, 1898, s. 189 Koraanista veljesten nimet puuttuvat, mutta myöhemmissä islamilaisissa teksteissä he ovat Qabil ja Habil.

Koraanissa kertomusta seuraa jae 32: "Tämän johdosta annoimme Israelin lapsille säädöksen, että kuka ikinä ottaa hengiltä ihmisen muutoin kuin verikostoksi tai pahuuden ehkäisemiseksi maassa, hän on kuin olisi tappanut kaikki ihmiset; ja ken ikinä pelastaa yhden hengen, hän on kuin olisi pelastanut kaikkien ihmisten hengen --". Geiger antaa tekstin heprealaiseksi lähteeksi Mishnah Sanhedrinin luvun 4.

Nooa

Nooa mainitaan Koraanissa 33 kertaa ja tarina vedenpaisumuksesta toistuu monta kertaa. Tarinassa on kuitenkin useita poikkeavuuksia Raamattuun verrattuna. Niihin kuuluu se, että Nooan kerrotaan eläneen 950 vuotta ennen tulvaa, kun se Raamatussa on hänen koko elinikänsä; Nooan tottelematon poika kieltäytyy nousemasta arkkiin, kun taas Raamatussa Haam joutuu epäsuosioon vasta tulvan jälkeen; Nooan vaimo ei ole uskossa. Tässä hänet mahdollisesti sekoitetaan Lootin vaimoon.Geiger, 1898, s. 191 Raamatun ulkopuolinen rabbiininen tarina kahdesta enkelistä, jotka Nooan aikana laskeutuvat viettelemään naisia, siirtyy Koraanissa Salomonin aikaan, ja enkelit saavat nimikseen Harut ja Marut (2:102).Geiger, 1898, s. 190

Abraham

Abraham on Koraanissa Mooseksen jälkeen useimmin mainittu nimi (69 kertaa). Hän on Koraanissa esiintyvän uskonnon kantaisä, joka edusti alkuperäisempää uskoa kuin juutalaisuus tai kristinusko: ”Ei Aabraham ollut juutalainen eikä kristitty, vaan hän oli alistuva hanif” (Koraani 3: 67). Hän oli Jumalan ystävä tai palvelija (Abd Allah) (4: 125), jonka Jumala asetti esikuvaksi ihmisille (2:124). Lehmän suura kehottaa valitsemaan Abrahamin sijan rukouspaikaksi, jonka ympäri kierretään ja kumarretaan maahan asti (2:125). Abraham on myös kirjoittanut kirjan (87:19), joten hänkin on profeettana "Jumalan lähettiläs".

Kun Abraham Koraanissa on uskovien isä, herää kysymys, kuka oli Abrahamin isä ja mihin hän uskoi. Abraham kysyy isältään: "Otatko sinä jumaliksesi kuvapatsaita?" (6:74) Abraham käy läpi välienselvittelyn isänsä kanssa (19:41–50), pyytää tälle armoa, mutta sanoutuu tästä irti, koska isä on Jumalan vihollinen (9:114). Kun Abraham tuhoaa jumalankuvat (21:58), väkijoukko heittää hänet tuleen. Jumalan avulla tuli on vilpoinen ja Abraham pelastuu (21: 57–70, myös 37:95–98). Geigerin mukaan tulitarina on poimittu rabbiinisista kirjoituksista teoksesta Midrash Rabba Genesis.Geiger, 1898, s. 196

Raamatun tarina enkeleistä Mamren tammistossa esiintyy Koraanissa kaksi kertaa (11:69–76 ja 15:51–56). Geigerin mukaan se sisältää yksityiskohtia, jotka Raamatun asemesta löytyvät vain Talmudista, kirjasta Kiddushin, osa 52.Geiger, 1898, s. 198

Raamatun mukaan Abraham aikoi uhrata poikansa Iisakin, ja sama käsitys näkyy Koraanissa (37:102–113). Ismael mainitaan monissa tärkeissä kohdissa, kuten kohdassa 2:127, jossa Abraham ja Ismael laskivat yhdessä temppelin perustan. Geigerin mukaan Koraanissa on epäselvää, oliko Jaakob Abrahamin poika vai pojanpoika eli Iisakin poika. Eräässä kohdassa Iisak, toisessa kohdassa Ismael kerrotaan Jaakobin isäksi.Geiger, 1898, s. 200

Joosef

Raamatun kertomus Joosefista täyttää koko Joosefin suuran (12). Se on lyhennetty versio, mutta sisältää myös uusia aiheita. Muunnelmat ovat tavallisesti peräisin juutalaisista legendoista, kuten kertomus siitä, että Joosefia miellytti Potifarin vaimo, mutta ennusmerkit varoittivat asiasta. Kaikkia Koraanin esittämiä muunnelmia ei kuitenkaan löydy ainakaan nykypäiviin säilyneistä juutalaisista lähteistä.Geiger, 1898, s. 201–204

Mooses

Mooses on Koraanissa kaikkein useimmin mainittu profeetta (136 kertaa). Mooseksen elämäkerran vaiheet, jotka on kirjattu Vanhaan Testamenttiin, löytyvät pääosin myös Koraanista, mutta sisältävät poikkeamia Raamatusta.Geiger, 1898, s. 204–216 Esimerkiksi faaraon tyttären sijaan Mooseksen löytää kaislaveneestä Faaraon vaimo, jonka nimi on muunnos tyttären nimestä Raamatussa Kertomus Mooseksen paosta Midianiin sisältää poikkeamia Raamatun kertomuksista. Mooses lyö sauvalla kallioon, mistä puhkeaa kaksitoista puroa (7:160). Tässä tapahtuma sekoittuu Raamatun kuvaamaan tapahtumaan Elimissä, mistä juutalaiset löytävät kaksitoista lähdettä. Raamatun lakisäädöksistä punaruskea lehmä (4. Moos. 19: 2–10) tarjoaa tilaisuuden Koraanin kertomukseen, joka esitetään laajasti ja Raamatusta poikkeavalla tavalla (2:67–71). Koraanin mukaan Mooseksen sisar Miriam on Jeesuksen äiti (3:35–36; 19:27–28; 66:12). Miriamin isä on Imran, joka on myös Mooseksen ja Aaronin isä.

Kolme kuningasta Kertomus Saulista (2:247–251) sisältää joukon epätarkkuuksia Raamattuun verrattuna. Saul ja Goljat ovat Koraanissa myös Talut ja Jalut. Daavidin voitto Goljatista kerrotaan lyhyesti Saulin yhteydessä. Daavidin kerrotaan keksineen haarniskan: "Me opetimme häntä myös valmistamaan teille haarniskoja suojaksi taisteluissanne. Mutta oletteko siitä kiitollisia?" (21:80). Salomon todetaan viisaaksi ja kerrotaan, että hän osasi lintujen kieltä. Nämä tiedot vastaavat Raamatun kuvausta.Geiger, 1898, s. 218

Mooseksen ja Jeesuksen välissä esiintyvät Raamatun hahmot saavat vain niukasti huomiota Koraanissa.Geiger, 1898, s. 220

Kuningas Ahab