Petri Hirvonen (24. huhtikuuta 1936 Helsinki – 17. tammikuuta 2022 Helsinki) oli suomalainen kardiologi. Hirvonen valmistui lääketieteen lisensiaatiksi 1964, sai sisätautien erikoislääkärin oikeudet 1977 ja suoritti kardiologian erikoislääkärin pätevyyden 1979. Lääketieteen ja kirurgian tohtoriksi hän väitteli 1975. Sotilasarvoltaan hän oli lääkintäkapteeniluutnantti ja lääkintöneuvoksen arvon hän sai 2007. Hirvonen työskenteli uransa aikana muun muassa Salus-sairaalassa, HYKS:ssä sekä Kivelän ja Marian sairaaloissa. Hän jäi eläkkeelle Marian sairaalan apulaisylilääkärin tehtävästä.
Vuosina 1977–1986 hän toimi Suomen Sydänliitossa muun muassa laitoksen asiantuntijalääkärinä ja johtajana. Lääkintöhallituksen sydän- ja verisuonitautien tieteellisen asiantuntijaryhmän sihteerinä hän työskenteli 1980–1986 sekä Suomen Kardiologisen Seuran varainhoitajana ja hallituksen jäsenenä 1977–1980. Hän teki huomattavaa valistus- ja kirjoitustyötä sydäntautien tutkimuksesta ja hoidosta, muun muassa angina pectoriksesta, aorttaläppävioista tai vasemmasta kylkiasennosta sydämen vajaatoimintapotilaaseen.
Hirvonen toimi myös Otavan ja Yhtyneitten Kuvalehtien työterveyslääkärinä. Lisäksi hän toimi yksityislääkärinä ja Dextran konsultoivana kardiologina sekä sydämen ultraäänitutkimuksista vastaavana lääkärinä.
Petri Hirvosen vanhemmat olivat KTT Eino Hirvonen ja Aili Kuusinen. Hän oli naimisissa Katariina (Kaisa) o.s. Reenpään kanssa.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset kardiologit Luokka:Vuonna 1936 syntyneet Luokka:Vuonna 2022 kuolleet