Erik Ewalds (27. huhtikuuta 1918 Saksala − 22. toukokuuta 1997 Porvoo) oli suomalainen pappi, terapeutti ja kirjailija. Hän toimi Helsingin luterilaisten seurakuntien sairaalasielunhoidon johtajana ja sielunhoidon kouluttajana. Hän kehitti ja toteutti psykoterapeuttisesti suuntautunutta sielunhoitoa. Suuren yleisön tietoisuuteen yli kirkkokuntarajojen hän tuli laajan kirjallisen tuotantonsa ja luentojensa välityksellä.
Varhaisvuodet Toivo Erik Ewalds syntyi 27. huhtikuuta 1918 nykyisin Porvooseen kuuluvassa Saksalassa. Isä, tuolloin vielä torppari, Johan Viktor Ewalds oli jäänyt leskeksi ensimmäisen vaimonsa kuoltua, avioitunut uudelleen, ja Erik oli hänen viides lapsensa. Karppinen, Saara: Kasvun Tie: Erik Ewaldsin elämästä ja ajattelusta. Hämeenlinna: Päivä, 1990, s. 16. Äiti Selma Lydia os. Suominen oli kotoisin Orimattilasta, ja Erik oli hänelle ensimmäinen lapsi. Perhe oli kaksikielinen; isä ruotsinkielinen ja äiti suomenkielinen.Karppinen s. 17.
Lapsuutta kovasta työtahdistaan tunnetussaKarppinen s. 23. maalaistalossa varjosti vanhempien etäisyys, ristiriitainen suhde uskonnolliseen, mutta ankaraan isäänKarppinen s. 25. ja toimiminen välittäjänä vanhempien sisarusten ja uudesta avioliitosta syntyneiden lasten sekä näiden äidin välillä. Karppinen s. 20Karppinen s. 25. Perheessä oli kaikkiaan kaksitoista lasta, joista yksi kuoli lapsena. Se aiheutti Erik-veljelle syvän kriisin ylioppilaskeväänä. Karppinen s. 55. Uskonnolliset vaikutteet tulivat paitsi kirkon, myös muiden herätyskristillisten suuntien piiristä isän viedessä poikaa eri seurakuntien tilaisuuksiin.Karppinen s. 44. Virkistystä raskaasta työstä tarjosi vapaakirkollisten poikien kanssa perustettu lauluryhmä. Karppinen s. 51.
Opinnot Isä halusi kouluttaa Erikistä papinKarppinen s. 34. Käytyään alkeiskoulun tämä pääsi Porvoon ruotsinkieliseen lyseoon Karppinen s. 35 ja kirjoitti sieltä ylioppilaaksi keväällä vuonna 1937.Karppinen s. 52 pienoiskuva|Teologisen tiedekunnan publiikki 1943. Takana vasemmalta: Erik Ewalds, O. Yli-Maula, Hugo Merisaari, Martta Mäenpää, Kalevi Havulinna, Antero Levanto, Iikka Takala, Mikko Juva. Eturivissä opettajat ja professorit (vasemmalta): Aarne Lauha, Yrjö Alanen, Eelis Gulin, Antti Puukko, Aarni Voipio, Osmo Tiililä, Aimo Nikolainen. Ewalds opiskeli teologaaa ensin Åbo AkademissaKarppinen s. 60-61, mutta siirtyi Helsingin yliopistoon ja aloitti siellä teologian lisäksi myös psykologian opinnot Eino Kailan johdolla.Karppinen s. 70 Sodan syttyminen ja rintamalle joutuminen vaikeuttivat opintojaKarppinen s. 83, mutta Ewalds valmistui ja sai pappisvihkimyksen vuonna 1944.Karppinen s. 105 Yliopistomuseon julkaiseman publiikkivalokuvan perusteella samaan aikaan valmistuneista opiskelijatovereista ja heidän opettajistaan useista tuli huomattavia kirkollisia vaikuttajia. Ewalds täydensi psykologian opintojaan vuonna 1951 ja suoritti psykiatrisen harjoittelun Auroran sairaalan lastenpsykiatrisella osastolla. Karppinen s. 138 Ollessaan Tukholman suomalaisen seurakunnan palveluksessa hän suoritti Upsalan yliopistossa loppuun jatko-opinnot, jotka oli aloittanut Åbo Akademissa, ja valmistui teologian lisensiaatiksi. Karppinen s. 154
Ewalds vihittiin vuonna 1974 Åbo Akademissa teologian kunniatohtoriksi ansioistaan sielunhoidon alalla.Karppinen s. 155
Ura pappina, opettajana ja sielunhoitajana Ewalds, joka Mahatma Gandhin ajatuksista vaikuttuneena oli omaksunut pasifistisen vakaumuksenKarppinen s. 81, kutsuttiin suorittamaan asepalvelustaan talvella 1940. Jatkosodassa hän oli Aunuksen rintamalla ryhmänjohtajana Karppinen s. 99. ja saatuaan pappisvihkimyksen vuoden 1944 alussa sotilaspappina Syvärillä
Sodan päätyttyä Ewalds jatkoi papin kutsumustaan Porvoon hiippakunnan tehdaspappina matkustaen eri tehtaissa ja ruotsinkielisissä seurakunnissa pitämässä esitelmä- ja keskustelutilaisuuksia perhe- ja työelämän ongelmista henkilökohtaisella tasollaKarppinen s. 121.
1940-luvun loppupuolella Taalintehtaan työläisten keskuudessa työskennellessään Ewalds alkoi ajaa työväenopiston perustamista Dragsfjärdiin Kemiön saarelle Karppinen s. 128. ja hänestä tuli sen ensimmäinen rehtori. Karppinen s. 129.
Sieltä hän siirtyi vuodeksi jatkamaan opintojaan ja sitten Lappfjärdin kansanopiston rehtoriksi, taloudenhoitajaksi ja opettajaksi Karppinen s. 142. seitsemäksi vuodeksi.Karppinen s. 148. Opistotyön ohella hän oli kysytty puhuja niin elämänkatsomukseen, avioliittoon ja lastenkasvatukseen kuin mielenterveyteen liittyvissä aiheissa.
Vuonna 1951 Ewalds palasi seurakuntatyöhön Etu-Töölön ruotsinkielisten papiksiKarppinen s. 150 Täydennettyään psykologian opintojaan ja suoritettuaan psykiatrisen harjoittelun Ewalds aloitti jo seurakuntapappina ollessaan muun työnsä ohella sielunhoitovastaanoton. Hänen sielunhoidollinen lähestymistapansa papin työssä saavutti vastakaikua ja hänen vastaanotoilleen virtasi asiakkaitaKarppinen s. 46 Ewaldsin hoitosuhteet olivat usein pitkiä.Karppinen s. 215 Ewalds kävi myös luennoimassa pastoraalipsykologiaa Åbo Akademissa ja jatkoi sitä eläkevuosiin saakka.
Sielunhoitokontaktit ja sielunhoidosta luennoiminen kuuluivat hänen tehtäviinsä myös Tukholman suomalaisessa seurakunnassa, jonne hänet kutsuttiin 1950-luvun keskivaiheilla. Hän kävi luennoimassa muun muassa Erstan diakonissalaitoksen opiskelijoille. Karppinen s. 156 Työtoverinsa Juhani Rekolan vaikutuksesta hänen työalueensa laajeni siellä suomalaisten vankien keskuuteen. Karppinen s. 158
Ewalds valittiin Helsingin ev.lut. seurakuntien johtavaksi sairaalapastoriksi vuonna 1966 viiden hakijan joukosta.Karppinen s. 162 Mm. Irja Kilpeläinen, jota itseään ei sukupuolensa vuoksi valittu, piti häntä parhaana hakijana. Ewaldsin alaisuudessa työskenteli tuolloin 20 sairaalapappia sairaaloissa, vanhainkodeissa ja muissa yksiköissä, myöhemmin myös perheneuvonta ja palveleva puhelin Karppinen s. 163 Työhön kuului sairaalateologien ja muun sairaalahenkilökunnan kouluttaminen pastoraalipsykologiassa ja -teologiassa. Ewalds opetti myös Helsingin sairaanhoito-oppilaitoksessa. Vähitellen Ewaldsin edustaman kokonaisvaltaisen hoitonäkemyksen ja sairaalasielunhoitajien arvostus kasvoi hoitohenkilökunnan keskuudessa.Karppinen s. 165 Kirkko puolestaan näki tarpeelliseksi palkata lisää sairaalateologeja ja sairaalasielunhoidossa elettiinkin laajenemisen aikaa.Karppinen s. 164Karppinen s. 167 Ewaldsin aikana perustettiin uusi sairaalasielunhoitajien työnohjaajan virka, jossa toimi ensin Irja KilpeläinenKarvonen s. 14 vuoteen 1974 ja hänen jälkeensä Anja Luhtasela. Ewalds jäi eläkkeelle vuonna 1981
Luennoitsija ja kirjailija Ewaldsin vaikutus ulottui suuren yleisön tietoisuuteen Suomessa ja PohjoismaissaKarppinen s. 183 hänen laajan luento- ja seminaaritoimintansa, radio- ja tv-esiintymisiensäKarppinen s. 185Karppinen s. 188 sekä mittavan kirjallisen tuotantonsa välityksellä.Karppinen s. 168 Hän oli edelläkävijä kouluttaessaan myös seurakuntien maallikkoja sielunhoitotehtäviin. Hän teki terapeuttisesti suuntautunutta sielunhoitoa tunnetuksi myös vapaiden kirkkokuntien keskuudessa. Erityisesti karismaattinen liike oli lähellä häntä ekumeenisuutensa vuoksi, ja Ewalds oli itse eräs karismaattisten vaikutteiden Suomeen tuojista korostaen kuitenkin hidasta minuuden kasvuprosessia. Karppinen s. 199
Eläkevuosinaan hän koulutti myös Suomen lähetysseuran työntekijöitä Taiwanilla. Karppinen s. 179.
Ewalds oli suosittu puhuja ja vaikuttaja avoimen ja persoonallisen tyylinsä ja inhimillisen lämpönsä vuoksi. Karppinen s. 182 Hän havainnollisti sanottavaansa esimerkein ja otti huomioon kuulijoidensa kysymykset pyrkien vuorovaikutukseen yleisönsä kanssa yksisuuntaisen luennoinnin sijasta. Karppinen s. 12
Ewalds kirjoitti kaikkiaan kolmisenkymmentä kirjaaKarppinen s. 193, joista suuri osa julkaistiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Suosituin niistä on vuonna 1973 ilmestynyt Sielunhoito ja terapia, jonka painosmäärä yltää 40 000:een ja joka ruotsin ja suomen kielten lisäksi on ilmestynyt norjaksi ja hindiksi.Karppinen s. 191.
Postuumisti julkaistiin vuonna 2010 käsikirjoituksena löytynyt Isä meidän ajassamme.
Perhe Erik Ewalds avioitui Gunvor Hällforsin kanssa vuonna 1943.Karppinen s. 94 Pariskunta sai neljä lasta. Toimittaja Kjell Ewalds oli heidän poikansa. Ewalds oli edelläkävijä siinäkin, että oli isänä mukana nuorempien lapsiensa synnytyksissä, mikä 1950-luvulla oli ainutlaatuista.Karppinen s. 145, 147.
Sielunhoidolliset näkemykset Ewalds yhdisti psykologisen tietämyksen ja klassisen kristinuskon . Hän uudisti perinteistä suomalaista julistuspainotteista sielunhoitoa Karvonen s. 24 psykoterapian suuntaan ja otti käyttöön terapeuttiset menetelmät. Hän näki jo varhain, että psykologia ja teologia tukevat toisiaan. Karppinen s. 77 Ewalds tulkitsi kristinuskon käsitteitä psykoterapian kielelle ja sovelsi niitä käytäntöön todellisissa elämäntilanteissa. Karppinen s. 225 Hän puhui yliminän orjuudesta vapautumisesta, itsensä hyväksymisestä ja aidon minuuden löytämisestäKarppinen s. 232
Usko merkitsi hänelle terveyttä ja henkistä ja hengellistä kypsyyttä tuottavaa asennoitumista. Hän piti terveen uskon tuntomerkkinä kykyä myönteisiin ihmissuhteisiin ja vastuullisuuteen. Sen tuli hänen mukaansa myös tukea elämään kuuluvan kärsimyksen käsittelyä niin että se johtaa itsetuntemuksen lisääntymiseen ja henkiseen kasvuun. Ewalds nojautui kristilliseen arvomaailmaan, joka yhdistyi psykologiseen otteeseen ja työskentelymenetelmiin Karppinen s. 209 Hän koki tehtäväkseen korostaa hengellistä ulottuvuutta mutta piti välttämättömänä kaavamaisesta ja suorituskeskeisestä uskonnollisuudesta irrottautumista. Karppinen s. 208
Ewalds katsoi lapsuutensa ulkopuolisuuden ja yksinäisyyden tunteen, etäisen ja ristiriitaisen suhteen vanhempiin olleen merkittävänä virikkeenä näkemyksilleen ja toiminnalleen sielunhoitajana ja terapeuttina.Karppinen s. 14. Hän oli luova ja itsenäinen ajattelijaKarppinen s. 15, 71. joka sai vaikutteita ja löysi tukea näkemyksilleen syvyyspsykologian klassikkojen lisäksi useilta psykoterapian kehittäjiltä muun muassa Paul Tournierilta, Frank Lakelta, Gaetano Benedettiltä, Viktor Franklilta ja Johanna Herzog Dürchilta. Karppinen s. 73 Psykoterapian ja pastoraalipsykologian tuntijana hän kritisoi lääketiedettä kokonaisvaltaisen ihmiskäsityksen puutteestaKarppinen s. 230-231. ja kehitti sairaalasielunhoitoa osaksi potilaan kokonaishoitoa. Karppinen s. 13 Hän painotti, että sielunhoitajan tuli jatkuvasti arvioida terapian tuloksia ja kehittää ammattitaitoaan palautteen ja täydennyskoulutuksen avulla.Karppinen s. 210 Ewaldsia itseään arvosteltiin epäpätevyydestä psykoanalyytikkonaKarvonen s. 188 ja vanhentuneesta suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen.Karppinen s. 221
Muuta Ewalds musisoi mielellään. Lapsuudenkodissaan hän oppi soittamaan harmonia iltavirsien säestykseksiKarppinen s. 31. ja palveli soittotaidollaan koulun aamuhartauksissa improvisoiden alkusoittoja.Karppinen s. 42 Nuoruudessaan hän oli mukana nuorten lauluryhmässä. Turussa opiskellessaan hän osallistui nuorisotyöhön ja toimi kanttorina ruotsinkielisessä vapaaseurakunnassa Kosketinsoittimien lisäksi hän soitti muun muassa sahaa
Aiheesta muualla Erik Ewaldsin ruotsinkielinen haastattelu ja suomenkielisiä luentoja YouTubessa
Teoksia Tuntematon minä. [Hki]: Suomen kirkon sisälähetysseura, 1967. Sielunhoito ja terapia. Kansan Raamattuseura, 1973. Matka minuuteen: ihmisen kypsyminen. Hki: Karas-sana, 1978 , Sielunhoitajan näkökulmasta. Lohja: Karas-sana, 1979 , Tule kokonaan uudeksi! [suom. ja tekstin toim.: Olli Palen]. Hki: Kuva ja sana, 1982 Anna hermojesi levätä ; Lohja: Karas-Sana, 1983 Yksin armosta ; suom., tekstin toim.: Olli Palen. Hki: Kuva ja sana, 1984 Elävinä kivinä ; [ruots. käsikirjoituksesta suom. Eeva Mesiäinen]. Lohja: Karas-sana, 1984 Tahdotko tulla terveeksi? . Lohja: Karas-sana, 1985 - (Sanan Kirjat.) Kuolema elämän keskellä toim. Jan-Erik Ruth ja Pirkko : Heiskanen. Helsingissä [Hki] : Otava, 1985