Aseväkivalta Ruotsissa () on lisääntynyt jyrkästi nuorten miesten keskuudessa 2000-luvulla. Aseväkivalta alkoi lisääntyä nopeasti 2000-luvun puolivälissä ja lisääntyi nopeammin vuodesta 2013 lähtien maahanmuuton seuraksena. Vuoteen 2021 mennessä aseväkivalta oli kymmenkertaistunut 1990-luvun alusta lähtien. Tämä erottaa Ruotsin useimmista muista Euroopan maista, joissa aseväkivalta on vähentynyt tai pysynyt ennallaan. Aseväkivallan suhteellinen osuus Ruotsissa on suurempi kuin Länsi-Euroopan maissa. Suurin osa kasvusta liittyy jengiväkivaltaan Ruotsin sosiaalisesti haavoittuvaksi luokitetuilla asuma-alueilla (ruotsiksi utsatt område), joilla on muuta maata korkeampi rikollisuusaste. Ampumisia tapahtuu noin viisi kertaa todennäköisemmin alueella, joka on virallisesti merkitty sosiaalisesti haavoittuvaksi alueeksi. Käytännössä aseväkivallan lisääntyminen rajoittuu näihin alueisiin, eikä muualla maassa ole tapahtunut merkittävää muutosta. Ruotsin kansallinen rikostentorjuntaneuvosto Brottsförebyggande rådet ei vuoden 2021 raportissaan analysoinut ilmiön syitä Ruotsissa.
Aseväkivalta viittaa tarkoitukselliseen ja laittomaan aseelliseen voimankäyttöön yksilöä, ryhmää tai yhteisöä kohtaan. Ruotsinkielisissä lähteissä ilmiöstä kirjoitetaan myös nimityksillä jengiammuskelut (gängskjutningar), ammuskelut (skjutningar) tai yleisemmin jengiväkivalta (gängvåldet).
Vuoden 2024 lopussa pohjoismaiset poliisijärjestöt kertoivat, että ne ovat jäämässä Ruotsista alkaneen jengiväkivallan jalkoihin. Järjestöjen kannanoton mukaan poliisit eivät pystyneet enää vastaamaan ja ehkäisemään jengiväkivallan leviämistä koko Pohjoismaiden ongelmaksi. Kannanoton allekirjoittivat poliisijärjestöt Suomesta, Ruotsista, Tanskasta, Norjasta ja Islannista. Järjestöt luettelivat tiedotteessaan useita eri järjestäytyneen rikollisuuden tapauksia eri puolilta Pohjoismaita.
Kehitys
Ruotsiin rakennettiin 1960–1970-luvuilla betonilähiöitä, joihin asutettiin töiden perässä tulleet ulkomaalaiset, mukaan lukien suomalaiset. Betonilähiöt ovat yksitoikkoisia ja niissä on huonot mahdollisuudet edetä elämässä. Yksi tilannetta pahentaneista asioista on ollut Ruotsin vapaa kouluvalinta, jonka seurauksena vanhemmat ovat ottaneet lapsensa pois heikkoina pitämistään kouluista. Näin nuoret ovat jakautuneet yhä selvemmin voittajiin ja häviäjiin – myös he, joilla on ruotsalaiset juuret. Tämän kehityksen seurauksena esimerkiksi Tukholman Rinkebyn kaltaisissa betonilähiöissä 2020-luvulla asukkaista jopa 90 prosenttia on ulkomaalaistaustaisia, 40 prosenttia alle 25-vuotiaita ja työttömiä lähes kolme kertaa enemmän kuin Tukholmassa keskimäärin. Tällaisessa tilanteessa elävälle nuorelle ainoa vaihtoehto voi olla jengi, sillä se tarjoaa rahaa, asemaa ja turvaa. Jengit taistelevat vallasta ja huumekaupan reviireistä, jotka eivät rajoitu sosiaalisesti haavoittuviin asuma-alueiisiin tai syrjäytyneisiin maahanmuuttajiin. Järjestäytynyt rikollisuus sai Ruotsissa jalansijaa 1990-luvulla, kun moottoripyöräjengit ammattimaistuivat. Katujengit tulivat lähiöihin 2000-luvulla.
Aseväkivallan syy-seuraussuhdetta on tutkittu vuonna 2017 julkaistussa raportissa, jossa tiedonlähteenä on Tukholman, Göteborgin ja Malmön poliisin rekisterit vuosilta 2011–2015. Henkirikosten määrä on laskenut 1990-luvun 100 vuotuisesta 2010-luvun 90 vuotuiseen tapaukseen. Kuitenkin samaan aikaan miesten kuolemaan johtaneet ammuskelut ovat lisääntyneet vuosittain 2 prosenttia ja sairaalahoitoa vaativat ampumavammat ovat lisääntyneet vuosittain 4 prosenttia. Lisäksi on näytetty toteen, että ammuskeluissa on tapahtunut merkittävä lisäys vuodesta 2006 alkaen ja että tämä lisäys on tapahtunut huono-osaisilla alueilla. Kolmen tutkitun kaupungin suurkaupunkialueella oli suurempi keskittymä (18 %) sellaisia henkirikoksia, jotka linkittyvät järjestäytyneeseen rikollisuuteen kuin vähemmän asutetuilla alueilla (7 %) vuosina 2002–2013. Tukholmassa ja Malmössä on nelinkertainen riski uudelle ampumiselle 100 metrin ja kahden viikon aikana ampumisen jälkeen. Poliisin tilastojen mukaan merkittävä osuus Ruotsiin laittomasti maahantuoduista tuliaseista on lähtöisin entisen Jugoslavian maista.
Raportin mukaan kuolemaan johtaneet ampumatapahtumat ovat Ruotsissa noin 4–5 kertaa yleisempiä kuin naapurimaissa, kuten Saksassa ja Norjassa, suhteutettuna väestön kokoon. Ruotsin kaupungeista suhteellisesti eniten ammuskeluja ensiintyi Malmössa. Vakavan väkivallan luonne muuttui tutkittavalla kaudella rikollisista liivijengeistä kaupunkien lähiöissä tapahtuvaan rikkollisuuteen. Ruotsissa on alempi kuolemaan johtaneden ampumarikosten selviämisprosentti (koko maassa: 50 %, suurkaupungeissa 25 %) verrattuna Saksaan ja Suomeen (90 %). Silminnäkijöitä on vaikea saada todistamaan tai edes kertomaan näkemistään väkivaltaisuuksista, koska rikollisjärjestöt uhkailevat ja pelottelevat todistajia. Ruotsalaiset eivät halua puhua aiheesta, sillä keskustelu riitaantuu herkästi, joten aiheesta on helpompi vaieta. Karkeasti voi jaotella, että oikeisto syyttää tilanteesta maahanmuuttoa, vasemmisto vähäosaisuutta ja syrjäytymistä.
Tammikuussa 2018 poliisin tilastojen mukaan ampumamurhien määrä kasvoi vuoden 2006 kahdeksasta vuoden 2017 43:een tapaukseen. Vuosien 2011–2017 jengisodan analyysi osoitti, että 1 500 tapauksessa oli ampuma-aseita mukana ja näissä tapauksissa 131 ihmistä kuoli ja 520 loukkaantui. Helmikuussa 2018 kriminologi Jerzy Sarnecki totesi Forskning & Framsteg -lehden haastattelussa, että Ruotsin aserikosten lisääntyminen oli yllättänyt hänet, ruotsalaiset kriminologit yleensä ja Ruotsin poliisin. Hän luonnehti tuolloin kehitystä "hyvin vakavaksi".
Kriminologi ja lääkäri Ardavan Khoshnood julkaisi vuonna 2018 systemaattisen katsauksen 25 tutkimuksesta Ruotsin ampuma-aseväkivallasta ja totesi, että vaikka teräaseita käytetään yhä edelleen yleisimpänä väkivallanteon välineenä Ruotsissa, tuliaseisiin liittyvä väkivalta lisääntyy maassa merkittävästi ja ennen kaikkea jengirikoksissa. Lisäksi ampuma-aseisiin liittyvät murhat ja murhayritykset lisääntyvät maassa. Tutkimukset osoittavat myös, että ampuma-ase on paljon tappavampi kuin teräase. Monet 2010-luvun ampumatapaukset vaikuttavat pääasiassa Ruotsin kolmeen suurimpaan kaupunkiin. Pääkaupungin alueella oli vuonna 2020 ampumavälikohtauksia kolmannes enemmän kuin vuonna 2019.
Tukholman yliopiston tutkija Amir Rostamin mukaan poliisin tilastoista selviää, että vuonna 2018 ampumisten määrä oli edelleen korkea. Tammi–marraskuussa 2018 ampumatapauksia oli 274, joissa oli yhteensä kuollut 42 ja haavoittunut 129 ihmistä. Lähes puolet (46 %) vuoden 2018 kaikista ampumistapauksista tapahtui julkisissa tiloissa ongelmallisiksi luokitetuilla asuma-alueilla. Sekä uhrit että tekijät olivat entistä nuorempia. Tutkija Amir Rostamin mukaan vuonna 2021 aseväkivallasta vastuussa ovat pääasiassa nuoret miehet ja usein toisen sukupolven maahanmuuttajat.
Tukholman poliisissa on huomattu, että naisten rooli rikoksissa ja jengeissä on kasvanut, joskin naisten osuus on kuitenkin yhä pieni. Naiset ovat tyypillisesti olleet aluksi mukana rikollisuudessa rikollisten tyttöystävinä, mutta pyrkineet aktiivisesti ylöspäin rikollisjärjestöjen hierarkiassa poikaystäviensä kannustamina. Naiset piilottavat ja kuljettavat aseita sekä huumeita, koska heillä on pienempi riski tulla pysäytetyiksi.
Vuonna 2020 Ruotsissa tapahtui 366 ampumatapausta, joissa kuoli 47 ihmistä ja 117 haavoittui, mikä on 10 % enemmän kuin edellisenä vuonna. Myös vuonna 2020 noin puolet ampumistapauksista, jotka johtivat tappoihin, tapahtuivat ongelmallisiksi luokitetuilla asuma-alueilla. Rikollisjärjestöt houkuttelevat tai uhkailevat mukaan nuoria. Riski joutua mukaan rikolliseen toimintaan on erityisen suuri nuorilla, jotka asuvat maahanmuuttajavaltaisissa kaupunginosissa.
Tukholman poliisin tiedusteluyksikön johtaja Palle Nilsson piti suurimpana huolena vuonna 2020 sitä, että väkivalta kiihtyy. Hän on huolissaan myös siitä mahdollisuudesta, että järjestöt pystyvät kasvattamaan aseellista varustautumistaan. Suurin osa jengien jäsenistä haluaa tietyssä vaiheessa ulos jengistä, yleensä 25–30-vuotiaina. Järjestäytyneeseen rikollisuuteen perehtynyt Kööpenhaminan yliopistossa työskentelevä antropologian professori Henrik Erdman Vigh on todennut, että rikollisjengit ovat houkuttelevia, koska ne tarjoavat syrjäytyneille ihmisille mahdollisuuden silloin, kun heidän asemansa yhteiskunnassa on hyvin heikko. Katuväkivalta näyttäytyy Pohjoismaissa usein maahanmuuttajalähiöiden ongelmana, mutta professori Erdman Vigh korostaa, ettei kyse ole etnisyydestä, vaan syrjäytymisestä ja ulkopuolisuuden tunteesta. Syrjäytyminen ei ole niinkään ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajien kuin seuraavien sukupolvien ongelma. Vigh on todennut, että ilastojen mukaan ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajat pärjäävät paremmin kuin toisen sukupolven.
Ruotsin poliisiylijohtaja Anders Thornberg kertoi vuonna 2020 Financial Timesille, että maan demokratia on uhattuna. Syyksi Thornberg kertoi maan jengiväkivallan sekä rinnakkaisyhteiskuntien syntymisen sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista kärsivillä kaupunkialueilla. Ruotsin poliisi on arvioinut maassa olevan tällä hetkellä 60 aluetta, jossa pääväestö on syntynyt Ruotsin ulkopuolella tai heillä on ulkomaiset vanhemmat. Kansallinen poliisijohtaja Mats Löfving arvioi Svenska Dagbladetin haastattelussa elokuussa 2020, että Ruotsissa eri rikollisjengeihin kuuluu yli 5 000 nuorta, jotka ovat valmiita aseelliseen väkivaltaan. Hänen arvionsa mukaan pelkästään Tukholmassa rikollisjengejä on ainakin 50.
Vuonna 2021 pitkäaikainen suuntaus aseväkivallan lisääntymisessä nosti Ruotsin ampuma-aseväkivallassa kuolleiden määrän toiseksi suurimmaksi heti Kroatian jälkeen kaikkien Euroopassa tutkittujen maiden joukossa. Useimmissa muissa tutkituissa maissa ampuma-asemurhat väheni. Laki ja järjestys sekä maahanmuutto ja integraatio mainittiin suosituimpien vastausten joukossa kysyttäessä äänestäjille tärkeintä vaaliteemaa vuoden 2022 vaaleissa.
Vuonna 2023 Ruotsin poliisi kirjasi 363 ampumisvälikohtausta, joissa kuoli 53 ihmistä. Helmikuussa 2024 poliisi arvioi, että noin 14 000 ihmistä on aktiivisesti mukana rikollisjengien toiminnassa ja 62 000 ihmistä yhteydessä rikollisjengeihin.
Käsikranaattihyökkäykset pienoiskuva|right|Jugoslavialainen M75-käsikranaatti kuljetuspakkauksineen.
Tuliaseiden rikollisen käytön lisäksi myös käsikranaatti-iskut ovat lisääntyneet jyrkästi Ruotsissa 2000-luvulla. Käsikranaatti-iskujen syy-seuraussuhdetta on tutkittu vuonna 2019 julkaistussa raportissa, jossa tiedonlähteenä on Tukholman, Göteborgin ja Malmön poliisin rekisterit vuosilta 2011–2016. Tänä aikana Ruotsissa rekisteröitiin 77 laitonta käsikranaattiräjähdystä. Näissä räjähdyksissä kuoli yksi ja haavoittui yhdeksän henkilöä. Kaupunkien asukaslukuun suhteutettuna eniten käsikranaatti-iskuja rekisteröitiin Malmössä, jossa miljoonaa asukasta kohden tapahtui 7,6 iskua. Vastaava luku on Tukholmalle 1,6 ja Göteborgille 1,4. Suuri osa (32 %) iskuista tapahtui kesällä, erityisesti heinäkuussa. Kesällä ihmiset oleilevat enemmän ulkotiloissa, mikä selittää iskujen keskittyminen kesäaikaan. Vastaava ajallinen keskittyminen on havaittavissa myös ammuskeluissa, joskaan ei yhtä vahvana kuin kranaatti-iskuissa. Suurin osa (60 %) kranaatti-iskuista tapahtuu yöaikaan ja valtaosa niistä kohdistuu elottomiin kohteisiin, viranomaisiin tai instituutiohin. Kranaatti-iskujen kohteina ovat olleet autot, rakennukset, poliisilaitokset ja yhdessä tapauksessa Malmössä kunnallinen sosiaalitoimisto.