Leonid Martynov (1905 Omsk, Venäjä – 1980 Moskova, Neuvostoliitto) oli neuvostoliittolainen runoilija. Hän joutui keskeyttämään koulunkäynnin vallankumouksen puhjettua. Sen jälkeen hän teki sekalaisia töitä eri puolilla maata. Siperiassa hän julkaisi runoja sikäläisissä lehdissä. Esikoisrunokokoelma ilmestyi 1939. Toisen maailmansodan jälkeen hän sai syytteitä epäpoliittisuudesta, mutta Stalinin kuoleman jälkeisen "suojasään" alettua hänestä tuli suosittu runoilija. Hän käyttää runoissaan myyttisiä aineksia, sanamagiaa ja assosiaatioita. Runojen lisäksi hän on kirjoittanut omaelämäkerrallisia tekstejä.
Suomennetut runot LähdeLeonid Martynov, Luettelo suomennetuista runoista, Linkki maailman runouteen, Runotietokanta, Lahden kaupunginkirjasto. Päivitetty 17.5.2021, viitattu 27.6.2021 Uuden runon Venäjä, toim. Toivo Flink, Petrozavodsk 1989 Karjala Runot suomentanut Toivo Flink. Ensi lunta (Первый снег) Hellyys (Нежность) Rakkaus (Любовь) Selin Suola ja sokeri (Сахар был сладок...) Totuus
Neuvostolyriikkaa. 4, toim. Natalia Baschmakoff, Pekka Pesonen ja Raija Rymin, Helsinki: Tammi 1986 Runot: [Ilpo Tiihonen]] Natalia Baschmakoffin raakakäännöksestä Kuin kuulisin sinun äänesi Sauna Tuska Tämä - ei ole minun eikä teidän syytänne Veitsenterä
Martynovin runoja on julkaistu suomeksi myös antologioissa: Nikolai Laine, Kotona ja vieraissa : runoja, runoelmia, suomennoksia, Petroskoi : Karjala-kustantamo 1970 Erkki Peuranen, Neuvostorunoutta ja -runoilijoita, Helsinki: WSOY 1979 Juri Andrejev, 111 neuvostovenäläistä kirjailijaa, suomentanut ja toimittanut Ulla-Liisa Heino, Espoo: Weilin + Göös 1988
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Neuvostoliittolaiset runoilijat Luokka:Vuonna 1905 syntyneet Luokka:Vuonna 1980 kuolleet