Tervaruukinsalo on Joroisissa sijaitseva Natura 2000 -verkostoon kuuluva monimuotoinen harjualue. Se on luontodirektiivien mukainen erityisten suojelutoimien alue (SAC-alue), jonka pinta-ala on 826 hehtaaria. Muilta osin yhtenäiseen alueeseen kuuluu erillisenä alueena Tiitunlampi ranta-alueineen harjualueen itäpuolella. Tervaruukinsalo on biologisesti, geologisesti, maisemallisesti ja monikäytön kannalta merkittävä harjualue ja se kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan. Tervaruukinsalon Natura-alueesta on suojeltu valtion ja yksityisten luonnonsuojelualueina noin 16 %.
Tervaruukinsalo kuuluu suureen harjujaksoon ja alueella on useita rinnakkaisia selänteitä ja harjanteita sekä laajaa suppamaastoa. Lisäksi alueella on monin paikoin pieniä järviä ja lampia, kuten Valkeinen, Saarikko ja Tiitunlampi. Järvien ja lampien rannoilla sekä suurimmissa supissa on nevoja ja rämeitä. Lisäksi alueelta löytyy paikoin myös lähteisiä ja lettoisia suotyyppejä.
Tervaruukinsalon Natura-alueesta valtaosa (86 %) on havupuumetsää. Puolukka- ja kanervatyypin kangasmetsät ovat vallitsevia. Suota ja rantakasvillisuutta on kymmenen prosenttia ja loput neljä prosenttia ovat sisävesiä, kuten järviä ja lampia.
Suojelukohdeluontotyypit
Alueella on monenlaisia luontotyyppejä: Suojelutyyppi pinta-ala Karut ja kirkasvetiset järvet 20 hehtaaria Kalkkilammet ja -järvet 8,4 hehtaaria Humuspitoiset järvet ja lammet 3 hehtaaria Vaihettumissuot ja rantasuot 6 hehtaaria Lähteet ja lähdesuot 0,01 hehtaaria Taarnaluhtaletot 0,2 hehtaaria Huurresammallähteet 0,006 hehtaaria Letot 10 hehtaaria Harjumetsät 400 hehtaaria Puustoiset suot 25 hehtaaria
Kasvillisuus
Alueen kasvillisuuteen kuuluu useita harvinaisia lajeja. Luontodirektiivillä suojeltaviin lajeihin kuuluu kiiltosirppisammal. Saarikon- eli Saarilammensuolla on taarnan Manner-Suomen ainoa kasvupaikka. Lisäksi alueelta löytyy useita muita tärkeitä kasvilajeja: Laji Tieteellinen nimi Lettokuirisammal Calliergon richardsonii Hetesara Carex acutiformis Röyhysara Carex appropinquata Lettokilpisammal Cinclidium stygium Taarna Cladium mariscus Veripunakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. cruenta Punakämmekkä Dactylorhiza incarnata subsp. incarnata Kaitakämmekkä Dactylorhiza traunsteineri Suoneidonvaippa Epipactis palustris Metsänemä Epipogium aphyllum Lettovilla Eriophorum latifolium Punakirkiruoho Gymnadenia conopsea Suovalkku Hammarbya paludosa Rimpivihvilä Juncus stygius Lettohammassammal Leiocolea rutheana Kalkkihuurresammal Palustriella commutata Matosammal Pseudocalliergon trifarium Ruskopiirtoheinä Rhynchospora fusca Harsosammal Trichocolea tomentella Pohjansirppisammal Warnstorfia tundrae
Saarikkolammensuon ojitus ja ennallistaminen
Saarikon reunamilla sijaitsevan Saarikon- eli Saarilammensuosta osa on harvinaista lettoa ja alueella on myös lähteikköisiä alueita. Leton kasvustoon kuuluu runsaasti valtakunnallisesti ja alueellisesti uhanalaisia kasveja. Taarnan lisäksi alueella kasvaa muun muassa röyhy- ja nuijasaraa sekä lettovillaa.
Saarikkolammen rantaletto oli aiemmin voimakkaasti ojitettu. Suoalue ojitettiin vuonna 1970, minkä jälkeen paikalliset luonnonsuojelijat patosivat ojat suon arvokkaimmalla osalla. Alueelle perustettiin yksityinen luonnonsuojelualue vuonna 1972. Padot eivät kuitenkaan riittäneet estämään suota kuivumasta, ja 1990-luvun alussa alue oli valtaosin turvekangasta tai pitkälle edennyttä muuttumaa, jossa kasvoi tiheä puusto. Vuonna 1998 valtio hankki omistukseensa pääosan suosta, sisältäen myös aiemmin perustetun yksityisen suojelualueen. Noin 26 hehtaarin laajuinen alue Saarikkolammen ympärillä siirtyi Metsähallituksen hallintaan vuonna 2000, minkä jälkeen suo ennallistettiin kahdessa vaiheessa vuosina 2000 ja 2001.
Ennallistaminen on onnistunut kohtuullisen hyvin ja monet lettojen putkilokasvi- ja sammallajit näyttävät vuonna 2010 tehdyn seurannan perusteella runsastuneen ennallistamisen jälkeen
Katso myös Luettelo Suomen Natura 2000 -alueista
Lähteet
Luokka:Joroinen Luokka:Suomen Natura-alueet