Ester Naparstok (myöh. Goldstein; myöh. Rücker; 7. elokuuta 1898 Tampere – 15. tammikuuta 1986) oli suomalainen tanssija, tanssinopettaja ja koreografi.Anne Makkonen : Suomen taidetanssin historiaa, luku 4.4 Tanssitaiteilijoita ja tanssinäkemyksiä, Teatterikorkeakoulun julkaisusarja 57Hannele Niiranen : Ester Naparstok: Tanssin täytyy olla totta, Tanssi 1/86
Ester Naparstokin Tampereella asunut perhe oli juutalaissyntyinen ja perhe puhui ruotsia kotikielenään. Hän opetteli Tampereella perinteisiä seuratansseja mutta ei halunnut lähteä Pietariin opiskelemaan balettia Mihail Fokinin oppilaana. Naparstok pääsi sitten Maggie Gripenbergin yksityisoppilaaksi ja sen kautta mukaan Gripenbergin tanssiryhmään. Hän opiskeli sittemmin ulkomailla Anna Behlen johdolla Tukholmassa, puolitoista vuotta Dalcroze-koulussa Genevessä Sveitsissä, balettia Pariisissa sekä Münchenissä tanssia Labanin, Boden, Lohelandin, Kentschnenin, Höyerin ja Steinwenderin kouluissa. Berliinissä Naparstok esiintyi RudoIf Labanin ryhmässä ja opiskeli siellä Viktor Gsovskyn johdolla. Hän esiintyi kiertueilla Saksassa Labanin ryhmän mukana ja omalla kiertueellaan yhdessä Maina Klaasin kanssa. Itävallassa Naparstok esiintyi Birkmeier-ryhmässä ja hän liittyi myös joksikin aikaa varieteehen mukaan. Suomessa Naparstok toimi 1920-luvulla välillä opettajana Helsingissä ja Tampereella ja hänen oppilaidensa joukossa olivat muun muassa voimistelulaitoksen johtaja Hilma Jalkanen, näyttelijä Elli Tompuri ja tanssija Irja Hagfors. Hän teki lisäksi laajan esiintymiskiertueen eri puolille Suomea. Naparstok erosi aviomiehestään säestäjä-pianisti Julius Goldsteinista vuonna 1933 ja avioitui arkkitehti Julius Rüeckerin kanssa.
Naparstok palasi Suomeen 1939 ja hän oli sitten tanssinopettajana Tampereella ja toimi koreografina teatterissa. Hän suunnitteli ja toteutti satoja tanssi- ja teatterikoreografioita. Vuosina 1958–1976 Naparstok asui Chicagossa. Naparstokin tunnetuimpia teatteritöitä oli yhdessä Eino Salmelaisen kanssa vuonna 1948 totetutettu Jean Anouilhin näytelmä Varkaiden yö, jossa esiintyivät muun muassa Rauni Luoma, Kaarlo Kytö, Sakari Jurkka, Leo Riuttu ja Keijo Lindroos sekä myöhemmin Sylvi Salosen monologiesityksen synnytyskohtaus. Naparstokin suosittuja ja palkittuja tanssinumeroita olivat Oli kerran neljä menninkäistä (1944), III luokan odotussali (sai parhaan humoristisen työn palkinnon Tukholman kansainvälisissä koreografiakilpailuissa 1945) ja Valpurin yö (1947). Musiikin näihin tanssinumeroihin oli säveltänyt Rakel Levin.
Palattuaan Yhdysvalloista Suomeen hän alkoi antaa vapaan tanssin ja luovan ilmaisun tunteja Elwa Molinin tanssikoulun oppilaille. Hän suunnitteli näille useita tansseja, kuten myös Tanssiteatteri Mobitalle ja Työväen Teatteriin. Viimeiseksi teokseksi jäi Tanssiteatteri Mobitalle luotu Tanssiva kuvakirja vuodelta 1984.
Naparstok kuoli vuonna 1986 ja hänet on haudattu miehensä Julius Rückerin kanssa Tampereella Kalevankankaan hautausmaalle Naparstokien sukuhautaan.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset tanssijat Luokka:Suomalaiset koreografit Luokka:Suomen juutalaiset Luokka:Vuonna 1898 syntyneet Luokka:Vuonna 1986 kuolleet