Elinkeinotoiminta (ruots. näringsverksamhet) tarkoittaa Suomen tuloverotuksessa liike- ja ammattitoimintaa. Elinkeinotoiminnasta saatua tuloa kutsutaan elinkeinotuloksi.
Elinkeinotoiminta muodostaa verotuksessa elinkeinotoiminnan tulolähteen. Elinkeinotoiminnassa tavoitellaan voittoa, mutta siinä on myös tappion mahdollisuus.
Elinkeinotoiminnan verotusta säätelee Suomessa Laki elinkeinotulon verottamisesta.
Elinkeinotoiminnasta on pidettävä kirjanpitoa.
Mikä on elinkeinotoimintaa? Elinkeinotoimintaa ei ole tarkkaan määritelty, vaan sen rajat ratkaistaan oikeuskäytännössä vakiintuneiden periaatteiden nojalla. Elinkeinotoiminnan tunnusmerkkejä ovat esimerkiksi:
ansiotarkoitus, voiton tavoittelu taloudellinen riski toiminnan itsenäisyys toiminnan laajuus toiminnan suunnitelmallisuus toiminnan jatkuvuus.
Elinkeinotoimintaa eivät ole esimerkiksi maatalous, porotalous, harrastustoiminta eikä kiinteistöjen omistaminen, hallinta ja vuokraus. Arvopaperisijoittaminen voi tietyissä tilanteissa olla elinkeinotoimintaa.
Kuka harjoittaa elinkeinotoimintaa? Elinkeinotoiminnan käsite on riippumaton siitä oikeudellisesta muodosta (yhtiömuodosta), jossa toimintaa harjoitetaan. Siten esimerkiksi luonnollisen henkilön (yksityinen elinkeinonharjoittaja) saamia tuloja voidaan verottaa elinkeinotoimintana.
Katso myös Tulolähde Yhteisövero Yritysverotus Suomessa
Lähteet
Aiheesta muualla
Laki elinkeinotulon verottamisesta (24.6.1968/360)
Luokka:Tuloverotus Suomessa Luokka:Yritystoiminta