Tupakan historia ulottuu ainakin 1500 vuoden taakse. Tupakkaa kasvoi sekä luonnonvaraisena että viljeltynä Amerikan mantereella, josta eurooppalaiset toivat sen Euraasian mantereelle 1400-luvun lopulta lähtien. Kaupankäynnin ja sotien mukana tupakka levisi ensin läntisestä Euroopasta itäiseen Eurooppaan ja Lähi-itään, saavuttaen myöhemmin Afrikan ja Aasian.
Tupakkaa on poltettu eri aikakausilla ja eri kulttuureissa muun muassa piipussa, vesipiipussa, sikareina sekä savukkeina. Muita tupakan käyttötapoja ovat olleet purutupakka sekä nuuska. Nykyään savukkeet on suosituin tupakkatuote.Tobacco. World Health Organization Factsheet. Viitattu 14.4.2021.
Tupakan historiaan liittyvät tiiviisti yhtäältä sen käyttöä rajoittavat ja kieltävät säännöt ja lait, toisaalta käyttöön liitetyt uskomukset ja mielikuvat, joita myöhemmin luotiin ja ylläpidettiin mainonnan avulla. Tupakoinnin suosio Euroopassa kasvoi aina 1900-luvun puoliväliin saakka, mistä alkaen eliniän pidentyminen yhdistettynä tietoisuuteen tupakan terveyshaitoista ovat johtaneet rajoitustoimiin ja stigmatisointiin, jotka puolestaan huomattavasti vähensivät tupakointia. pienoiskuva|Vuonna 1886 julkaistun kasvatusoppaan kuvitusta.
Amerikassa ennen eurooppalaisten saapumista
pienoiskuva|Maya-pappi polttaa piippua temppelin kaiverruksessa Palenquessa. pienoiskuva|Eurooppalainen näkemys tupakkaa polttavista intiaaneista. André Thevet, 1500-luku. Tupakkakasvi ja sen käyttö eri muodoissa oli laajalle levinnyt koko Amerikan mantereella vähintään tuhannen vuoden ajan, joidenkin arvioiden mukaan jopa useita tuhansia vuosia, ennen eurooppalaisten saapumista 1400-luvun lopussa. Tupakkaa käytettiin sekä rituaali- että nautintotarkoituksiin: šamaanit käyttivät tupakkaa yhtenä transsin aiheuttavana aineena, toisaalta tupakkaa käytettiin myös metsästyksen ja sotien aikana. Kasvin vaikutusten takia tupakkaa pidettiin pyhänä. Tupakan käyttö lääkekasvina oli myös laajalle levinnyttä: lehtiä käytettiin kivun ja säryn lievittämiseen ja tupakansavua saatettiin puhaltaa parannettavan henkilön päälle.
Leviäminen Eurooppaan
1500-luvun alun Euroopassa ei ollut tupakanpolttoa vastaavaa tapaa. Polttaminen kulkeutui ensin merimiesten mukana. Suhtautuminen polttamiseen oli aluksi oudoksuvaa, tapaa jopa pelättiin sieraimista tulevan savun takia. Asteittain polttaminen normalisoitui ja siitä tuli hyväksyttävämpää: asenteiden muutokseen vaikuttivat väitteet ja uskomukset tupakan terveysvaikutuksista sekä polttamisen asema yläluokan muoti-ilmiönä, josta se hinnan laskettua levisi muihin kansanosiin. Esimerkiksi Englannissa tupakointi oli tuttua kaikissa kansankerroksissa viimeistään 1650-luvulla.
Tupakoinnin suosion kasvaessa lisääntyi myös polttamiseen käytettyjen savipiippujen valmistus, joka kehittyi merkittäväksi teollisuudenalaksi. Liitupiippujen valmistus alkoi Englannissa noin vuonna 1570, josta se levisi Alankomaihin 1600-luvun alussa. Hollantilaispiiput ohittivat pian englantilaisvalmisteiset piiput kansainvälisillä markkinoilla. Myös itse tupakka kehittyi 1600-luvun aikana tärkeäksi kauppatavaraksi, elinkeinoksi sekä verotulojen lähteeksi. Kulutuksen ja myynnin kasvaessa monissa Euroopan valtioissa tupakkakaupasta tulikin valtion monopoli, mikä puolestaan lisäsi salakuljetusta ja kotikasvatusta. pienoiskuva|Adriaen Brouwer, Tupakoitsijat, 1627.
Tupakointi oli aluksi suosituinta Englannissa ja Hollannissa. Saksan alueelle ja sitä kautta Ruotsiin tupakka levisi kolmikymmenvuotisen sodan aikana, kun englantilaiset, hollantilaiset ja espanjalaiset sotilaat toivat tavan Saksan alueelle, jossa ruotsalaissotilaat puolestaan oppivat sen. Englantilaiset sotilaat levittivät tavan niin ikään Baltiaan, josta se levisi Venäjälle. 1600-luvun aikana tupakka ja tupakointi levisivätkin koko Euroopan ja Välimeren alueelle.
pienoiskuva|Afrikkalaisia orjia työskentelemässä tupakkaviljelmällä. Maalaus vuodelta 1670. Uuden ajan alussa kiinnostus Amerikasta löytyneisiin uusiin kasvilajeihin oli suurta, koska Euroopan lääkärit etsivät jatkuvasti lääkekasveja ja kauppiaat sekä hallitsijat mausteita. Tupakka ja tupakansavu nähtiin pian ihmelääkkeenä, joka parantaa lähes vaivan kuin vaivan ja edistää terveyttä. 1500-luvun jälkipuolelta lähtien julkaistiin monia teoksia, joissa esiteltiin tupakan myönteisiä terveysvaikutuksia. Tupakansavulla uskottiin olevan desinfioiva vaikutus ja esimerkiksi Englannissa tupakan uskottiin edesauttavan lasten hyvinvointia. Uskomus tupakansavun tauteja tappavaan, tai miasmasta puhdistavaan vaikutukseen säilyi varsinkin kansan parissa 1900-luvun alkuun saakka. Terveysvaikutuksiin liittyi myös paljon myyttejä ja tarinoita. Erään tarinan mukaan Jean Nicot lähetti Ranskan kuningatar Katariina de' Medicille tupakanlehtiä ollessaan Ranskan lähettiläänä Portugalin hovissa Lissabonissa 1500-luvun loppupuolella. Nicot neuvoi kuningatarta murentamaan lehdet ja imaisemaan jauheen nenäänsä, mikä tarinan mukaan auttoi kuningattaren jatkuviin päänsärkyihin. Tarinan todenperäisyydestä ei kuitenkaan ole mitään todisteita. Sen sijaan tiedetään, että Nicot kirjoitti artikkelin tupakasta vuonna 1570 julkaistuun suosittuun maatalousoppaaseen L'agriculture et maison rustique, mikä toi hänelle maineen henkilönä, joka toi tupakan Ranskaan. Yhtä kaikki, Carl von Linné nimesi tupakkakasvin Nicotianaksi 1700-luvulla, joten Nicotin nimi jäi elämään kasvin ja nikotiinin nimissä.
Nuuska
Nuuskaaminen levisi Eurooppaan yhtä varhain kuin tupakan polttaminen. Se syrjäytti piipun polton uutena yläluokan muoti-ilmiönä Ranskassa 1640-luvulta lähtien ja Englannissa 1700-luvulla sikäläisen yläluokan seurattua ranskalaista muotia. Tavallisen kansan keskuudessa piipun suosio jatkoi nousuaan myös 1700-luvun Englannissa. Usko tupakanpolton terveysvaikutuksiin alkoi horjua 1600-luvun loppua kohti, mutta nyt kaikki aiemmin polttamiseen liitetyt hyödyt yhdistettiin nuuskaan. Nuuskaamisen suosio hiipui 1800-luvun alussa sikareiden ja piipputupakan yleistyessä, mutta nuuskan myynti oli kuitenkin merkittävää aina 1800-luvun lopulle asti.
Sikarit
Vaikka sikaritehtaita oli Sevillassa vuodesta 1720 alkaen, sikareiden polttaminen Euroopassa yleistyi vasta 1800-luvulla nuuskaamisen poistuttua muodista. Syynä tähän oli tapakulttuurin muutos: nuuskaamisen aiheuttamaa aivastelua ja räkimistä alettiin pitää epäsopeliaana.
Sikareiden tuotanto aloitettiin Ranskassa, Hollannissa, Itävallassa ja Saksassa 1800-luvun alussa, ja vuosisadan puoliväliin tultaessa sikareiden polttaminen oli saavuttanut suuren suosion ympäri mannerta, varsinkin Saksalaisen porvariston keskuudessa. Sikareita poltettiin sisätiloissa, usein varta vasten sikareiden polttamista varten varatuissa salongeissa. Julkista polttamista pidettiin epäsopivana, lisäksi monessa paikassa olivat voimassa polttamisen julkisella paikalla kieltävät säädökset tulipalovaaran takia. Sikarin ja piipun poltosta muodostuivat 1800-luvulla selkeästi miesten tavoiksi, nuuskan käytössä tällaista sukupuolittumista ei vielä ollut.
1800-luvun lopulla nuuska, piippu, sikari ja purutupakka olivat melko tasaväkisessä asemassa kilpailussa suosituimmasta tupakan muodosta, kunnes kaikkien suosio kärsi savukkeen noustua ylivoimaisesti suosituimmaksi tupakan muodoksi.
Leviäminen Aasiaan ja Lähi-itään
Tupakointi levisi Lähi-itään venetsialaisten kauppiaiden välityksellä 1600-luvun alun tienoilla, vaikka jossain Osmanien valtakunnan osissa tupakointi tunnettiinkin jo 1500-luvun lopulla. Kuten Euroopassa, myös Lähi-idässä lääkärit ottivat tupakan vastaan lähes ihmelääkkeenä ja suosittelivat sitä kirjavaan joukkoon vaivoja. Lääkekäytöstä tupakka levisi nopeasti nautintokäyttöön kaikissa kansankerroksissa. Tupakan suosiota edesauttoi kauppiaiden ja viljelijöiden nopea markkinoiden valtaaminen eurooppalaisilta maahantuojilta. Vuoteen 1700 mennessä suurin osa Osmanien valtakunnassa kulutetusta tupakasta myös tuotettiin siellä, mikä laski hintoja ja nosti suosiota entisestään.
Tupakka saavutti Etelä-Aasian arviolta 1500-luvun puoliväliin mennessä, josta se levisi Kiinaan ja Japaniin 1600-luvun alkuun mennessä. Ennen vuosisadan vaihtumista tupakka oli saavuttanut tärkeän talouskasvin aseman suurimmassa osassa Aasiaa.
Savukkeiden teollinen tuotanto
Savukkeiden alkuperästä ei ole varmaa tietoa, mutta sitäkin enemmän versioita ja tarinoita. Yhden version mukaan Etelä- ja Keski-Amerikassa tupakkaa käärittiin banaanin- ja maissinlehtiin, minkä nähtyään espanjalaiset alkoivat kääriä sitä paperiin. Toisen version mukaan savukkeet keksittiin Lähi-idässä, josta ne levisivät Turkkiin ja Venäjälle, ja sieltä edelleen Englantiin englantilaisten sotilaiden opittua polttamaan savukkeita Krimin sodan aikana. Erään tarinan mukaan savukkeet keksittiin pakon sanelemana Turkin ja Egyptin sodan (1831–1833) aikana, kun piippu oli rikki ja tupakka oli pakko kääriä paperiin.
Ranskan tupakkamonopoli aloitti savukkeiden valmistuksen vuonna 1845, myöhemmin savukkeet levisivät Ranskasta Saksaan ja Venäjälle. Britanniassa savukkeiden teollinen tuotanto alkoi Krimin sodan jälkeen. Britanniasta savukkeet levisivät Yhdysvaltoihin sisällissodan aikana. Oleellista savukkeiden nopean leviämisen kannalta oli uusi kuivausmenetelmä: lämpökuivaus. Lämpökuivauksen ansiosta tupakan maku oli nyt hapan ja helpompi hengittää keuhkoihin. Tämän seurauksena tupakoinnin tapa muuttui: aiemmin savu imettiin vain suuhun, nyt se hengitettiin keuhkoihin. pienoiskuva|Tupakkaviljelmä Australiassa noin vuonna 1932.
Toinen maailmansota sekä yleisti tupakointia että levitti sitä uusiin ihmisryhmiin, tämä puolestaan edesauttoi savukkeen muuttumista suosituimmaksi tupakan muodoksi.
Mainonnan merkitys
Tärkeä, ellei tärkein, tekijä savukkeiden saavuttamalle suurelle menestykselle oli mainonta. Ensimmäisiä suuria onnistuneita kampanjoita oli Bull Durham -merkin piirretty härkä. Yhdysvalloissa savukkeet miellettiin aluksi köyhien ja siirtolaisten tupakointitavaksi, mainoskampanjat pyrkivät, ja onnistuivat, muuttamaan tämän mielikuvan. Aluksi yksi yhtiö valmisti lukuisia eri merkkejä: esimerkiksi American Tobacco Company valmisti vuonna 1890 yli sataa eri tupakkamerkkiä. Merkkien runsautta hyödynnettiin mainonnassa: jokaisella merkillä oli oma pakkauksensa ja tunnuksensa, siihen liitetyt mielikuvat ja kohderyhmät; osa pakkauksista sisälsi keräilykortteja eri teemoilla.
Yksi ensimmäisiä onnistuneita suuria sanomalehtikampanjoita, jotka mainostivat vain yhtä merkkiä, oli Camel-merkin "Camelit tulevat!" -kampanja vuonna 1913, jolloin R. J. Reynolds toi kyseiset savukkeet markkinoille. Tämä nosti myyntiä merkittävästi jo seuraavana vuonna, ja 1920-luvulle tultaessa Camelin markkinaosuus oli jo 40 prosenttia Yhdysvalloissa myydyistä savukkeista. Tämä kampanja aloitti trendin, jossa yhtiöt mainostavat vain yhtä merkkiä, mutta laajasti ja suuresti: muut merkit seurasivatkin nopeasti perässä, esimerkiksi Liggett & Myers ryhtyi markkinoimaan Chesterfield-merkkiä ja American Tobacco Company Lucky Strike -merkkiä. 1920-luvun alkaessa nämä merkit vastasivat yhteensä noin 80 prosentista Yhdysvalloissa myydyistä savukkeista.
Monet mainoskampanjat olivat erityisesti suunnattu naisille: esimerkiksi Marlboro-merkin "Mild as May" -kampanja vuonna 1924 ja seuraavana vuonna Lucky Strike -merkin kampanja, jossa savukkeita suosittelivat muun muassa näyttelijä Helen Hayes ja lentäjä Amelia Earhart. Tupakoinnista tuli myös eräänlainen naisten vapautumisen symboli, ja tasa-arvo valjastettiinkin tehokkaasti tupakkamainonnan palvelukseen.
Myös vuosisatoja vanhat tupakkaan liittyvät terveysuskomukset kokivat uudelleensyntymän mainonnassa: savukkeita mainostettiin muun muassa laihdutusvaikutuksilla (Lucky Strike) ja piristeenä väsymykseen ja huonotuulisuuteen (Camel).
Elokuvilla ja näyttelijöillä oli alusta alkaen suuri rooli mainonnassa: ensimmäinen savukkeiden tuotesijoittelu on jo vuodelta 1909 mykkäelokuvassa Princess Nicotine; or, The Smoke Fairy.
Vastustus, rajoitukset ja kiellot