thumb|200px|Henkilö saamassa akupunktiohoitoa. Akupunktio (myös akupunktuuri, neulahoito, pistelyhoito; 'neula' + pistää; ) on uskomuslääkinnän muoto ja osa perinteistä kiinalaista lääkintää, jossa hoito tapahtuu pistämällä neuloja potilaan kehoon. Akupunktio on näennäistiedettä, koska sen teoriat ja käytännöt eivät perustu tieteeseen ja sitä on luonnehdittu puoskaroinniksi. Akupunktiosta on olemassa monia muunnoksia jotka ovat lähtöisin erilaisista filosofioista ja käytettävät tekniikat vaihtelevat eri maittain. Akupunktiota käytetään yleensä lievittämään kipua, toisaalta akupunktion harjoittajat väittävät sen tehoavan myös moneen muuhunkin oireeseen. Sitä käytetään pääsääntöisesti yleensä yhdessä muiden hoitomuotojen kanssa.
Lukuisten akupunktioon liittyvien kokeiden ja systemaattisten tutkimuskatsausten päätelmät ovat epäjohdonmukaisia, mikä viittaa siihen, että se ei ole tehokasta. Vuonna 2009 julkaistu yleiskatsaus Cochrane-katsauksiin havaitsi, että moniin oireisiin akupunktio ei ole tehokasta. Exeterin ja Plymouthin yliopistojen lääketieteellisten tutkijoiden vuonna 2011 suorittamasta systemaattisesta katsauksesta löytyi vain vähän todisteita akupunktion tehokkuudesta kivun hoidossa. Yleisesti ottaen todisteet viittaavat siihen, että lyhytaikainen akupunktiohoito ei tuota pitkäaikaista hyötyä. Jotkut tutkimustulokset esittävät, että akupunktio voi lievittää tietyn tyyppisiä kipuja, kuitenkin suurin osa tutkimuksista toteaa, että akupunktion havaittava vaikutus ei johdu itse hoidosta. Systemaattisessa tutkimuskatsauksessa todettiin, että akupunktion kipua lievittävä vaikutus ei ollut kliinisesti merkittävä, eikä sitä voitu selvästi erottaa lumevaikutuksesta. Yhdessä meta-analyysissä havaittiin, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa kroonisen alaselkäkivun hoitoon on kustannustehokasta, kun taas erillisessä systemaattisessa katsauksessa ei löydetty riittäviä todisteita siitä, että akupunktio yhdessä tavanomaisen hoidon kanssa olisi kustannustehokasta kroonisen alaselkäkivun hoitoon.
Akupunktio on yleisesti ottaen turvallista, kun sitä tekevät asianmukaisesti koulutetut harjoittajat, jotka käyttävät puhtaan neulan tekniikkaa (CNT) sekä kertakäyttöisiä neuloja. Oikein tehtynä, mahdollisuus siihen, että tulee vähäisimpiä haittavaikutuksia on pieni. Tapaturmia ja infektioita kuitenkin tapahtuu ja ne liittyvät harjoittajan laiminlyönteihin etenkin aseptiikan soveltamisessa. Vuonna 2013 tehdyssä katsauksessa todettiin, että infektioihin liittyvät ilmoitukset lisääntyivät merkittävästi edellisen vuosikymmenen aikana. Yleisimmin ilmoitetut haittavaikutukset olivat ilmarinta sekä infektiot. Koska vakavista haittavaikutuksista ilmoitetaan edelleen, on suositeltavaa, että akupunktion harjoittajia koulutetaan riittävästi riskien vähentämiseksi.
Tieteellisissä tutkimuksissa ei ole löydetty histologista tai fysiologista näyttöä perinteisistä kiinalaisista käsitteistä, kuten qi, meridiaanit ja akupunktiopisteet eivätkä monet nykyajan harjoittajat enää tunnusta elämänenergian (qi) tai meridiaanien olemassaoloa, mitkä olivat tärkeässä osassa varhaisissa menetelmissä. Akupunktion uskotaan saaneen alkunsa noin 100 eaa. Kiinassa, Keltaisen keisarin lääketieteen oppikirjan (Huangdi Neijing) julkaisun aikoihin, tosin jotkut asiantuntijat esittävät, että sitä olisi voitu harjoittaa aiemminkin. Ajan myötä syntyi ristiriitaisia väitteitä ja käsityksiä, jotka koskivat kuun-, taivaan- ja maallisten syklien, jin- ja jang-energioiden sekä kehon "rytmin" vaikutusta hoidon tehokkuuteen. Akupunktion suosio vaihteli Kiinassa joka johtui muutoksista maan poliittisessa järjestelmässä ja rationalismin tai länsimaisen lääketieteen suosimisesta. Akupunktio levisi ensin Koreaan 500-luvulla, sen jälkeen lähetyssaarnaajien mukana Japaniin ja sitten Eurooppaan jossa aluksi Ranskaan. Kun se levisi Yhdysvaltoihin ja länsimaihin 1900-luvulla, länsimaisiin käsityksiin ristiriidassa olevat akupunktion hengelliset elementit toisinaan hylättiin ja neuloja vain yksinkertaisesti laitettiin akupunktiopisteisiin.
Hoito thumb|150px|Akupunktioneula
Perinteinen diagnoosi Akupunktion suorittaja päättää mitä kohtia hoitaa havainnoimalla potilasta ja keskustelemalla tämän kanssa, jotta voi tehdä diagnoosin käyttämänsä perinteen mukaan. Perinteisessä kiinalaisessa lääkinnässä on neljä diagnostiikkamenetelmää: havainnointi, auskultaatio ja olfaktointi, kyseleminen, sekä palpaatio.Cheng, 1987, chapter 12.
Havainnointi keskittyy kasvoihin ja erityisesti kieleen, sisältäen kielen koon, muodon, jännityksen, värin ja peitteen arviointia. Myös mahdolliset hampaiden jäljet kielen reunassa pannaan merkille. Auskultaatio ja olfaktointi tarkoittavat tiettyjen äänien kuuntelua (esimerkiksi vinkuna), ja kehon hajun havainnointia. Kyseleminen keskittyy "seitsemään kysymykseen", jotka ovat kylmänpuistatukset ja kuume; hikoilu; ruokahalu; jano ja makuaisti; ulostus ja virtsaus; kipu; uni; kuukautiset ja valkovuoto. Palpaatio sisältää arkojen "ashi"-pisteiden etsimisen tunnustelemalla, sekä pulssin tunnustelun tietyissä ranteen kohdissa.
Läheisesti liittyvät hoitomuodot Akupainanta - On uskomuslääkintää, jossa käytetään fyysistä painetta, jota kohdistetaan akupunktiopisteisiin kädellä tai kyynärpäällä tai erilaisilla laitteilla. Akupainannassa ei lävistetä ihoa millään esineellä.
Akupunktioon yhdistetään välillä moksibustiota. Moksibustiossa poltetaan kuivatusta pujosta tehtyjä moksatikkuja iholla tai lähellä sitä, yleensä akupunktiopisteessä tai sen lähettyvillä. Perinteisesti akupunktiota käytettiin akuutin tilan hoitamiseen, kun taas moksibustiota käytettiin kroonisiin sairauksiin. Moksibustio voi olla suoraa (tikku laitetaan suoraan iholle ja sen annetaan polttaa ihoa, jolloin muodostuu rakkula ja lopulta arpi), tai epäsuoraa (tikun ja ihon väliin laitetaan viipale valkosipulia, inkivääriä tai jotain muuta vihannesta taikka tikkua pidetään lähellä ihoa, jolloin se lämmittää tai polttaa sitä).
Kuppaus - On ikivanha kiinalainen uskomuslääkinnän muoto, jossa iholle luodaan paikallista imua yleensä kuppauskupujen muodostaman alipaineen avulla. Harjoittajat uskovat sen laittavan verenkiertoa liikkeelle jolloin se edistäisi paranemista.
Tui na - On perinteisen kiinalaisen lääkinnän menetelmä, jolla yritetään stimuloida qin virtausta erilaisilla paljain käsin suoritetuilla tekniikoilla. Siihen ei sisälly neuloja.
Sähköakupunktio - Akupunktiomuoto, jossa akupunktioneulat kiinnitetään laitteeseen, joka tuottaa jatkuvia sähköimpulsseja (sitä on luonnehdittu seuraavasti: "Pohjimmiltaan TNS-hoidon naamioimista akupunktioksi").
Tulineula-akupunktio - Akupunktiomuoto, jossa liekillä lämmitetyt, hehkuvan punaiset neulat laitetaan erittäin nopeasti kehon akupunktiopisteisiin.
Korva-akupunktio - On ikivanha kiinalainen akupunktiomuoto, jossa neuloja laitetaan ulkokorvan alueelle. Nykyiset käytännöt kehitettiin Ranskassa 1950-luvulla. Ei ole tieteellisiä todisteita, että sillä pystyisi parantamaan sairauksia ja todisteet sen tehokkuudesta ovat merkityksettömiä.
Tehokkuus
Akupunktiota on tutkittu laajasti. Vuonna 2013 PubMed-viitetietokannassa oli lähes 1500 satunnaistettua vertailukoetta joiden otsikossa oli sana "akupunktio". Akupunktion tehokkuutta koskevat tulokset eivät kuitenkaan olleet vakuuttavia.
Yhdysvaltain terveysvirasto julkaisi vuonna 1997 konsensusjulkilausuman, jossa päädyttiin siihen, että akupunktio saattaa olla tehokasta neurologisten oireiden ja kivun hoidossa. Maailman terveysjärjestö WHO:n vuonna 2008 julkaisemassa tutkimuskatsauksessa päädyttiin samaan. WHO:n vuonna 2003 julkaisemassa raportissa todettiin lisäksi, että akupunktio oli osoittautunut tehokkaaksi kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa yli kahdenkymmenen sairauden hoidossa mukaan lukien punatauti ja valkosolujen vähäinen määrä veressä. Akupunktion perusteista ja tehosta kiisteltiin tästä huolimatta vielä vuonna 2007 eli samaan aikaan, kun akupunktio oli aktiivisen tutkimuksen kohteenaACUPUNCTURE: REVIEW AND ANALYSIS OF REPORTS ON CONTROLLED CLINICAL TRIALS. WHO. Sivut 23-24. https://static1.squarespace.com/static/5540e73ce4b00187e1c320ea/t/55412812e4b00ac3b9dd59d0/1430333458894/World+Health+Organization+Acupuncture.pdf.
Monet akupunktion tehoa käsittelevät katsaukset olivat esimerkiksi todenneet, että akupunktion vaikutukset olisi mahdollista selittää lumevaikutuksella Esitettiin jopa väitteitä, joiden mukaan yksikään akupunktiota koskeva tutkimus ei olisi ollut luotettava tai ettei akupunktio olisi osoittautunut hyödylliseksi minkään sairauden hoidossa yhdenkään luotettavasti tehdyn tutkimuksen mukaan. Tutkija Edzard Ernst kollegoineen kävi kyseisten väitteiden vuoksi läpi siihen mennessä julkaistut akupunktiota koskevat tutkimukset päätyen vuonna 2007 siihen johtopäätökseen, että akupunktiosta saatu tieteellinen tutkimusnäyttö oli vahvistunut 2000-luvun aikana ja että näyttöä oli ehtinyt kertyä siitä, että akupunktio tehoaa 31 eri sairauteen tai oireeseen. Akupunktio oli osoittautunut siten tehoavaksi 74 prosentissa niistä sairauksista, joiden hoitoa oli tutkittu. Vahvinta tutkimusnäyttöä oli kertynyt aivoinfarktin, astman, kokaiini- ja opiaattiriippuvuuden, niskasäryn, nivelrikon, pahoinvoinnin, selkäsäryn, tupakoinnin vieroitusoireiden, unettomuuden ja ylipainon hoidossa.
Akupunktion tehoa niskakivun hoidossa tarkastelevan vuonna 2007 julkaistun koontitutkimuksen mukaan oltiin saatu kohtuullista tutkimusnäyttöä sen puolesta, että akupunktio tehoaa lumehoitoa todennäköisemmin niskakipuun ja tuottaa lyhytaikaista helpotusta verrattuna odotuslistalla olijoihin., ja vuoteen 2011 mennessä saatiin lisää tätä näkemystä tukevaa tutkimusnäyttöä.
Tietyt olotilat
Päänsärky ja migreeni Kaksi erillistä vuoden 2016 Cochrane-katsausta havaitsi, että akupunktio voi olla hyödyllistä jännityspäänsäryn ja kohtauksellisen migreenin ehkäisyssä. Vuoden 2016 Cochrane-katsauksessa, jossa arvioitiin akupunktiota kohtauksellisen migreenin ehkäisyyn todettiin, että todellisella akupunktiolla oli vain vähän enemmän vaikutusta verrattuna lumeakupunktioon ja löydettiin kohtalaisen laadukasta näyttöä siitä, että akupunktio on vähintään yhtä tehokasta kuin ennalta ehkäisevä lääkitys kohtauksellisen migreenin ehkäisyssä. Vuoden 2012 katsauksessa havaittiin, että akupunktio on osoittautunut hyödylliseksi päänsärkyjen hoidossa, mutta sen turvallisuus on dokumentoitava tarkemmin, jotta voidaan antaa vahvoja suosituksia akupunktion käytöstä päänsärkyjen hoidossa.
Niveltulehduskipu Vuoden 2014 katsauksessa todettiin, että "tämänhetkiset todisteet tukevat akupunktion käyttöä vaihtoehtona perinteisille kipulääkkeille nivelrikkopotilailla." Vuoden 2014 meta-analyysi osoitti, että akupunktio voi auttaa nivelrikosta aiheutuvaan kipuun, mutta siinä huomioitiin myös, että lumeneuloihin verrattuna vaikutukset olivat merkityksettömiä. Vuoden 2012 katsauksessa todettiin, että "akupunktion mahdollinen hyödyllinen vaikutus nivelrikosta aiheutuvaan kipuun ei näytä olevan kliinisesti merkittävä." Vuoden 2010 Cochrane-katsauksessa havaittiin, että akupunktiolla on tilastollisesti merkittävää hyötyä lumeakupunktioon verrattuna kädessä tai jalassa olevan nivelrikon hoidossa. Nämä hyödyt todettiin kuitenkin niin pieniksi, että niiden kliininen merkittävyys oli kyseenalainen ja "luultavasti johtui ainakin osittain lumevaikutuksesta, epätäydellisen sokkouttamisen ansiosta."