Tarja Hannele Heino (s. 27. helmikuuta 1956 Riihimäki) on suomalainen valtiotieteen tohtori, joka on työskennellyt lastensuojelun tutkimus- ja kehittämistehtävissä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksessa ja sen edeltäjässä. Vuodesta 2017 lähtien hänen tehtävänimikkeensä on ollut tutkimusprofessori. Hän jäi eläkkeelle vuonna 2022.
Heino valmistui Tampereen yliopistosta yhteiskuntatieteiden maisteriksi sosiaalipolitiikan oppiaineesta 1982. Hän jatkoi Helsingin yliopistossa opintoja sosiaalityön alalta, valmistui valtiotieteen lisensiaatiksi vuonna 1994 ja väitteli tohtoriksi 1997 tutkielmalla Asiakkuuden hämäryys lastensuojelussa. Heino on hoitanut Tampereen yliopiston sosiaalityön ja lastensuojelututkimuksen dosentuuria vuodesta 2009.
Heino on tutkinut haavoittavissa oloissa, erityisesti sijoitettuna elävien lasten hyvinvointikokemuksia ja toiminut näiden lasten hyvinvoinnin seurannan vahvistamiseksi. Hän on osallistunut valtakunnallisen sosiaalityön yliopistoverkosto SosNetin tohtorikoulutuksiin sosiaalityöhön ja lastensuojeluun liittyvien tutkimushankkeiden ohjaajana ja tukijana. Heinoa on haastateltu joukkotiedotusvälineissä muun muassa lastensuojeluilmoituksista ja lasten sijoituksista. Hän tuonut esille tutkimustensa perusteella, että esimerkiksi vuonna 1999 syntyneiden nuorten ikäluokasta jopa 5,8 prosenttia on mennessä jossain vaiheessa elämäänsä 17. ikävuoteen mennessä ollut sijoitettuna (kodin ulkopuolelle) ja kolmasosa heistä oli ollut sijoitettuna yli puolet elämästään. 2000-luvulla kiireellisesti sijoitettujen lasten tai nuorten lukumäärä on kasvanut huomattavasti. Vuonna 2017 kodin ulkopuolelle oli Suomessa sijoitettuna noin 18 000 lasta ja nuorta, joista kiirellisesti sijoitettuja oli noin 4 000.
Tarja Heinon puoliso on ollut tutkimusprofessori Tom Erik Arnkil vuodesta 1996.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset sosiaalipoliitikot Luokka:Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Luokka:Vuonna 1956 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt