pienoiskuva|Napoléon Louis Bonaparte, Jean Baptiste Fortuné de Fournier n. 1830 pienoiskuva|Napoléon Louis Bonaparte poikana, Felix Cottreau Napoléon Louis Bonaparte (11. lokakuuta 1804 – 17. maaliskuuta 1831) oli Hollannin kuningas vajaan kahden viikon ajan heinäkuussa 1810 nimellä Ludvig II, (holl. Lodewijk II).

Suku Hän oli kuningas Ludvig I:n ja kuningatar Hortensen keskimmäinen poika. Hänen isänsä oli Ranskan keisarin Napoleon I:n nuorempi veli, joka hallitsi Hollantia vuosina 1806–1810. Hänen äitinsä oli Napoléonin ensimmäisen vaimon Josephine de Beauharnais’n ja Alexander de Beauharnais'n tytär. Hänen nuoremmasta veljestään Louis-Napoléonista tuli Ranskan keisari nimellä Napoleon III. pienoiskuva|Hollannin kruununprinssi Napoléon Louis ja äiti kuningatar Hortense, François Gérard 1807

Kruununperillinen Napoléon Louisin vanhempi veli Napoléon Charles kuoli nelivuotiaana vuonna 1807, jolloin Napoléon Louisista tuli Hollannin kruununperillinen. Veljen kuolema teki Napoleon Louisista myös keisari Napoleon I:n toiseksi vanhimman veljenpojan. Koska tällä ei ollut tuolloin laillisia jälkeläisiä, hän oli setänsä seuraaja. Napoleon Louis kuitenkin menetti tämän aseman 20. maaliskuuta 1811, kun sedän toinen puoliso Marie Louise synnytti pojan. Napoléon François Joseph Charles Bonaparte eli Napoleon II, jota kutsuttiin Rooman kuninkaaksi ja myöhemmin Reichstadtin herttuaksi.

Vuonna 1809 Napoleon I nimitti hänet Bergin suurherttuaksi, jonka arvonimen hän piti vuoteen 1813 asti. Ludvig I Hollantilainen luopui 1. heinäkuuta 1810 valtaistuimestaan poikansa ​​Napoleon Louisin hyväksi. Napoleon Louis hallitsi Hollantia yhdeksän päivän ajan, kunnes Ranskan armeija valtasi maan heinäkuussa 1810. Hänet tunnettiin tuon lyhyen ajan Hollannin kuninkaana Lodewijk II:na.

Maanpako Napoleon I:n syrjäyttämisen Waterloon taistelun vuonna 1815 jälkeen, Bourbon-suku palautettiin Bourbon-restauraatiossa Ranskan valtaistuimelle. Napoléon Louis lähti maanpakoon, mutta Bonapartet eivät koskaan hylänneet ajatusta Napoleonin vallan palauttamisesta.

Napoléon Louis avioitui 23. heinäkuuta 1826 serkkunsa Charlotten kanssa, joka oli Napoléon I:n vanhimman veljen Joseph Bonaparten ja Julie Claryn tytär. Hän ja hänen nuorempi veljensä Louis-Napoléon Bonaparte asettuivat Italiaan Firenzeen, missä he kannattavat liberaalia politiikkaa ja liittyivät Carbonari-järjestöön, joka vastusti Itävallan herruutta ​​Pohjois-Italiassa.

Nuoren vaimonsa kansa, joka oli taitava piirtäjä, hän omistautui menestyksekkäästi kirjalliselle tuotannolle. Hän teki käännöksiä ja kirjoitti historiankirjoja (Vie d'Agricole par Tacite, 1829; Le Sac de Rome par Jacques Bonaparten témoin oculaire, 1830; Histoire de Florence, 1833). Hän osallistui myös teollisuuden ja tekniikan hankkeisiin, valvoi paperitehtaan perustamista Seravezzaan ja julkaisi kaksi esseetä aerostaattisista palloista Antologia del Vieusseux -lehdessä vuonna 1828 kirjeiden muodossa. Hänen lukuisten ystäviensä joukossa oli taiteilijoita, kuten P. B. Mercuri ja L. Bartolini, kulttuurin edustajia, kuten P. Giordani, ja poliitikkoja, juuri niitä miehiä, jotka juonillaan ja ihanteillaan elävöittivät lahkojen salaista elämää.

Perintö Tuhkarokkoon sairastunut Napoleon Louis kuoli 26-vuotiaana Forlìssa 17. maaliskuuta 1831 paetessaan Italiasta paavin ja Itävallan joukkojen ryhdyttyä tukahduttamaan vallankumouksellista toimintaa. Lopulta Napoleonin valtakunnan palautti Napoleon Louisin nuorempi veli Charles-Louis, josta tuli keisari Napoléon III vuonna 1852.

Napoléon Louis Bonaparte on haudattu Saint-Leu-Saint-Gillesin kirkkoon Saint-Leu-la-Forêtiin Pariisin lähelle Île-de-Franceen isänsä, isoisänsä ja lapsena kuolleen vanhimman veljensä viereen.

Lähteet

Luokka:Alankomaiden hallitsijat Luokka:Bonaparten suku Luokka:Vuonna 1804 syntyneet Luokka:Vuonna 1831 kuolleet Luokka:Ranskalaiset aateliset