Archaeornithomimus on sukupuuttoon kuollut teropodeihin kuuluva dinosaurussuku. Sen edustajat elivät myöhäisliitukaudella noin 96–70,6 miljoonaa vuotta sitten.
Fossiilit vasen|pienoiskuva|Taiteilijan näkemys Archaeornithomimuksesta Vuonna 1923 Roy Chapman Andrewsin tutkimusmatkalla Sisä-Mongoliassa Peter Kaisen löysi monia teropodien jäännöksiä kolmesta eri louhoksesta. Jäännökset koostuivat pääosin hajonneista yksilöiden luista, mutta kallon ja leuan osia puuttui. Charles Whitney Gilmore nimesi löydöt vuonna 1933 uutena Ornithomimus-lajina nimeltä Ornithomimus asiaticus.
Dale Russell siirsi lajin vuonna 1972 uuteen sukuun, jolloin siitä tuli tyyppilaji Archaeornithomimus asiaticus. Nimen Archaeornithomimus alkuosa juontuu kreikan sanasta "ἀρχαῖος" (arkhaios, "muinainen"), koska Russell oletti, että jäännökset olivat peräisin Cenomanum- ja Turonia-vaiheilta noin 95 miljoonan vuoden takaa, tehden siitä yhden vanhimmista tunnetuista Ornithomimidae-heimon jäsenistä.
Koska Gilmore ei ollut määrittänyt holotyyppinäytettä, David Smith ja Peter Galton valitsivat vuonna 1990 lektotyypiksi jalkafossiilin AMNH 6565. Fossiilit löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka on peräisin Cenomanum-vaiheelta, noin 95,8 miljoonan vuoden takaa.
Vuonna 1995 Lev A.Nesov nimesi kolmannen oletetun Archaeornithomimus-lajin. Laji sai nimekseen Archaeornithomimus bissektensis, joka perustuu holotyyppiin N 479/12457. Se perustuu nuoren yksilön reisiluuhun ja jalkaterään. Ne löydettiin Uzbekistanin Bissekty-muodostelmasta, joka on peräisin Cenomanum- ja Turonia-vaiheelta. Siitä huolimatta A. bissektensiksen olemassaoloa epäillään sillä ei ole varmuutta sen oikeellisuudesta.
Kuvaus Archaeornithomimus oli keskikoinen Ornithomimidae-heimon jäsen. Pituudeltaan se oli noin 3,4 metriä ja painoi noin 45–96 kilogrammaa. Muilta strutsisaurien sukulaisilta saatu näyttö viittaa siihen, että Archaeornithomimuksella oli höyhenpeite. Sen höyhenpeite on saattanut muistuttaa nykyajan strutsilintujen höyhenpeitteitä. Niillä on myös saattanut olla nokka. Archaeornithomimuksella oli luultavasti vankat takaraajat, pieni pää ja pitkä kaula.
Luokittelu Russell määritteli Archaeornithomimuksen Ornithomimidae-heimoon.
Paleoekologia pienoiskuva|Taiteilijan näkemys kahdesta Gigantoraptorista, jotka puolustavat pesäänsä kahdelta Archaoernithomimukselta ja takana on myös Alectrosaurus.
Elinympäristö Archaeornithomimuksen jäännökset löydettiin Iren Dabasun muodostumasta, joka juontaa juurensa Cenomanum-vaiheeseen noin 96 miljoonan vuoden takaiselle myöhäiselle liitukaudelle. Tuolloin muodostelman ympäristö oli pääasiassa tulvatasankoa ja metsikköä.
Archaeornithomimukset yleensä jakoivat elinympäristönsä monien muiden teropodien, kuten Alectrosaurusten, Erliansaurusten, Gigantoraptorien ja Neimongosaurusten kanssa. Archaeornithomimus eli myös erilaisten kasvinsyöjädinosaurusten (esimerkiksi Bactosaurus, Gilmoresaurus ja Sonidosaurus) rinnalla.
Ravinto Archaeornithomimus oli luultavasti muiden heimonsa lajien tapaan kaikkiruokainen. Se söi luultavammin hedelmiä, pieniä nisäkkäitä, munia ja jopa vastakuoriutuneita dinosauruksia.
Lähteet
Luokka:Strutsisaurit