Väinö Ilmari Lassila (17. toukokuuta 1925 Alatornio – 4. elokuuta 2003 Pori) oli suomalainen teollisuusjohtaja, koulutukseltaan diplomi-insinööri. Hän oli Rauma-Repola Oy:n konepajateollisuuden palveluksessa vuodesta 1952 toimien vuodesta 1973 varatoimitusjohtajana.
Väinö Lassila valmistui sotien jälkeen ylioppilaaksi Tornion yhteislyseosta keväällä 1946. Sen jälkeen hän siirtyi opiskelemaan Teknilliseen korkeakouluun. Lassila työskenteli valmistuttuaan vuonna 1951 Teknillisestä korkeakoulusta ensimmäisen vuoden 1951–1951 Kuopiossa Saastamoisen Faneri Oy:n suunnittelijana. Sen jälkeen hän siirtyi Rauma-Repolan Rauman konepajalle, jossa hänestä tuli yksikön tehtaanjohtaja 1950-luvun lopulla yrityksen sellukoneosaston siirtyessä Poriin.
Vuodesta 1970 lähtien Lassila toimi yrityksen konepajaryhmän johtajana raportoiden silloisille pääjohtajille ensin Paavo Honkajuurelle ja hänen jälkeensä Jouko Serelle. Alun perin ydinvoimalatekniikkaa rakentamaan perustettu Porin Mäntyluodon telakasta tuli maailman suurin öljynporauslauttojen rakentaja. Konepajaryhmä alkoi valmistaa vuodesta 1972 lähtien öljynporauslauttoja, josta muodostuikin 10 vuodeksi yritykselle näkyvä vientiin pohjautuva toimiala aluksi Pohjanmeren öljylöytöjen ja myöhemmin idänkauppaan liittyen Kaspianmeren öljylöytöjen käyttöönotossa. Lassilasta tuli tässä yhteydessä Rauma-Repolan öljylauttaliiketoiminnan näkyvä hahmo. Hänen lisäkseen näkyvä toimija 1970-luvulla ja 1980-luvulla oli Tauno Matomäki, silloinen Mäntyluodon telakan johtaja.
Väinö Lassila toimi työuransa ohessa urheilun luottamustehtävissä. Vuosina 1956–1959 hän toimi Rauman Lukon puheenjohtajana ja vuosina 1975–1983 Suomen Jääkiekkoliiton puheenjohtajana. Jääkiekkoliiton puheenjohtajakauteen sijoittui Helsingissä vuonna 1982 järjestetyt MM-kisat, joissa Lassila toimi järjestelytoimikunnan puheenjohtajana.
Lassila eläköityi Rauma-Repolan palveluksesta vuoden 1983 lopulla. Tullessaan Rauma-Repolan konepajaryhmään vuonna 1952 työntekijöitä oli 940, ja Lassilan jäädessä eläkkeelle työntekijöitä oli yli kymmenen tuhatta. Siihen asti hänen johtamansa konepajaryhmä jakautui hänen eläköitymisensä yhteydessä niin, että Mäntyluodon, Kalajoen, Porin ja Loviisan konepajat muodostivat meriteknisen yksikön johtajanaan Tauno Matomäki.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset yritysjohtajat Luokka:Suomalaiset insinöörit Luokka:Suomalaiset jääkiekkovaikuttajat Luokka:Vuonna 1925 syntyneet Luokka:Vuonna 2003 kuolleet