Porin Ässien SM-liigakausi 1990–1991 oli jääkiekkoseura Porin Ässien 15. kausi jääkiekon SM-liigassa ja 35. kausi Suomen jääkiekon korkeimmalla sarjatasolla.  Edellisellä kaudella joukkue oli pelannut 1-divisioonaa. Päässyt liigakarsintoihin ja voittanut niissä Joensuun-kiekko pojat nousten yhden vuoden divisioonavisiitin jälkeen takaisin pääsarjaan.

Ässien kausi alkoi 16.9.1990 Porissa hallitsevaa mestaria TPSsää vastaan 0-3 tappiolla. Ja päättyi 24.2.1991 kotona Jokereita vastaan 10-2 voitolla.

Ässät keräsi 43 pistettä, ja oli sijalla 8, jääden ulos pudotuspeleistä. Viimeisen jatkopaikan saanut Tappara oli 2 pisteen päässä. Kauteen lähdettiin viimekaaudella aloittaneen päävalmentaja Matti Keinosen johdolla mutta joulukuussa Ässät erotti hänet ja tilalle tuli A-nuorista Vasili Tihonov. Kauden päätteeksi Ässien Arto Javanainen palkittiin 5 kerran Aarne Honkavaara palkinnolla eli liigaan parhaana maalintekijänä 35 maalin johdosta.

Tilastoja

Porin Ässät kaudella 1990-1991Runkosarjassa8.Lopullinen sijoitus8.Kausi(43P)KotiV 12 - T 1 - H 8(25p)VierasV 8 - T 2 -H 12 (18p)Tehdyt maalit182Päästetyt maalit191JoukkueToimitusjohtajaLasse HeikkiläJoukkeenjohtajaReijo WesterholmPäävalmentajaVasili TihonovValmentajaIsmo LäntinenKapteeniTapio LevoVarakapteenitArto Javanainen Arto HeiskanenKotiareenaPorin jäähalliYleisökeskiarvoTilastojen kärjessäMaalitArto Javanainen (35)SyötötAleksei Frolikov (26)PisteetArto Javanainen (53)JäähytAndrei Piatanov (68min)Plus/miinusMarko Sten (

+9)VoitotPäästettyjen maalien keskiarvo

Kausi

Lähtökohdat kauteen

Uuteen liigatulemiseen oli Ässien siinä mielessä helppo lähteä, että jo edellisellä kaudella 1-divisioonassa oli kasassa liigatason joukkue, ja valmentajien avulla liigatason tekeminen pidettiin yllä. näiden seikkojen takia edellisestä kaudesta muodostuikin voittoisa. Traagisena menetyksenä koettiin kuitenkin Ässien Riialaisvahvistuksen Vladimir "Papa" Durdinin kuolema kesällä 1990. Hänen oli määrä pelata Ässissä kevääseen 1992 asti. Hänen tilalleen tuli niin ikään Riiasta Andrei Piatanov. 1-divisioonasta Ässiin tuli Helsingistä hyökkääjä Jari Korpisalo. Päävalmentajana jatkoi edelliskauden sankari Matti Keinonen, hänelle tarjottiin jopa 3 vuoden suoraa sopimusta, mutta "Mölli" itse halusi mennä vuosi kerrallaan. Osittain divisioonakauden voittoputkien takia odotettiin Ässiltä ehkä liiankin paljon liigaan paluukaudeltaan. Vaikkei edellisen kauden veroisista putkista ei edes haaveiltu.

Keinosen Ässät liigassa

Ensimäisestä 10 pelistä tuli 4 voittoa. Tätä voitiin pitää keskitason suorituksena, mutta mitä pidemmälle runkosarjaa mentiin, kävi voittojen ottaminen vaikeammaksi. Joukkuetta syytettiin varsin ailahtelevaksi. Esimerkiksi lokakuun keskivaiheilla se pystyi voittamaan Ilveksen ja Jokerit sekä tasaamaan Tepsin. Mutta heti perään tuli 4 pelin jakso, jossa hävittiin SaiPalle 13-4, Jypille 1-4, Tapparalle 3-12 ja Lukolle 9-0. Marraskuun loppuun mennessä Ässillä oli kasassa 22 pelistä yhteensä 8 voittoa, 1 tasapeli ja 13 tappiota. Eli siis 34 pisteen tahdissa, mikä olisi tarkoittanut sitä, että runkosarjan päätteeksi edessä olisi ollut liigakarsinnat. Tämä riitti seurajohdolle, ja Matti "Mölli" Keinonen joutui näin ensimmäiseksi Ässien valmentajaksi joka sai potkut kesken kauden. Mölli tosin löysi melkein heti uuden pestin Rauman Lukosta, Ässille sopi tämä kuvio, näin ei Möllille tarvinnut maksaa loppukauden palkkaa. Tilalle nostettiin A-nuorista Vasili Tihonov. Nimi oli kiekkomaailmalle tuttu, sillä Vasilin isä Viktor Tihonov oli tunnettu Neuvostoliiton valmentaja.

Tihonovin aika

Vasili oli nuori mutta intohimoinen ja koulutettu valmentaja. Heti ensimmäisessä pelissä Porissa kaatuikin TPS 3-1. Tammikuun alussa tuli komea 5 voiton putki. Ässät nousi vaihdoksen myötä taistelemaan viimeisessä playoff paikasta. Tämä paikka jäi lopulta 2 pisteen päähän, ja Ässät jäi näin sijalle 8.

Tihonov valmensi Ässiä 22 pelin ajan, kuten Keinonenkin. Tihonovin aikana tuli 12 voittoa, 2 tasapeliä ja 8 tappiota. Ässät siis nosti profiiliaan niin, että karsintaviivan sijaan lähempänä oli playoff viiva.

Lähteet

1990–1991