pienoiskuva|Hellas ja sen antiikin aikaiset alueet sekä lähimmät ”barbaariset” alueet pohjoisen puolella. Hellas () eli Kreikka () viittasi antiikin aikana helleenien eli kreikkalaisten asuma-alueeseen. Käsitykset Hellaan rajoista kuitenkin vaihtelivat, ja nimitys voitiin tulkita laajemmassa ja suppeammassa merkityksessä. Alun perin termi viittasi pieneen alueeseen Fthiotiissa, ja myöhemmin pääasiassa nykyisen Manner-Kreikan keskiosaan. Joskus mukaan luettiin myös eteläosa eli Peloponnesos.
Tässä kuvataan Hellas-nimityksen historiaa ja sen rajoja sekä alueen antiikin aikaista maantiedettä yleisesti keskittyen Hellaan pääalueisiin, jotka olivat Thessalia, Akarnania, Aitolia, Fokis, Boiotia, Lokris, Euboia ja Attika, ja laajemmassa mielessä myös Peloponnesoksen Korinthia, Argolis, Akhaia, Arkadia, Lakonia ja Messenia. Näiden alueiden maantiedettä ja poliittista historiaa kuvataan tarkemmin kunkin alueen sekä niiden polisten eli kaupunkivaltioiden omissa artikkeleissa.
Kaikkein laajimmassa merkityksessä Hellas saattoi viitata kaikkiin kreikkalaisiin poliksiin yhdessä, missä tahansa ne sijaitsivatkaan. Tässä merkityksessä Hellaan aluetta käsittelee artikkeli antiikin Kreikan maantiede.
Hellaan asukkaasta käytettiin nimeä helleeni (, fem. ), monikossa helleenit (). Latinaksi etnonyymi oli Graecus, ’kreikkalainen’.
Etymologia ja merkitykset
Nimi Hellas viittasi alun perin pieneen alueeseen Fthiotiissa Thessaliassa Othrys- ja Oite-vuorten välissä. Siellä sijaitsi samanniminen kaupunki.Homeros: Ilias 2.683; Thukydides: Peloponnesolaissota 1.3; Strabon: Geografika IX s. 431; Dikaiarkhos s. 21, ed. Hudson; Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, . Antiikin kreikkalaisen käsityksen mukaan helleenit levittäytyivät kyseiseltä alueelta vähitellen koko muun Kreikan alueelle. Kuitenkaan vielä Homeroksen aikana nimitys helleenit ei viitannut vielä kaikkiin kreikkalaisiin. Homeros kutsui kreikkalaisia nimityksillä akhaijit (Akhaioi), argoslaiset (Argeioi) ja danait (Danaoi). Aristarkhos ja muut antiikin aikaiset kommentaattorit hylkäsivät epäperäisenä ainoan Homeroksen kohdan, jossa esiintyy ilmaisu panhelleenit.Homeros: Ilias 2.530.
Historiallisen ajan alussa arkaaisella kaudella nimitys helleenit viittasi jo kaikkiin kreikkalaisiin. Kreikkalaisessa mytologiassa helleenien alkuperä juonnettiin yhteiseen eponyymiin kantaisään, Helleniin. Kreikkalaiset alkoivat myös viitata nimellä Hellas eli helleenien maa kaikkiin asuttamiinsa alueisiin, sen sijaan että nimi olisi viitannut enää vain yhteen rajattuun alueeseen. Tässä yleisemmässä merkityksessä Hellas viittasi jopa kaikkein kaukaisimpiinkin kreikkalaissiirtokuntiin. Antiikin kreikkalaisissa lähteissä esimerkiksi Pohjois-Afrikan Kyrene, Sisilian Syrakusa ja Italian Taras esiintyvät yhtä oleellisina osina Hellasta kuin Ateena, Sparta ja Korintti.Vrt. Herodotos: Historiateos 2.182, 3.136, 7.157; Thukydides: Peloponnesolaissota 1.12. Erillään eri puolilla sijainneet kreikkalaissiirtokunnat olivat kuitenkin vain pistemäisiä Hellaan osia, eivätkä niiden väliset barbaarien asuttamat alueet olleet Hellasta.
Tämän kaikkein laajimman merkityksen lisäksi Hellaalla oli antiikin aikana kuitenkin edelleen myös rajatumpi käyttötarkoitus: tällöin se viittasi varsinaiseen ydin-Kreikkaan, ja käsitti alueen etelään Ambrakianlahdesta ja Peneios-joen suusta aina Korintin kannakselle saakka. Kreikan yleisnimenä Hellas esiintyy ensimmäisen kerran Herodotoksella. Tässä merkityksessä Dikaiarkhos ja Pseudo-Skylaks käyttävät kyseisestä alueesta nimitystä ”Jatkuva Hellas" (), mikä tarkoittaa sitä, että kyseisellä alueella myös kaupunkien väliset alueet olivat Hellasta. He katsoivat, että tämä varsinainen Hellas alkoi Ambrakian kaupungista ja -lahdelta Joonianmeren rannalta ja ulottui Homole-vuorelle ja Peneioksen suulle Egeanmeren rannalle. Myös Eforos katsoi, että Hellas sai alkunsa Akarnaniasta.Pseudo-Skylaks, s. 12, ed. Hudson; Dikaiarkhos 31, s. 3; Eforos, teoksessa Strabon: Geografika VIII s. 334. Näiden käsitysten mukaan Hellaan pohjoisraja kulki Ambrakianlahdelta Pindosvuoristoa pitkin, ja sieltä suorassa kulmassa Kambuniavuoria pitkin Peneioksen suulle, käsittäen näin Thessalian. Samalla Epeiros jäi Hellaan ulkopuolelle, sillä vaikka epeiroslaisissa heimoissa oli jonkin verran helleenistä verta, näiden tavat ja luonne erosivat tarpeeksi helleeneistä, että heidät olisi luettu näiden joukkoon. Samaa voisi ehkä sanoa joistakin Aitolian vuoristolaisista, joiden Thukydides kuvaa syöneen raakaa lihaa ja puhuneen käsittämätöntä kieltä.Thukydides: Peloponnesolaissota 3.102.
Varsinaisen Hellaan rajoista oli kuitenkin jonkin verran erimielisyyttä. Kun aitolialaiset pyysivät Filippos V:tä vetäytymään Hellaasta, tämä kysyi, mihin he asettaisivat sen rajat, ja muistutti heitä siitä, että suuri osa heidän omasta kansastaan oli muita kuin helleeneitä.Polybios: Historiai 17.5. Herodotos puolestaan vaikuttaa ulottaneen Hellaan rajan Ambrakianlahden pohjoispuolelle ja pitäneen Thesprotiaa osana Hellasta.Herodotos: Historiateos 2.56. Toisaalta jotkut antiikin aikaiset kirjailijat jättivät jopa koko Thessalian Hellaan ulkopuolelle, asettaen Hellaan pohjoisrajan linjalle, joka ulottui Ambrakianlahdelta Malianlahdelle. Dikaiarkhos sen sijaan argumentoi loogisesti, että Hellaana alun perin tunnettu alue tuli toki lukea edelleenkin Hellaaseen.Dikaiarkhos s. 21.
Peloponnesos ei kuulunut varsinaiseen Hellaaseen, vaikkakin sen asukkaat olivat tietysti helleeneitä.Dikaiarkhos s. 20; Plinius vanhempi: Naturalis historia 4.4 s. 5 Joskus Peloponnesos, samoin kuin Kreikan saaristo, luettiin kuitenkin Hellaaseen termin laajemmassa merkityksessä, vastakohtanaan barbaarien asuttamat alueet.Demosthenes: Filippolaiset puheet III s. 118; Diodoros Sisilialainen: Historian kirjasto 11.39; vrt. Strabon: Geografika VIII s. 334. Myöhempinä aikoina, kun makedonialaiset olivat vallanneet Hellaan ja levittäneet helleenisen kulttuurin ja kreikan kielen laajalle alueelle Aasiassa, myös Makedonia ja Illyrian eteläosa alettiin lukea Hellaaseen. Näin muun muassa Strabon kutsui Makedoniaa Hellaaksi, vaikkakin varauksella.Strabon: Geografika VII s. 332.
Sitä, miksi roomalaiset kutsuivat Hellasta nimellä Graecia, ei tunneta antiikin lähteistä täysin. Nimitys Graikoi () esiintyy ensimmäisen kerran Aristoteleella. Hänen mukaansa varhaisin Hellas olisi sijainnut Dodonan ja Akheloos-joen suunnassa alueella, jota asuttivat Selloi-heimoi () sekä heimo, joka tunnettiin tuolloin nimellä Graikoi ja joita nykyisin kutsutaan helleeneiksi.Aristoteles: Meteorologia 1.14. Selloi-heimo mainitaan Iliaassa Dodonan Zeuksen oraakkelin ylläpitäjiksi.Homeros: Ilias 16.234. Pindaros tunsi heidät nimimuodossa Helloi. Hesiodos puhui Dodonan seudusta nimellä Hellopia.Strabon: Geografika VII s. 328. Ei tiedetä, mihin lähteeseen Aristoteles perusti näkemyksensä, mutta näkemys on ristiriidassa sen kanssa, että yleensä kreikkalaiset katsoivat helleenien alkukodin Hellaan sijainneen Fthiotiissa. Erään toisen näkemyksen mukaan nimen alkuperä olisi eponyymissä heeroksessa nimeltä Graikos, joka olisi ollut Thessaloksen poika.Stefanos Byzantionlainen: Ethnika, .
Aristoteleen sanomasta on päätelty, että Graikoi-heimo olisi saattanut asuttaa alun perin laajempaakin aluetta Hellaan länsirannikolla, ja näin se olisi ollut se kansa, jonka Joonianmeren toisella puolella asuneet itaaliset heimot tulivat ensin tuntemaan. Tätä kautta se olisi tullut kaikkien helleenien nimitykseksi. Roomalaisten vallattua Kreikan pääosasta varhaisemman Hellaan aluetta muodostettiin Achaean provinssi, eikä nimeä Graecia juurikaan käytetty ainakaan virallisissa yhteyksissä.
Maantiede
Seuraavassa kuvataan Hellasta antiikin maantieteessä alueena, joka käsitti Keski-Kreikan, Thessalian, Euboian ja Peloponnesoksen, toisin sanoen suunnilleen nykyisen Kreikan manneralueen lukuun ottamatta sen pohjoisimpia alueita Epeirosta, Makedoniaa ja Länsi-Traakiaa.
Sijainti, rajat ja koko
Hellas käsitti nykyisin Balkanina tunnetun suuren, Välimereen työntyvän niemimaan eteläisimmän osan. Balkanin niemimaan erottivat muusta Euroopasta Balkanvuoret, jotka tunnettiin antiikin aikana nimillä Haimos, Skomios ja Illyrian alpit. Ne ulottuivat Adrianmereltä Pontokselle eli Mustallemerelle. Niiden eteläpuolella asui erilaisia traakialaisia, makedonialaisia ja illyrialaisia heimoja, mutta näiden alueet eivät kuitenkaan olleet osa Hellasta, vaikka kuuluvatkin ainakin osaksi nykyiseen Kreikkaan. Hellaan alue käsitti nykyisen Keski-Kreikan ja laajemmin ajateltuna myös Etelä-Kreikan, saaden alkunsa noin 40. pohjoiselta leveyspiiriltä. Tuolla leveydellä Hellaan erottivat Epeiroksesta, Illyriasta ja Makedoniasta vuorijonot, jotka ulottuivat Adrianmereltä Akrokeraunian niemeltä Egeanmerelle Thermainlahdelle. Niiden länsiosa tunnettiin Lingon-vuorina ja itäosa Kambunia-vuorina, jotka päättyivät Olympos-vuoreen. Muilta puolilta Hellasta rajasi meri, länsipuolella Joonianmeri ja itäpuolella Egeanmeri.
Aikana, jolloin Välimeri oli tärkein kaupankäynnin ja kulttuuristen vaikutteiden leviämisen väylä, Hellaan sijainti oli mitä keskeisin. Aasiasta Hellaan erotti Egeanmeri, jossa oli kuitenkin niin paljon saaria, että siirtyminen meren poikki ja saarelta toiselle oli mahdollista jo merenkulun kaikkein varhaisimpina aikoina. Tämä teki Hellaan ja idän välisestä yhteydenpidosta helpon. Hellaan eteläpuolella sijaitsi Afrikan kaikkein hedelmällisin osa. Lännessä Hellaan erotti Italiasta Joonianmeri ja salmi, joka on kapeimmillaan noin 70 kilometriä leveä.
Hellaan alueen suurin pituus Olympos-vuorelta Tainaronin niemelle oli noin 400 kilometriä ja suurin leveys Akarnanian länsirannikolta Attikan itärannikolle noin 290 kilometriä. Etäisyys Ambrakianlahdelta Peneioksen suulle oli noin 193 kilometriä. Hellaan pinta-ala oli noin neliökilometriä. Tästä Thessalia käsitti noin neliökilometriä, Keski-Kreikka noin neliökilometriä, Euboia noin neliökilometriä ja Peloponnesos noin neliökilometriä. On huomautettu, että alue on varsin pieni ottaen huomioon kreikkalaisten suuren vaikutuksen historiaan ja kulttuuriin. Tätä korostaa se seikka, että Hellas jakautui lukuisiin itsenäisiin poliksiin eli kaupunkivaltioihin, joista esimerkiksi Ateenan poliksen alue eli Attika käsitti vain noin neliökilometriä.
Pinnanmuodot
Hellaan topografian huomattavimmat piirteet olivat sen vuoristoisuus sekä rantaviivan suuri pituus suhteessa pinta-alaan. Suurista vuoristoketjuista haarautui lukemattomia sivuhaaroja, joiden väliin jäi vain vähän laaksoja tai tasankoja. Tasangot, olivat ne sitten suuria tai pieniä, olivat lähes aina vuorien ympäröimiä joka puolelta, tai avautuivat yhdeltä sivulta merelle. Vaikeakulkuiset vuoret ovat kaikkina aikoina muodostaneet suurimmat esteet Hellaan naapuriheimojen välisille yhteyksille. Näin Hellaan kaupungit kehittyivät suhteellisen eristyksissä mantereen puolen naapureistaan. Meri sen sijaan tarjosi helpoimmat yhteydet muuhun maailmaan. Lähes jokaisella Hellaan kaupungilla oli yhteys merelle, ja Arkadia oli Hellaan ainoita alueita, joka sijaitsi kokonaan sisämaassa.
pienoiskuva|Olympos-vuoren huippua.