Viktor Neborak () (s. 9. toukokuuta 1961 Ivano-Frankivsk, Javorivin piiri, Lvivin alue, Ukraina) on ukrainalainen kirjailija, kääntäjä, kriitikko ja kirjallisuudentutkija.
Neborak valmistui Lvivin yliopistosta 1983 pääaineenaan ukrainan kieli ja väitteli 1989 tohtoriksi. Hän on työskennellyt vuodesta 2009 vanhempana tutkijana Ukrainan tiedeakatemian Ivan Franko -instituutissa. Hän on glasnostin ja itsenäisen Ukrainan alkuaikojen visimdesiatnyky-sukupolven keskeinen edustaja. Hänen rooliaan edisti jäsenyys Bu-Ba-Bu-runoilijaryhmässä. Yhdessä Juri Andruhovytšin ja Oleksandr Irvanetsin kanssa hän elvytti ukrainalaisen kirjallisuuden. Ryhmä pyrki myös torjumaan tiettyjen kansallismielisten ahtaan näkemyksen ukrainalaisesta kulttuurista. Hän käynnisti ja johti 1990-luvulla kulttuuritapahtumaa Tretie Tysiatšolittia ('Kolmas vuosituhat'), jossa järjestettiin ukrainalaisten kirjailijoiden lukutapahtumia ja haastatteluja.
Neborakin esikoiskokoelma Burštynovyi tšas (Бурштиновий час) ilmestyi 1987. Oman äänensä hän kuitenkin löysi toisessa kokoelmassa Litaiuša holova (Літаюча голова)(1990). Myöhemmissä kokoelmissa hän on toisinaan poikennut tästä tyylillisesti. Sittemmin hän etääntyi Lvivin boheemimaailmasta. Hän asui jonkin aikaa Donbasissa ja on muistelmissaan kirjoittanut tästä vaiheesta. Hän kuului kirjailijaryhmään Psy Sviatoho Jura (Pyhän Yrjön koirat) ja on ukrainalaisten kirjailijaliittojen jäsen.
Suomennettu runo Kahvi, teoksessa: Kadonnutta kahvilaa etsimässä, toim. Eero Balk ja Tapani Kärkkäinen. Helsinki: Otava 2000
Lähteet
Luokka:Ukrainalaiset kirjailijat Luokka:Ukrainalaiset kirjallisuuskriitikot Luokka:Ukrainalaiset kääntäjät Luokka:Vuonna 1961 syntyneet Luokka:Elävät henkilöt