Niinijärvi on Uudellamaalla Pornaisissa Suonkulman lähellä sijaitseva järvi. Etäisyys Helsingin keskustasta on 36 kilometriä koilliseen.
Maantietoa Niinijärvi on 1,2 kilometriä pitkä, 350 metriä leveä, ja sen pinta-ala on 28 hehtaaria. Se on muodostunut Mustijoen länsipuolella kohoavan kallioisen ylänköalueen viereen. Järven länsirannat ovat alavaa savikkoa ja itärannat jyrkästi veteen viettävää metsäistä mäkimaastoa. Korkeimmat rannasta kohoavat mäet ylettyvät 20–30 metrin korkeuteen vedenpinnasta.
Järvessä ei ole kartan mukaan saaria. Järvi on luodattu ja siitä on julkaistu syvyyskartat. Syvyyskäyrien perusteella Niinijärvi on suhteellisen tasapohjainen järvi. Pohja on useimmin savea . Järven tilavuudeksi on määritetty 0,52 miljoonaa kuutiometriä, jolloin sen keskisyvyydeksi tulee 1,9 metriä. Järven syvyys on 3,0 metriä ja tämä kohta sijaitsee järven keskivaiheilla lähellä länsirantaa .
Järven rantaviivan pituus on 2,6 kilometriä. Niinijärveä ympäröi kulttuurimaisema peltoineen ja pientaloineen. Järven pohjoispäässä ovat rannat suota ja kosteikkoa ja eteläpäässä suota. Itä- ja länsirannat ovat taajaan rakennettua. Rannoilla on neljä kiinteästi asuttua tilaa ja noin 40 vapaa-ajan asuntoa. Niille tulee tie Suonkulmalta, jossa kulkee kylätienä Anttilan ja Jokimäen välinen yhdystie 11739. Pornaisten ja Porvoon välinen kuntaraja sijaitsee noin 50 metrin päässä järven eteläpäästä. Järvessä ei saa pestä mattoja eikä ajaa moottoriveneillä .
Luontoarvoja Vesikasvillisuus Vuonna 2005 kuvailtiin järven vesikasvillisuutta seuraavasti. Länsirantoja kiertää 10–20 metriä leveä järviruokovyöhyke lukuun ottamatta niitä kiinteistöjä, jotka ovat sitä niittäneet. Ulompana esiintyy runsaana ulpukkaa ja vitakasveja. Uistinvita, tylppälehtivita ja järvikorte ovat järvellä yleisiä, ja eteläosissa esiintyy rantapalpakkoa. Reheville järville tyypillisiä kurjenmiekka ja kapeaosmankäämi tavataan paikoittain. Itärannassa esiintyy samoja vesikasvilajikkeita kuin länsirannassa, mutta pienemmässä määrin. Rehevintä vesikasvillisuus on pohjoispäässä ja eteläpäässä. Järviruokokasvusto on vuosikymmenten aikana laajentunut. Rehevän vesikasvillisuuden lajikirjo on muuttunut lummevaltaisesta ulpukkavaltaiseksi. Ulpukan ja palpakon seassa viihtyy myös pikkulimaska. Vedessä viihtyvät yhteyttävät levät runsaana. Vedestä mitatut klorofylli-a -pitoisuudet olivat vuosina 2003–2004 40–70 mikrogrammaa litrassa vettä (μg/l).
Vedenlaatu Vedenlaatua ja ravinteikkuutta ilmentävät järvissä fosfori- ja typpipitoisuudet. Vuosina 2003–2004 mitattiin kokonaisfosforipitoisuudeksi yli 68 μg/l ja toisinaan yli 207 μg/l. Nämä ilmentävät järven eutrofista tilaa. Kokonaistyppipitoisuudet olivat samaan aikaan noin 850–1900 μg/l. Järvessä esiintyi happipitoisuuden alenemaa, mutta tilanne vaihteli vuosittain. Talvella 2003 happikato tappoi runsaasti kaloja.
Euroopan unionin vesipolitiikan puitedirektiivin (lyhenne VPD) velvoittamana on vesistöviranomainen määrittänyt Niinijärven tilaa. Järven tilaa arvioitiin ensimmäisen kerran vuosina 2007–2008. Silloin sen ekologinen tila oli tyydyttävä ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka oli huono, biologinen tila, joka oli tyydyttävä, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli tyydyttävä. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia. Järven tilaa arvioitiin toisen kerran vuosina 2012–2013. Silloin sen ekologinen tila oli huono ja kemiallinen tila oli hyvä. Ekologiseen tilaan vaikuttivat hydrologis-morfologinen tila, joka ei oltu määritetty, biologinen tila, joka oli huono, ja fysikaalis-kemiallinen tila, joka oli huono. Esimerkiksi vedenlaadussa veden kokonaisfosforipitoisuus oli viimeisessä arvioinnissa ja kokonaistyppipitoisuus litrassa vettä, mitkä ovat huonoja tuloksia.
Kalasto Vuoden 2004 koekalastuksessa saatiin särkeä, jota on eniten, haukea ja ruutanaa. Järveen oli istutettu aiemmin myös kuhaa ja piikkimonnia sekä myöhemmin ahventa.
Vesistösuhteet Niinijärvi sijaitsee Mustijoen vesistössä (vesistöaluetunnus 19) Mustijoen keskiosan alueella (19.002). Järven valuma-alueen pinta-ala on 3,6 neliökilometriä . Järveen on johdettu joitakin lyhyitä metsä- tai pelto-ojia. Suurin niistä on pohjoisrantaan laskeva peltomaiden johto-oja. Järven laskuoja alkaa eteläpäästä. Se yhtyy noin 700 metrin päässä Ämmäjokeen (). Tämä yhtyy vuorostaan yli kilometriä päässä Mustijoen alajuoksulle. Järven vedenpinnan korkeus on 20,7 metriä mpy (N2000).
Historiaa pienoiskuva|Vuosina 1870–1907 julkalistun Senaatin kartaston Pornaisten karttalehti. Vuosina 1855–1856 julkaistussa Kalmbergin kartastossa järven rannat olivat autiot. Metsää ja suota oli raivattu niittymaaksi ja kilometrin verran pohjoisessa oli kaksi torppaa. Vuosina 1870–1907 julkaistussa Senaatin kartastossa (katso karttakuva oikealla) tilanne on edelleen sama, vaikka pohjoiseen on perustettu kolmaskin torppa. Vuonna 1936 julkaistussa Helsingin seudun taloudellisessa kartassa on peltomaata pääasiassa järven länsipuolella ja myös pohjois- ja eteläpäässä. Raivattavia alueita on kuitenkin vielä metsinä. Vuoden 1954 peruskartassa on osa rantapelloista jätetty joutomaaksi. Rannoille on rakennettu noin kymmenen kesämökkiä. Vuoden 1963 kartassa on rantatontteja lohkottu huomattavasti enemmän kuin on mökkejä, mutta se on otettu käyttöön vuoteen 1978 mennessä.
Järvestä on huolehtinut 1990-luvulla Niinijärven järvitoimikunta ja vuonna 2018 perustettiin Niinijärven hoitoyhdistys. Yhdistys on osallistunut järven kunnostustalkoisiin esimerkiksi niittämällä vesikasvillisuutta ja suorittamalla muutaman kerran hoitokalastusta nuottaamalla. Yhdistys on edelleen aktiivinen.
Lähteet
Luokka:Mustijoen keskiosan alue Luokka:Pornaisten järvet