Kuolemanrangaistus on käytössä 27 Yhdysvaltojen osavaltiossa. Osavaltioiden ohella myös liittovaltiolla, Yhdysvaltain asevoimilla ja erityisalue Amerikan Samoalla on oikeus tuomita ihmisiä kuolemaan. Vuonna 1972 korkeimman oikeuden käsittelemä oikeustapaus keskeytti kuolemanrangaistukset koko maassa, ja ne otettiin takaisin käyttöön vuonna 1976. Tämän jälkeen maassa on teloitettu yli 1 400 henkilöä.
Yhdysvallat on ainoa länsimaa, jossa on kuolemanrangaistus käytössä. Vuonna 2007 tehdyn mielipidemittauksen mukaan 69 prosenttia maan asukkaista kannatti rangaistusta. 1900-luvun keskivaiheilla kannatus putosi jopa alle 50 prosenttiin, mutta alkoi taas nousta, kun rangaistuksia jatkettiin 1970-luvun puolivälissä.Gallup Eniten kuolemanrangaistuksia määrätään etelävaltioissa ja niistä varsinkin Texasissa.Mary Johnson ja 125 teloitettua. Helsingin Sanomat sivu B 3, viitattu 14.4.2012
Uusien tieteellisten menetelmien avulla on selvinnyt, miten paljon kuolemantuomiot ovat kohdistuneet syyttömiin. Stanfordin yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan kuolemanrangaistukset ovat olleet "sattumanvaraisia ja syrjiviä", eli rotu ja varallisuus vaikuttavat tuomioon. Vuodesta 1973 lähtien on vapautettu vähintään 186 syytöntä eli väärin perustein kuolemaan tuomittua henkilöä.
Korkeimman oikeuden käsittelyt
Ennen 1970-lukua korkein oikeus oli käsitellyt yksittäisiä kuolemantuomiotapauksia, ja 1930-luvulta lähtien se oli kumonnut noin neljäkymmentä tuomiota. Tapaukset liittyivät muun muassa pakotettuihin tunnustuksiin tai valamiehistön valintaan. 1960-luvulla nousi esille kysymys siitä, voisiko itse kuolemanrangaistus olla Yhdysvaltain perustuslain vastainen.
1970-luvun oikeustapaukset Vuoden 1972 oikeustapauksessa Furman vastaan Georgia korkein oikeus päätti äänin 5–4, että Georgian osavaltion laki ei ohjeistanut valamiehistöä tarpeeksi siitä, milloin tuomitulle tulee antaa kuolemanrangaistus. Kuolemanrangaistuksen saaminen oli siis mielivaltaista, ja täten ”julmaa ja epätavallista” ja vastoin perustuslain kahdeksatta lisäystä. Päätös vaikutti myös muihin osavaltioihin, joten kaikkien yli 600:n teloitusta odottavien tuomiot muutettiin elinkautisiksi. Päätöksellään oikeus määritteli standardin, jonka mukaan rangaistus on ”julma ja epätavallinen”, jos se on liian ankara rikokseen nähden, mielivaltainen, loukkaa yhteiskunnan oikeudentuntoa tai jos se ei ole tehokkaampi kuin vähemmän ankara rangaistus.
Osavaltiot reagoivat päätökseen muuttamalla lakejaan, ja vuonna 1976 käsitellyssä tapauksessa Gregg vastaan Georgia korkein oikeus hyväksyi muutokset, joten kuolemanrangaistuksia voitiin taas antaa. Maassa ei ollut tehty teloituksia vuoden 1967 jälkeen, koska osavaltioiden tuomioistuimet odottivat korkeimman oikeuden päätöksiä.
Rangaistuksen rajoitukset Kuolemanrangaistusten jatkamisen jälkeen korkein oikeus on tehnyt rajoituksia siihen, minkälaisiin rikoksiin ja rikoksentekijöihin sitä voidaan soveltaa. Mielisairaiden teloittaminen kiellettiin vuonna 1986 ja kehitysvammaisten vuonna 2002. Alle 16-vuotiaana rikoksensa tehneiden teloittaminen kiellettiin vuonna 1988, ja vuonna 2005 ikärajaa nostettiin kahdeksaantoista ikävuoteen. Vuodesta 2008 lähtien väkivaltarikoksista kuolemanrangaistuksen on voinut saada vain murhasta. Tuolloin käsittelyssä oli lapsen raiskaamista koskeva oikeustapaus Kennedy vastaan Louisiana. Koska kyseisestä rikoksesta oli mahdollista saada kuolemantuomio vain muutamassa osavaltiossa, katsoi korkein oikeus kansallisen konsensuksen olevan sitä vastaan, ja äänin 5–4 oikeus päätti sen siten olevan perustuslain vastainen rangaistus.Greenhouse, s. 81–82
Yleistä
Kun valamiehistö on ensin todennut henkilön syylliseksi, sama valamiehistö päättää, saako tämä kuolemanrangaistuksen. Muutamassa osavaltiossa tuomarilla on ollut valta muuttaa valamiehistön antama rangaistus, ja Alabama oli ainoa osavaltio, jossa tuomari pystyi muuttamaan valamiehistön langettaman elinkautisen vankeustuomion kuolemanrangaistukseksi.
Kuolemaanuomittu voi valittaa saamastaan (ei vielä lainvoimaisesta) tuomiosta apellaattioikeusistuimeen (vrt. Suomen hovioikeus) ja vaatia tuomion kumoamista taikka muuttamista (esim.elinkautisvankeudeksi).
Lopullisen päätöksen tultua osavaltion korkeimman oikeuden tuomari tai kuvernööri allekirjoittaa lopullisen teloituksen täytäntöönpanomääräyksen, jolloin määrätään teloituspäivä. Tuomittu saa tietää päivämäärän vähintään kuukautta ennen, mutta yleensä muutamaa kuukautta ennen teloituspäiväänsä.
Tuomittu voi tämän jälkeen esittää kaikki valitukset suoraan korkeimmalle oikeudelle ja pyytää päivämäärän siirtämistä mahdollisten uusien valitusten käsittelyn ajaksi. Teloituspäivän siirtämistä voi anoa myös suoraan osavaltion kuvernööriltä, joka voi määrätä teloituksen lykkäämisen jopa aivan teloitushetkellä. Yleensä teloituksen täytäntöönpanoa lykätään silloin kuukaudella, jona aikana uuden valituksen voi vireyttää oikeusistuimeen.
Ennen teloitusta tuomittu saa toiveittensa mukaisen viimeisen aterian. Tuomitulle annetaan myös mahdollisuus keskustella papin tai muun uskontokunnan edustajan kanssa.
Ennen teloitusta tuomittu siirretään teloitushuoneeseen, jossa vankilanjohtaja lukee tuomion ja kysyy, haluaako tuomittu antaa lausunnon. Mahdollisen lausunnon jälkeen teloitus tapahtuu vankilanjohtajan määräyksestä. Teloitushetki määräytyy jokaisen osavaltion määräysten mukaan.
Teloituskammio on ikkunoitu. Ikkunoissa on verhot, jotka avataan tuomion täytäntöönpanon ajaksi. Tuomiota seuraa joukko todistajia. Paikalla voi olla tuomitun asianajaja sekä uhrin ja tuomitun omaisia.
Teloitusta seuraa aina oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, jossa kuolinsyy varmistetaan. Tämän jälkeen tuomittu luovutetaan yleensä omaisten haudattavaksi, jos he niin haluavat. Mikäli omaisia ei ole tai he eivät halua järjestää hautajaisia, tuomittu haudataan osavaltion määräämälle paikalle.
Teloitustavat Hirttäminen oli pääasiallinen teloitustapa 1920-luvulle asti; ne olivat usein julkisia tilaisuuksia. Ampumalla on toteutettu yli 140 teloitusta, joista viimeisin Utahissa vuonna 2010. 1800-luvun lopulla otettiin käyttöön sähkötuoli, jota pidettiin hirttämistä inhimillisempänä teloitustapana. New Yorkin osavaltiossa kehitetty sähkötuoli levisi muihin osavaltioihin, ja siitä tuli yleisin teloituskeino. Joissakin osavaltioissa otettiin käyttöön myös kaasukammio. Myrkkyruiske kehitettiin Oklahomassa, ja Texas oli ensimmäinen osavaltio, joka käytti sitä joulukuussa 1982.Clancy, s. 20–28.
Vuoden 1976 jälkeen Yhdysvalloissa on teloitettu 1 476 vankia joista naisia 16 (tilanne vuoden 2018 lopulla) viittä eri teloitustapaa käyttäen. Ylivoimaisesti eniten tuomittuja, 1 301, on surmattu tappavalla ruiskeella. Toiseksi yleisin teloitustapa on sähkötuoli, jossa on kuollut 158 tuomittua. Lisäksi 11 vankia on teloitettu kaasukammiossa, kolme hirtetty ja Utahin osavaltiossa kolme vankia on ammuttu.
Tammikuussa 2024 otetaan käyttöön uusi teloitustapa, jossa käytetään typpeä tukehduttamaan teloitettava. Typellä tukehduttaminen on hyväksytty menetelmäksi Alabamassa, Oklahomassa, Louisianassa ja Mississippissä.
Kemikaalien saantivaikeudet Euroopan komissio on asettanut tarkat vientirajoitukset muun muassa tiopentaalille ja pentobarbitaalille, jotta niitä ei voisi myydä teloittamistarkoitukseen. Rajoituksia ovat asettaneet myös monet yksittäiset yritykset Yhdysvalloissa ja Euroopassa, joko moraalisista tai liiketaloudellisista syistä. Toukokuussa 2016 lääkejätti Pfizer ilmoitti pyrkivänsä varmistamaan, ettei sen tuotteita käytetä teloituksiin. Kemikaalien saantivaikeuksien takia jotkin osavaltiot ovat alkaneet käyttää muita, aiemmin testaamattomia aineita, tai ne ostavat kemikaaleja salaa paljastamatta niiden toimittajia. Jotkin osavaltiot ovat ottaneet takaisin käyttöön sähkötuolin, ampumisen tai kaasukammion siltä varalta, että myrkkyruiskeet loppuvat.
Kuolemanrangaistus käytännössä
+ Kuolemanrangaistukset Yhdysvalloissa vuodesta 1976 Alue Teloituksia 16.1.2021 mennessäDeathpenaltyinfo.org Kuolemanjonossa 1.7.2019Death-row prisoners by state Sisältää myös ne henkilöt, jotka odottavat uutta oikeudenkäyntiä. Viimeisin teloitus 16.1.2021 mennessäNumber of Executions by State and Region Since 1976 Texas 570 224 2020 Virginia 113 3 2017 Oklahoma 112 46 2015 Florida 99 348 2019 Missouri 90 24 2020 Georgia 76 51 2020 Alabama 67 177 2020 Ohio 56 140 2018 Pohjois-Carolina 43 144 2006 Etelä-Carolina 43 40 2011 Arizona 37 122 2014 Arkansas 31 32 2017 Louisiana 28 69 2010 Mississippi 21 44 2012 Indiana 21 8 2021 Yhdysvaltain liittovaltion hallinto 16 61 2021 Kalifornia 13 729 2006 Tennessee 13 56 2020 Nevada 12 74 2006 Utah 7 8 2010 Etelä-Dakota 5 2 2019 Nebraska 4 12 2018 Idaho 3 8 2012 Kentucky 3 30 2008 Montana 3 2 2006 Pennsylvania 3 154 1999 Oregon 2 32 1997 Wyoming 1 1 1992 Kansas 0 10 1965 New Hampshire 0 1New Hampshire lakkautti kuolemanrangaistuksen toukokuussa 2019. Tämä ei kuitenkaan koske kuolemanjonossa olevaa Michael Addisonia. 1939 Yhdysvaltain asevoimat 0 4 1961 Yhteensä 1 532 2 656
Kuolemanrangaistuksen poistaneet osavaltiot ja erityisalueet
Osavaltio tai erityisalueet Poistamisvuosi Michigan 1846Wisconsin 1853Maine 1887Minnesota 1911Puerto Rico1929Alaska 1957Havaiji 1957Vermont 1964 Iowa 1965Länsi-Virginia 1965Pohjois-Dakota 1973Massachusetts 1984 lakkautti kuolemanrangaistuksen 1984. Viimeisin teloitus oli 1947.Rhode Island 1984New Jersey 2007New York 2007 poisti kuolemanrangaistuksen kesäkuussa 2004. Tuomittujen jonossa olleen yhden tuomitun rangaistus muutettiin elinkautiseksi vankeudeksi ilman armahdusmahdollisuutta. Viimeinen teloitus tapahtui 1963.New Mexico 2009 Illinois 2011Connecticut 2012 Maryland 2013Delaware2016Washington2018New Hampshire2019Colorado2020Virginia2021
Liittovaltion hallinto Rikoksesta riippuen tuomiot pannaan täytäntöön joko myrkkyruiskeella tai noudatetaan sen osavaltion käytäntöä, jossa tuomio on määrätty. Jos osavaltiossa ei ole kuolemanrangaistusta, käytetään jonkin muun osavaltion menetelmää.
61 liittovaltion vankia odotti tuomionsa täytäntöönpanoa keväällä 2020. Liittovaltion kuolemantuomitut on sijoitettu Indianassa sijaitsevaan USP Terre Haute -rangaistuslaitokseen, jossa myös teloitukset tapahtuvat.
Heinäkuussa 2019 oikeusministeri William Barr ilmoitti liittovaltion teloitusten palautuvan. Oikeuskäsittelyjen jälkeen Daniel Lewis Leestä tuli 14. heinäkuuta 2020 ensimmäinen liittovaltion hallinnon teloittama vanki 17 vuoteen.
Joulukuussa 2024 väistyvä presidentti Joe Biden muutti liittovaltion tuomitsemien 37 kuolemaantuomitun vangin tuomiot elinkautisiksi vankeusrangaistuksiksi. Kolmen vangin kuolemantuomiot Biden jätti voimaan: Bostonin maratonin pommi-iskun tehneen Džohar Tsarnajevin, Charlestonin kirkkoampujan Dylann Roofin sekä Pittsburghin synagogaiskun tehneen Robert Bowersin.
Yhdysvaltain asevoimat Yhdysvaltain asevoimat ei ole toimeenpannut yhtäkään sotilaansa kuolemanrangaistusta vuoden 1961 jälkeen. Sitä ennen teloituksia oli tehty yli 1 200, joista yli 100 vuoden 1916 jälkeen. Jos teloituksia tulevaisuudessa tapahtuu, ne pannaan täytäntöön tappavalla ruiskeella.
Vuonna 1983 asevoimien valitustuomioistuin United States Court of Appeals for the Armed Forces totesi asevoimien kuolemantuomiolakien olevan perustuslain vastaisia. Seuraavana vuonna presidentti Ronald Reagan allekirjoitti toimeenpanoasetuksen, joka palautti rangaistuksen käyttöön. Siihen lisättiin yksitoista raskauttavaa asianhaaraa, joiden perusteella kuolemantuomio voidaan antaa.
Vuonna 2025 tuomion täytäntöönpanoa odottavia vankeja oli viisi, kaikki miehiä. Heistä viimeisin sotilastuomioistuimessa kuolemaantuomittu on Fort Hoodin joukkoampuminensen tekijä Nidal Malik Hasan. Asevoimien vankila on United States Disciplinary Barracks, joka sijaitsee Leavenworthissa, Kansasissa. Vain Yhdysvaltain presidentti voi muuttaa asevoimien antaman kuolemantuomion elinkautiseksi. Vuoden 1976 jälkeen näin on tehnyt yksi presidentti, Barack Obama, tammikuussa 2017.
Erityisalueet