Transmedia tai transmediallinen tarinankerronta viittaa mediasisällön jakeluun useiden alustojen kautta. Termi on lähtöisin havainnosta, jonka mukaan sisältö ei ole rajattu yhteen media-alueeseen vaan ylittää rajat. Transmedia tarinankerronta keskittyy ”tiukasti toisiinsa liitettyihin järjestelmiin tarinoita ja fiktiivisiä tapahtumia”. Järjestelmät voivat sisältää esimerkiksi romaaneja, sarjakuvia, televisio-ohjelmia, videopelejä ja tapahtumia tai huvipuistoja. Esimerkiksi videopelit voivat rakentaa elokuvalle sivujuonia, ja peleillä ja sarjakuvilla voidaan pyrkiä pitämään yleisön kiinnostusta yllä elokuvasarjan seuraavan osan julkaisuun asti. Myös oheistuotteet voidaan sitoa osaksi tarinaa. Konsepti liitetään Henry Jenkinsiin (2006).
Marsha Kinder (1991) oli yksi ensimmäisistä tutkijoista, joka käytti termiä transmedia tuotesarjojen kaupallisista strategioista. Digitalisaatio 2000-luvulla mahdollisti yhä uusia lähestymistapoja transmediaan: internet mahdollisti jatkuvan vuorovaikutuksen fanien ja fiktion tekijöiden välillä. Internetissä voitiin jakaa teokseen kytkeytyviä verkkosivustoja, kuten henkilöhahmojen fiktiivisiä blogeja. Digitalisaation myötä sisältö ei ole sidottu alustaan vaan on saatavilla digitaalisessa muodossa useilla tavoilla. Myös sisällön jakeleminen on muuttunut, ja tietotekniikkayhtiöt jakelevat musiikkia ja televisiosarjoja.
Vaikka brändit ja tuotesarjat levitetään eri medioihin, levitys ei ole vain sisällön sovittamista alustalta toiselle. Carlos Scolarin mukaan transmediallinen tarinankerronta ”on tietty kerronnallinen rakenne, joka laajentaa sekä eri kieliä (verbaali, ikoninen jne.) että eri medioita (elokuvat, sarjakuvat, televisio, videopelit jne.)”. The Walking Dead on mainittu menestyneenä transmediakonseptina.
Konseptit Transmediallinen tarinankerronta on prosessi, jossa keskeiset osat fiktiota jaetaan järjestelmällisesti useiden toimituskanavien välillä tarkoituksena luoda yhtenäinen ja koordinoitu viihdekokemus. Esimerkkinä Matrix-tuotesarja sisältää keskeisiä osia tietoa, jotka levitetään useaa kautta: kolmen elokuvan, animoitujen lyhytelokuvien, kahden sarjakuvasarjan ja useiden videopelien kautta. Lost-sarjan maailmaa täydennettiin verkossa levitetyllä lyhyellä nettisarjalla.
Transmediallinen tarinankerronta heijastaa medioiden yhdistämistä: nykyisillä mediataloilla on intressejä alueilla, jotka aiemmin olivat erillisiä mediateollisuuksia: esimerkiksi sarjakuvat ja elokuvat Batman-hahmoon liittyen. Usein transmedialliset tarinat eivät kuitenkaan perustu yksittäisiin hahmoihin tai tiettyihin juoniin vaan monitahoisiin fiktiivisiin maailmoihin, jotka kannattavat useita toisiinsa liittyviä hahmoja ja näiden tarinoita. Maailma voi rakentua ensyklopediseen tapaan, ja transmediallisesti useamman kertojan rakentamasta maailmasta ja narratiivisesta tilasta voidaan käyttää termiä hyperdiegesis.
Transmediallinen tarinankerronta voi tarjota useita tapoja lähestyä eri markkinoita. Esimerkiksi Hämähäkkimiehen tarinaa voi lähestyä värityskirjoilla nuorille lukijoille. Lisäksi transmediallisella laajentamisella voidaan pyrkiä ylläpitämään kiinnostusta: esimerkiksi BBC tuotti Doctor Who -radiokuunnelmia sillä välin kun uusia televisiojaksoja ei tuotettu.
Katso myös Mediakonvergenssi
Lähteet
Luokka:Mediatutkimus Luokka:Narratologia