Winston Leonard Spencer-Churchill () oli brittiläinen poliitikko, joka toimi Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerinä vuosina 1940–1945 ja 1951–1955
Churchill oli pääministerinä toisen maailmansodan aikana, mutta hän oli myös buurisotaan osallistunut ammattisotilas, ensimmäisen maailmansodan laivastoministeri, puhuja, taidemaalari ja vuonna 1953 Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkittu kirjailija ja historioitsija. Parlamentin jäsenenä hän oli yhteensä 62 vuotta.
Churchilliä pidetään yhtenä 1900-luvun merkittävimmistä henkilöistä, ja vuonna 2002 hänet äänestettiin BBC:n järjestämässä 100 Greatest Britons -kilpailussa kaikkien aikojen suurimmaksi britiksi.
Lapsuus ja nuoruus
Winston Churchill syntyi Blenheimin palatsissa Woodstockin kaupungin lähellä Oxfordshiressä. Suvun ensimmäinen kuuluisa jäsen oli kenraali John Churchill, Marlborough’n ensimmäinen herttua, jonka isä oli myös nimeltään ”Sir Winston Churchill”.
Winstonin poliitikkoisä, lordi Randolph Churchill oli Marlborough’n 7. herttua, Irlannin varakuningas John Spencer-Churchillin ja lady Frances Anne Emily Vanen yhdestätoista lapsesta kolmanneksi vanhin poika. Winstonin äiti oli aikansa häikäisevä kaunotar Jeanette 'Jennie' Jerome (1854–1921) Brooklynista New Yorkista, amerikkalaisen hevoskasvattaja ja miljonääri Leonard W. Jeromen ja Clarissa Hallin neljästä tyttärestä toiseksi vanhin. Hänellä oli myös nuorempi veli John 'Jack' Strange Spencer-Churchill (1880–1947), joka menestyi liike-elämässä.
Nuori Winston eli seurapiireissä ja politiikassa aktiivisesti toimineiden vanhempiensa laiminlyömänä onnettoman lapsuuden, jonka pelasti vain hänen lapsenhoitajansa, Mrs. Elizabeth Ann Everestin (1834–1895) kiintymys. Yläluokan lapset jätettiin ajalle tyypillisesti imettäjän ja lastenhoitajan kasvatettaviksi. Winston läpäisi pääsykokeet 13-vuotiaana Harrow'n poikakouluun lähelle Lontoota, jota hän kävi vuosina 1888–1893. Hän ei ollut erityisen hyvä oppilas, mutta herätti huomiota kyvyllään oppia pitkiä runoja ja lausua niitä ulkomuistista. Poika pyysi toistuvasti kirjeissään kotiin äitiään käymään, tämä harvoin tuli. Harrow'n jälkeen hän pyrki Sandhurstin kuninkaalliseen sotakorkeakouluun ja pääsi sinne vuonna 1893 kolmannella yrittämällä.
Syksyllä 1895 Winston Churchill lähti Kuubaan sotilastarkkailijana itsenäisyystaistelijoita vastaan sotineen Espanjan armeijan mukana. Tällöin hän myös kirjoitti reportaaseja Daily Graphic -lehteen. Tammikuussa 1895 Winstonin isä oli kuollut 45-vuotiaana aivoihin edenneeseen kuppaan. Hänen äitinsä avioitui vuonna 1898 uudelleen. Vuonna 1901 Churchill liittyi vapaamuurareihin.Tunnettuja vapaamuurareita – Kuninkaantien Kilta ry Viitattu 7.9.2012
Buurisota
Ensimmäisen kerran Winston Churchill tuli tunnetuksi sotakirjeenvaihtajana toisessa buurisodassa, jota käytiin Britannian ja buureiksi itseään kutsuvien eurooppalaisperäisten siirtolaisten välillä Etelä-Afrikassa. Hän jäi vangiksi 15. marraskuuta 1899 buurien järjestämässä brittiarmeijan junasaattueen väijytyksessä, mutta onnistui karkaamaan 12. joulukuuta. Hän ylitti lopulta Etelä-Afrikan rajan ja saapui Lourenço Marquesiin (nykyiseen Maputoon Mosambikissa).
Poliittinen ura
Winston Churchill käytti lehtimiehenä saavuttamaansa mainetta hyväkseen aloittaessaan poliittisen uransa, joka kesti kaikkiaan 65 vuotta. Hän asettui parlamenttiehdokkaaksi vuonna 1899 ja toimi alahuoneen edustajana vuosina 1900–1922 sekä vuosina 1924–1964. Aluksi hän oli konservatiivien edustaja. Vuonna 1904 hän loikkasi konservatiiveista liberaaleihin, koska ei hyväksynyt konservatiivien ehdotusta suojatulleista.
Vuoden 1906 vaaleissa Churchill voitti edustajanpaikan Manchesterissa. Hän palveli Henry Campbell-Bannermanin liberaalihallituksessa siirtokuntien alivaltiosihteerinä. Churchillistä tuli pian hallituksen ulkopuolisen hallinnon tärkein jäsen, ja kun Herbert Henry Asquithista tuli Campbell-Bannermanin seuraaja vuonna 1908, juuri kukaan ei yllättynyt Churchillin pääsystä hallitukseen kauppakomission puheenjohtajana. Sen aikaisen lain perusteella juuri nimitetyn hallitusministerin täytyi osallistua täytevaaleihin voittaakseen uudestaan parlamenttipaikan. Churchill menetti Manchesterin paikkansa konservatiivien William Joynson-Hicksille, mutta hänet valittiin parlamenttiin pian uudestaan Dundeen täytevaaleissa. Kauppakomission puheenjohtajana hän ajoi radikaaleja yhteiskunnallisia uudistuksia yhdessä uuden valtiovarainministerin David Lloyd Georgen kanssa.
Ministerinä
pienois|Winston Churchill (oik.) äitinsä Jennie Jerome Churchillin ja nuoremmman veljensä Johnin kanssa vuonna 1889 pienois|pysty|Aliluutnantti Winston Churchill The 4th Queen's Own Hussars -rykmentin univormussa vuonna 1895. pienois|Winston Churchill Sidney Streetillä 3. tammikuuta 1911. pienois|pysty|Winston Churchill sisäministerikautenaan vuonna 1912. Winston Churchill pääsi hallitukseen 35-vuotiaana, hieman kiistanalaisena sisäministerinä vuonna 1910. Kuuluisa tuon ajan valokuva näyttää kärsimättömän Churchillin osallistuvan henkilökohtaisesti tammikuun 1911 Sidney Streetin piirityksen johtamiseen ja katsovan kadunkulman yli nähdäkseen kiivaan ammuskelun piiritettyjen anarkistien ja skottikaartin välillä. Hänen toimintansa sai aikaan paljon kritiikkiä. Arthur Balfour kysyi: ”Hän [Churchill] ja valokuvaaja riskeerasivat kumpikin henkensä. Ymmärrän, mitä valokuvaaja teki, mutta mitä herra Churchill teki siellä?”
Sodanjulistuksen jälkeen pääministeri Asquith nimitti Churchillin laivastoministeriksi (First Lord of the Admiralty), mikä oli sotatoimien kannalta tärkeä ministeritehtävä. Sodan muututtua asemasodaksi Churchill ehdotti toisen rintaman muodostamista Balkanille. Gallipolin maihinnousun epäonnistuttua Churchill joutui eroamaan vuonna 1915 laivastoministerin tehtävästä. Churchill palveli useita kuukausia salkuttomana ministerinä (Chancellor of the Duchy of Lancaster), mutta erosi sitten hallituksesta tuntiessaan, ettei hänen kykyjään käytetty riittävästi hyväksi. Hän liittyi uudestaan armeijaan, vaikka pitikin parlamenttipaikkansa, ja palveli länsirintamalla. Tänä aikana hänen lähin alaisensa oli nuori Archibald Sinclair, josta tuli myöhemmin liberaalien johtaja.
Joulukuussa 1916 Asquith erosi, ja Lloyd Georgesta tuli pääministeri. Ajan ei katsottu olevan vielä kypsä Churchillin hallitukseen pääsylle, koska pelättiin konservatiivien vastustusta. Churchill nimitettiin kuitenkin heinäkuussa 1917 varusteluministeriksi. Hallitus jakautui kahtia Venäjälle sisällissodan aikana tehtävää interventiota koskevassa kysymyksessä marraskuussa 1918. Pääministeri Lloyd George ja ulkoministeri Arthur Balfour katsoivat, että Venäjää tulisi kyllä pyrkiä heikentämään, mutta ilman omia sitoumuksia ja uhreja. Churchill puolestaan vaati jyrkästi Leninin bolševikkihallinnon murskaamista, mutta hän jäi tappiolle. Hallituksen enemmistön kannan mukaisesti uusiin maasotiin ei lähdetty, mutta laivastoa voitiin tarvittaessa käyttää.
Paluu valtaan
Sodan päättymisen jälkeen Winston Churchill palveli David Lloyd Georgen hallituksessa sekä sotaministerinä (Secretary of State for War) että ilmavoimista vastaavana ministerinä (Secretary of State for Air) vuosina 1919–1921. Churchill ehdotti, että kemiallisia aseita käytettäisiin ”vastaanhangoittelevia arabeja vastaan kokeeksi”. Hän sanoi: ”En ymmärrä tätä inhoa kaasun käyttöä vastaan. Kannatan voimakkaasti myrkkykaasun käyttöä sivistymättömiä heimoja vastaan. Vaikutus moraaliin olisi hyvä, ja se levittäisi tervettä kauhua.” Hänestä tuli siirtomaista ja muista merentakaisista alueista vastaava ministeri (Secretary of State for the Colonies) vuonna 1921. Niinpä hän sai allekirjoittaa vuoden 1921 sopimuksen Englannin ja Irlannin välillä. Tällä sopimuksella syntyi Irlannin vapaavaltio.
Sotien välinen ura
Lokakuussa 1922 Winston Churchillille tehtiin umpilisäkkeen leikkaus. Herättyään leikkauksesta hän sai kuulla, että hallitus oli kaatunut ja että parlamenttivaalit lähestyivät. Liberaalipuoluetta repivät sisäiset riidat, ja Churchillin kampanja oli heikko. Vaikka hänen vaimonsa Clementine Churchill kävi kampanjoimassa miehensä puolesta, hän hävisi paikkansa Dundeessa ja sanoi menettäneensä samalla kertaa ministerin paikkansa, kansanedustajan paikkansa ja umpilisäkkeensä. Kahden hengen paikan hän hävisi mm. kieltolain kannattajalle Edwin Scrymgeourille. Churchill edusti liberaaleja vuoden 1923 vaaleissa, mutta 12 kuukauden aikana hän lähentyi konservatiiveja, vaikkakin nimitti itseään aluksi ”antisosialistiksi ja perustuslailliseksi”.
Kaksi vuotta myöhemmin vuoden 1924 vaaleissa hänet valittiin konservatiivien tukemana perustuslaillisena edustamaan Eppingiä, missä on nykyään hänen patsaansa. Seuraavana vuonna hän liittyi virallisesti konservatiiveihin ja kommentoi: ”Kuka tahansa voi vaihtaa puoluetta (rat), mutta vaatii tiettyä kekseliäisyyttä vaihtaa vielä uudestaan puoluetta (re-rat)”.
Hänet nimitettiin valtiovarainministeriksi (Chancellor of the Exchequer) vuonna 1924 Stanley Baldwinin hallitukseen, ja hänen vastuullaan oli Britannian paluu kultakantaan. Vuoden 1926 yleislakon aikana Churchillin kerrotaan ehdottaneen konekiväärien käyttämistä lakkoilevia kaivosmiehiä vastaan. Churchill valvoi hallituksen British Gazette -lehteä ja sanoi kiistan aikana, että ”joko valtio murtaa yleislakon tai yleislakko murtaa valtion”. Lisäksi hän väitti, että Benito Mussolinin fasismi oli "tehnyt palveluksen koko maailmalle", koska se oli näyttänyt ”tavan taistella vallankumouksellisia voimia vastaan” – Churchill piti siis vahvaa hallintoa suojamuurina näköpiirissä olevaa kommunistista vallankumousta vastaan.
Konservatiivihallitus hävisi vuoden 1929 vaalit. Kun Ramsay MacDonald muodosti koalitiohallituksen vuonna 1931, Churchill ei saanut kutsua hallitukseen. Hän oli nyt uransa pohjalla: aikaa kutsutaankin hänen erämaavuosikseen (the wilderness years). Churchill käytti suuren osan seuraavista vuosista kirjoittamiseen, kuten teokseensa History of the English Speaking Peoples, joka tosin julkaistiin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Eniten hän herätti huomiota vastustaessaan puheissaan Intian itsenäistymistä. Pian hänen huomionsa kuitenkin kiinnittyi Adolf Hitlerin valtaannousuun ja Saksan jälleenvarustautumiseen.
Vuonna 1931 Churchill lähti myös kiertämään ja luennoimaan Pohjois-Amerikkaan. New Yorkissa ollessaan hän joutui auto-onnetttomuuteen, jossa hän muun muassa mursi nenänsä ja kylkiluita. Yhdysvaltalainen lääkäri antoi Churchillille reseptin, jonka avulla hänen onnistui kiertää voimassa ollutta kieltolakia: reseptin mukaan Churchill erityisesti aterioinnin yhteydessä vähintää 250 kuutiosenttimetriä alkoholia (ylärajaa ei asetettu). pienois|Churchill, Nevillle Chamberlain ja Stanley Baldwin Hän oli tuohon aikaan ainoa, joka kannatti Britannian jälleenvarustelua itsepuolustukseksi ja Saksan sotaisuuden vastavoimaksi. Churchill kritisoi voimakkaasti Neville Chamberlainin Adolf Hitleriä myötäilevää politiikkaa. Hän tuki myös julkisesti kuningas Edvard VIII:ta, joka aikoi mennä naimisiin Wallis Simpsonin kanssa. Pääministeri Stanley Baldwinin hallitus vaati, että silloin kuninkaan pitäisi luopua kruunusta. Jos kuningas ei olisi suostunut, hallitus olisi joutunut eroamaan. Tämä sai aikaan spekulointia, että Churchill olisi voitu nimittää uuden hallituksen pääministeriksi. Niin ei kuitenkaan käynyt, vaan kuningas luopui kruunustaan. Churchill havaitsi itsensä eristetyksi ja poliittisesti haavoittuneeksi, mikä kesti jonkin aikaa.
Toinen maailmansota