Christoph Luxenberg on saksaksi kirjoittava Koraanin tutkija, joka käyttää salanimeä. Luxenberg nousi kansainvälisen huomion kohteeksi julkaistuaan vuonna 2000 kirjan Die syro-aramäische Lesart des Koran: Ein Beitrag zur Entschlüsselung der Koransprache. Kirja julkaistiin vuonna 2007 englanniksi nimellä The Syro-Aramaic Reading of the Koran. Teos perustui ajatukseen, että Koraanin alkuperäinen kieli ei ollut puhtaasti arabiaa kuten Koraanissa toistuvasti väitetään, ja esitti tähän perustuen islaminuskosta poikkeavia tulkintoja monista kirjan keskeisistä kohdista. Kirja on saanut runsaasti arvosteluja, joissa monia Luxenbergin esittämiä ajatuksia on torjuttu.
Luxenbergin voi katsoa kuuluvan niin sanottuun "Saarbrückenin koulukuntaan", joka on osa islamin tutkimuksen historiakriittistä tai 'revisionistista' suuntausta. Luxenberg kertoo ottaneensa käyttöön salanimen turvallisuussyistä ja muslimiystäviensä neuvosta välttääkseen itseensä kohdistuvan väkivallan.
Koraanin toinen lukutapa Luxenberg hyväksyi Alphonse Minganan (k. 1937) näkemyksen, jonka mukaan Koraanin alkuperäinen kieli ei ollut arabia, vaan arabian ja syyro-aramean sekakieli. Koraanin oikea kielitieteellinen tulkinta vaati tällöin ottamaan huomioon myös syyro-aramealaisen lukutavan. Luxenbergin ratkaisuna oli poistaa Koraanin varhaisista teksteistä niihin myöhemmin lisätyt diakriittiset merkit, joiden avulla eroteltiin toisistaan monitulkintaiset konsonanttiglyfit. Sen jälkeen Luxenberg etsi tekstin parhaita tulkintoja ottaen huomioon myös arameankieliset vaihtoehdot. Tällä tavoin Luxenberg katsoi löytäneensä lukuisissa kohdissa Koraanin tekstin alkuperäisen merkityksen. Hän katsoi saaneensa tuloksia, jotka monissa avainkohdissa poikkesivat islaminuskon virallisesta näkemyksestä.Luxenberg, 2007
Luxenbergin Koraanin tulkinnat ovat antaneet tukea Günter Lülingin (1928-2014) esittämälle teorialle, jonka mukaan Koraanin varhaiset tekstit ovat varhaisen kristillisen syyrialaiskirkon käyttöön tehtyjä hymnejä.Ohlig, 2014, s. 441
Uusia tulkintoja
Muhammed pienoiskuva|Jerusalemin Kalliomoskeija vuonna 2010. Kalifi Abd al-Malik rakennutti vuonna 691 Jerusalemiin Kalliomoskeijan, jonka mosaiikkifriisissä esiintyy aivan uusi ilmaisu: muhammad rasul Allah. Lause esiintyy kerran sisäkehässä ja viidesti ulkokehässä. Myöhemmin fraasista tulee islamin uskontunnustuksen jälkimmäinen osa, joka luetaan: ”Muhammed on Jumalan lähettiläs”.Popp, 2010, s. 17–124
Luxenberg katsoo, että sana muhammad ei friisitekstissä vielä ollut erisnimi, vaan arabiankielisen ylistää -verbin gerundiivimuoto ”ylistetty”. Gerundiivitulkinnan mukaisesti sanan Muhammed sisältävä virke tulisi lukea: ”Ylistetty (on) Jumalan palvelija, hänen lähettiläänsä”. Luxenbergin mukaan Kalliomoskeijan tekstiyhteys osoittaa, että lause ”Muhammad rasul Allah” tarkoittaa Jeesusta. ”Ylistetty” on Jeesukselle annettu kunnianimi. Se olisi näin tullut täydentämään kalifi Muawijan aiemmin käyttöön ottamaa nimitystä Abd Allah eli Jumalan palvelija, joka myöhemmin muuttui muotoon Abdullah ja alettiin tulkita Muhammedin isännimeksi.Luxenberg, 2010, s. 125–151
Teksti tarjoaa mahdollisuuden tulkita islamin kehityshistoriaa siten, että vuonna 691 arabikalifaatin uskonto ei vielä ollut eriytynyt kristinuskosta, vaan sen pääprofeetta oli Muhammedin asemesta Jeesus. Arabiprofeetta Muhammedia ei vielä tunnettu. Erotuksena Bysantin kristinuskosta friisiteksti painotti sitä, että Jeesus ei ollut Jumalan poika. Näin teksti korosti arabikristillisyyden omaa, sen vihollisesta eli Bysantista poikkeavaa identiteettiä.
Paratiisin neitsyet pienoiskuva|Huureja Paratiisissa. Kuva persialaisessa käsikirjoituksessa 1400-luvulta. Tunnetuimmaksi noussut Luxenbergin ehdotus koskee Koraanin tekstejä, joissa puhutaan Paratiisissa uskovia odottavista neitsyistä eli huureista. Näin tapahtuu esimerkiksi Savun suuran jakeessa 44:54. Se kuuluu Hämeen-Anttilan suomentamana »Me annamme heille puolisoiksi tummasilmäisiä neitoja».Koraani, 1995 Arvostettu englantilainen Pickthallin käännös ilmaisee saman seuraavasti: "And We shall wed them unto fair ones with wide, lovely eyes." Saudi-Arabian hyväksymä Sahih International -käännös antaa seuraavan tulkinnan: "And We will marry them to fair women with large, [beautiful] eyes". Rudi Paretin arvostettu saksannos puhuu "suurisilmäisistä" puolisoista: "Und wir geben ihnen grossäugige Huris als Gattinnen". Richard Bellin käännös kuuluu "and we have paired them with dark-, wide-eyed (maidens)".
Al-Tabarin (k. 923) tulkinnan mukaan jakeessa puhutaan naisista, joilla on suuret, rakastettavat silmät. Sana hūr ei tarkoita neitsyttä vaan on sanan hawrā''' monikkomuoto ja tarkoittaa puhtaan valkoista. Tabarin mukaan sana tarkoittaa, että naiset ovat puhtaan valkoisia.Tabari, 2017, s. 50 Tabari torjuu siten tulkinnan, että sana hūr (valkoinen) tarkoittaisi, että neitsyet olisivat "valkosilmäisiä". Sen sijaan sana in merkitsee, että naisten silmät ovat suuria.Tabari, 2017, s. 51
Christoph Luxenberg toteaa, että jakeessa ei missään esiinny naista tarkoittavaa sanaa.Luxenberg, 2007, s. 250–264 Hän katsoo lisäksi, että avioitumista koskeva verbi on käännösvirhe, joka on syntynyt, kun Koraanin tekstiä on myöhemmin täydennetty lisäämällä siihen diakriittiset merkit, jotka täsmentävät kirjainten merkityksen. Luxenbergin mukaan tekstissä ei lue "annamme avioitua" vaan "annamme levätä". Preposition bi tulkinnassa Luxenberg siirtyy syyro-arameaan, sillä hän katsoo, että Koraanin kieli ei ole puhdasta arabiaa vaan syyro-aramean ja arabian sekakieltä.
Hän on samaa mieltä Tabarin kanssa siitä, että hūr ei viittaa neitsyen silmien väriin, sillä valkoisista silmistä ei ole missään tapana puhua kauniina. Koska tulkitsijat ovat olettaneet jakeen puhuvan miespuolisten henkilöiden avioitumisesta, he ovat tulkinneet "valkoisen" (hūr) olevan metonyymi Paratiisin neitsyelle. Luxenberg löytää sanalle hūr myös merkityksen, joka tarkoittaa valkoisia viinirypäleitä. Luxenberg, 2007, s. 260 Niinpä hän päätyy seuraavaan käännökseen: Teemme olosi mukavaksi valkoisten kristallin(kirkkaiden) (viinirypäleiden) alla. Luxenberg,2007, s. 251Kyse ei siten ole neitsyistä, vaan Paratiisin viinirypäleistä, ja hedelmistä puhutaankin heti suuran seuraavassa jakeessa: "siellä heidän tarvitsee vain pyytää, niin he saavat kaikkia hedelmiä". Uusi lukutapa vapauttaa Koraanin tekstit myös Paratiisin erotisoimiselta.
Stefan Wild arvostelee Luxenbergia jakeen 44:54 tulkinnasta, kun hän poistettuaan kaksi diakriittistä pistettä lukee sanat "Me annamme heille puolisoiksi--" muodossa annamme heidän levätä. Wild katsoo, että klassinen arabia ei anna mahdollisuutta tulkita ilmaisua näin.Wild 2011, s. 637 Hans Jansen on asiasta eri mieltä. Hänen mukaansa antiikin ajan hautakivissä Jordaniassa esiintyy muoto wa-rawwaha-hu-Allah tarkoittamassa "levätköön rauhassa"(requiescat in pace).Jansen 2017, s. 702-703 Jansen arvelee, että Koraanin toimittaja on muuttanut tarkoituksellisesti sanan merkityksen lisäämällä diakriittiset pisteet. Näin saadaan luotua ero siihen, mitä sanotaan Matteuksen evankeliumissa: "Ei ylösnousemuksessa oteta vaimoa eikä mennä vaimoksi. Ylösnousseet ovat kuin enkelit taivaassa" (Matt. 22: 30). Jansen vetoaa siihen, että uskonnoilla on pyrkimys erottautua edeltäjistään,kts. myös Goldziher, Ignaz: Read anew: islam and parsism. Teoksessa: K-H. Ohlig (toim.) Early Islam. A critical reconstruction based on contemporary sources, s. 339–356. Prometheus, 1900/2013. mikä tulee ilmi myös joissakin haditheissa, joissa Muhammed neuvoo toimimaan päinvastoin kuin pakanat, kristityt tai juutalaiset. Vaikuttaa myös luonnollisemmalta toivottaa vainajille rauhallista lepoa kuin uudelleen avioitumista.
Badrin taistelu - käännösvirhe? Badrin taistelu on eräs profeetta Muhammedin elämäkerran käännekohdista. Perimätiedon mukaan se aloitti sodankäynnin Mekkaa vastaan,mikä lopulta johti kaupungin valtaukseen. Sana Badr esiintyy Koraanissa Imranin perheen suurassa (3:123). Muslimien hyväksymässä suomennoksessa (islamopas.com) kohta kuuluu seuraavasti: Olihan Jumala auttanut teitä Bedrin taistelussa, kun olitte huonommassa asemassa; antakaa siis Jumalalle kunnia, jotta olisitte kiitollisia! Silloin sinä sanoit uskovaisille: »Eikö teille riitä, että Herranne tukee teitä kolmella tuhannella Ylhäältä lähetetyllä enkelillä?Christoph Luxenbergin mukaan kohta on käännetty väärin ja oikea tulkinta olisi "Jumala auttoi teitä taivaallisella avulla" (bi-'idr). Tähän päästään, kun sanaan b-d-r joskus myöhemmin lisätty diakriittinen merkki (äännettä a tarkoittava fatha) poistetaan ja konsonanttiyhdistelmä luetaan syyriaksi eikä arabiaksi. Taivaallisesta avusta todella puhutaankin heti seuraavassa jakeessa: "Herranne lähettää teidän avuksenne 3000 enkeliä". Sanaa 'taistelu' kohdassa ei esiinny lainkaan.
Käsitys Badrin taistelusta olisi siten saanut alkunsa Koraanin konsonanttikirjoituksen väärintulkinnasta. Luxenberg, 2009, s. 642–676 Imranin perheen suurassa mainittu b-d-r alettiin tulkita paikannimeksi, ja sen ympärille syntyi tarina "Badrin" taistelusta, jossa uskovia riensi auttamaan 3000 enkeliä. Luxenbergin tulkinnan mukaan kohdassa puhutaan vain uskovia kohdanneesta ahdingosta yleensä, jolloin heitä auttamaan tuli enkeleitä.
Islamilainen perjantairukous pienoiskuva|left|Moskeijat täyttyvät keskipäivän perjantairukouksessa, joka on viikon tärkein. Islaminuskossa viikon tärkein rukous on keskipäivän perjantairukous, joka alkaa, kun aurinko on ylittänyt lakikorkeutensa. Muslimeilla itsellään ei ole selitystä perjantairukouksen saamalle asemalle. Kysymys väistetään toteamalla ”Herrasi luo mitä haluaa” (Koraani 28:68). Koraanissa rukous mainitaan vain perjantain suurassa 62 (Al-Jum’a).
Luxenberg on löytänyt mahdollisen selityksen 900-luvulla eläneen oppineen as-Sigistanin Koraanisitaatista. Se perustuu suuran 62 vanhempaan varianttiin kuin mitä nykyinen Kairon laitos edustaa. As-Sigistanin käyttämä ilmaisu yawm rubtā rabbtā tarkoittaa suurta auringonlaskun päivää, suurta aattoa tai suurta perjantaita. Tämä ilmaisu viittaa Jeesuksen ristiinnaulitsemisen päivään eli pitkäperjantaihin, jolloin aurinko pimeni. Syyrialais-kristillisessä liturgiassa pitkäperjantaita muistettiin joka perjantai, joten se alkoi tämän takia saada lisäarvoa. Luxenberg, 2008, s. 435–440 Samalla tavoin roomalais-katolisessa ruusukkorukouksessa yhä muistellaan joka perjantai Jeesuksen kärsimyksen mysteerejä. On siis mahdollista, että muslimien perjantairukouksen taustalla on syyrialais-kristillisen kirkon harjoittama pitkäperjantain muistelu.
"Uskonnossa ei ole mitään pakkoa" pienoiskuva|Damaskoksen umaijadimoskeijaa esittävä kuva keskiaikaisessa Ihmeiden kirjassa. Arabiuskonnon muuttunutta asennetta kristinuskoa kohtaan osoitti, että kalifi Walid I vuonna 706 purki Johannes Kastajan kirkon Damaskoksessa ja rakennutti tilalle rukoushuoneen (masjid), jonka myöhemmät rakennusvaiheet tunnetaan Umaijadi-moskeijana. Damaskoksen pyhäkön piirtokirjoitus toistuu Koraanissa, mihin se on käännetty seuraavasti: Uskonnossa'' [din] ''ei ole mitään pakkoa, oikea tie on selvästi erotettu harhateistä, ja se, joka hylkää Saatanan ja uskoo Jumalaan, hän pitää kiinni mitä lujimmasta kädensijasta, joka ei murru. Jumala on kuuleva, tietävä'. (2:256). Länsimaissa lauseen alkuosa on tulkittu upeaksi suvaitsevaisuuden julistukseksi.
Luxenberg katsoo, että pyhäkön seinäkirjoitus on luettu väärin. Tekstissä esiintyvä sana dῑn ei tarkoita uskontoa, vaan totuutta tai pyhiä kirjoituksia. Nykyaikaista uskonnon käsitettä ei tuohon aikaan vielä ollut. Tekstin oikea käännös ei siten ole ”uskonnossa ei ole pakkoa” vaan, ”totuutta (dῑn) ei voi kieltää”. Miksi ei voi, todetaan seuraavassa virkkeessä: ”oikea tie on selvästi erotettu harhateistä”. Teksti kertoo, että on kaksi tietä, oikea ja väärä. Koska niiden välinen ero on selvä, erehtymisen riskiä ei ole. Kirjoitus olisi siten hallitsijan kehotus seurata hänen itsensä esittämää "oikeaa tietä". Ohlig, 2013, s. 263