Bichon frisé () on pieni valkoinen ranskalais-belgialainen koirarotu, jota pidetään lähinnä seurakoirana. Rotu oli vuonna 2025 Suomen 42. eniten rekisteröity koirarotu. Vuosina 2020–2025 Suomessa syntyi joka vuosi noin 200–400 bichon frisétä. Vuonna 2018 se oli Ranskassa 7. suosituin paikallinen rotuLOF 2018: Quid des races françaises? Société Centrale Canine. Haettu 4.2.2019. – listauksessa se on 8. suosituin, mutta tämä johtuu ainoastaan siitä, että virallinen listaus laskee myös madagaskarilaisen coton de tuléarin ranskalaiseksi roduksi.

Ulkonäkö Bichon frisén maksimisäkäkorkeus on sekä uroksella ja nartulla rotumääritelmän mukaan 30 cm. Ruumiinrakenteeltaan koira on vankka, sopusuhtainen ja hyväryhtinen. Koiran kallo on selvästi kuonoa pidempi ja litteä, mutta runsas karvoitus saa sen näyttämään pyöreältä. Kuono on pyöristynyt, sekä kirsu musta ja kiiltävä. Silmien pitää olla aina pyöreät, mutta ne eivät kuitenkaan saa olla ulkonevat eivätkä mantelin muotoiset. Rodulla on melko ohuet, riippuvat korvat. Kaula on pitkähkö. Häntä kaartuu pehmeästi selän ylle (ei koskaan spiraaliksi tai kippuralle).

Karva on 7–10 cm:n mittaista silkkimäistä, korkkiruuvimaisen kiharaa. Bichon frisé on trimmattava rotu, ja turkin hoito on melko vaativaa. Koira on kammattava säännöllisesti, jotta turkki ei takkuunnu tai huopaannu, ei kuitenkaan liian usein. Lisäksi bichonin turkki tulisi pestä parin viikon välein, jotta se pysyy siistinä. Monet, varsinkin takkuikäisen (n. 6 kk–→) koiran omistajat pesevät koiran kerran viikossa. Bichonin turkki föönataan föönin ja karstan avulla auki joka pesun jälkeen. Yleensä viikoittaiseen pesuoperaatioon kuluu aikaa noin kaksi tuntia, riippuen turkin laadusta. Turkki kasvaa jatkuvasti, joten se tulisi pitää leikkaamalla sopivan pituisena. Trimmaaminen tulisikin tehdä noin kuuden viikon välein.

Bichon frisétä mainostetaan usein allergisille sopivana tai vähän allergisoivana rotuna, sillä hyvinhoidettuna siitä lähtee vähemmän hilsettä kuin monista muista roduista. On kuitenkin huomioitava, että allergiat ovat yksilöllisiä eikä täysin allergisoimatonta koiraa ole olemassa.

Luonne ja käyttäytyminen Bichon frisé on seurakoira ja haluaa viettää aikaa perheensä seurassa. Luonteeltaan bichon frisé on leikkisä, ihmisystävällinen, mutta toisaalta myös itsenäinen, tyhmänrohkea ja reipas. Se ei saisi olla arka tai ujosteleva, joskin arkuutta esiintyy rodussa jonkin verran. Omistajan tulee kouluttaa pentua johdonmukaisesti pienestä pitäen.

Tutkimuksissa on tullut esiin, että bichon frisé ei ole riskirotu aggressiivisuudelle joka kohdistuu vieraisiin koiriin. Rodulla ei myöskään esiinny aggressiivisuutta omaa omistajaa kohtaan keskimääräistä useammin.

Alkuperä thumb|220px|Bichon frisé Välimeren maissa on ollut pieniä, valkoisia koiria vähintään 2 000 vuoden ajan. Jotkut niistä ovat toimineet rottakoirina satamissa ja laivoissa, mutta jo varsin varhain niitä on alettu käyttää seurakoirina. Vanhimmat merkinnät kaupallisesta koirankasvatuksesta kertovat, että myös bichon frisé on ollut kauppatavaraa ja niitä pidettiin myöhemmin mielellään sylikoirina. Rotu tuotiin Ranskaan Italiasta renessanssin aikana. Se muistutti pienoiskokoista barbetia, sitä alettiin kutsua nimellä "barbichon", joka myöhemmin lyheni muotoon "bichon". Jotkut koirat toimivat myös sirkuskoirina. Rotu on ikuistettu myös usein vanhoihin maalauksiin, kuten keskiaikaisten kirkkojen freskoihin.

Bichon frisén kantamuotona pidetään Kanariansaarilta kotoisin olevaa teneriffankoiraa (bichon tenerife). Espanjalaiset uudisasukkaat olivat tuoneet kyseisen muunnoksen Teneriffan saarelle, missä sitä kasvatettiin 1500–1700-lukujen aikana.Bichon Tenerife. Worldly Dogs. Haettu 3.10.2023.

Vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen belgialaiset ja ranskalaiset kasvattajat alkoivat jalostaa bichonia. Ranskan kennelliitto virallisti rodun vuonna 1933. Alkukantaisen näköiset, takkuiset, ranskalaiset bichonit olisivat tuskin koskaan tulleet suosituiksi länsimaissa.

Terveys thumb|280px|Bichon frisén pentuja Kuten kaikilla roduilla, myös bichon friséillä esiintyy jonkin verran perinnöllisiä sairauksia, jotka ovat usein resessiivisiä eli piileviä. Ne paljastuvat usein vasta pentuiän jälkeen. Bichon frisé elää usein sangen pitkäikäiseksi. Rodun keskimääräinen elinikä on noin 12 vuotta, kun tarkastellaan vuosina 2010–2025 kuolleita rodun edustajia. Tyypillisimmät kuolinsyyt ovat vanhuus, syöpäsairaudet, sydänsairaudet sekä maksan- ja ruoansulatuskanavan sairaudet. Bichon frisén merkittävimmät terveysongelmat ovat parodontiitti, patellaluksaatio, eturistisidevauriot, virtsakivet, atopia, allergiat ja myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma.

Johtuen bichon frisén pienestä koosta on rodulla alttius parodontiittiin eli hampaiden kiinnityskudoksen tulehdukselliseen sairauteen. Sairautta voi ennaltaehkäistä hampaiden harjaamisella. Bichon frisé on myös matalaraajainen koirarotu, mikä voi altistaa käyrille eturaajoille. Käyräjalkaisuus taas voi altistaa koiran iän myötä nivelongelmille, esimerkiksi nivelrikolle.

Eriasteista patellaluksaatiota esiintyy noin 16 %:lla rodun edustajista, kun tarkastellaan vuosina 2015–2025 tutkittuja bichon friséitä. Patellaluksaatio saattaa vaatia leikkaushoitoa. Rodulla esiintyy polven ristisidevaurioita keskimääräistä koirarotua useammin. Pienillä koiraroduilla ristisidevaurio tapahtuu usein vasta myöhemmällä iällä.

Bichon frisé kuuluu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelman (PEVISA), minkä vuoksi pentuja ei voi rekisteröidä, ellei sen vanhempia ole tarkastettu polvistaan valtuutetun eläinlääkärin tutkimuksissa. Myös silmät kuuluvat PEVISA:aan, eikä silmätarkastuslausunto saa olla pentuja teetettäessä vuotta vanhempi. Bichoneilla silmien ongelmana on tyypillisesti kaihi (katarakta) tai ylimääräiset ripset (distchiasis).

Yksi rodun tyypillisistä terveysongelmista ovat virtsakivet. Virtsakivien syy löytyy geneettisestä alttiudesta. Ruokinnalla on myös yhteys sairauden kehittymiseen.

Yksi rodun merkittävimmistä terveysongelmista on ruoka-aineyliherkkyys. Ruoka-aineallergiassa ja atopiassa elimistön puolustusmekanismi reagoi normaalista poikkeavalla tavalla tavallisiin, useimmiten vaarattomiin asioihin eli allergeeneihin. Atopia ja ruoka-aineyliherkkyys ovat elinikäisiä vaivoja, jotka ovat usein kontrolloitavissa, mutta eivät parannettavissa. Oireina ovat usein ihon kutina ja punoitus ja usein koira nuolee tai raapii kutisevia alueita. Korvatulehdukset ovat yleisiä atopiasta kärsivillä koirilla sekä myös tassujen ihotulehduksia voi esiintyä.

Yksi bichon frisén yleisimmistä kuolinsyistä ovat sydänsairaudet. Eräs koirien ja myös bichon frisén tyypillisimmistä sydänsairauksista on myksomatoottinen mitraaliläpän rappeuma, jota esiintyy erityisesti pienikokoisilla koiraroduilla. Sairaus alkaa usein vasta vanhemmalla iällä ja sairaus aiheuttaa edetessään sivuäänen sekä johtaa vuosien myötä sydämen vajaatoimintaan.

Yleisellä tasolla sisäsiittoisuus lisää sairastavuutta ja heikentää rodun elinvoimaa. Bichon frisét ovat keskimääräistä koirarotua vähemmän sisäsiittoisia. Geenitutkimuksessa vähiten sisäsiittoisen koirarodun sisäsiittoisuusluku oli hieman alle 10 %. Täysin eri sukulinjoista peräisin olevien serkusten jälkeläisen sisäsiittoisuusluku on 6,25 % ja täyssisarusten jälkeläisellä luku on vastaavasti 25 %, joka on melkein sama, mitä keskimääräisellä koirarodulla on havaittu geenitutkimuksissa. Bichon frisén jälkeläisen luku on geenitutkimuksissa ollut vain 15 %.

Katso myös Bolognese Havannankoira Maltankoira Coton de tuléar Havannankoira

Lähteet Tapio Eerola: Suomen koirarodut. Kustannusosakeyhtiö Tammi 1997. Suomen bichon frisé ry KoiraNet-jalostustietojärjestelmä

Viitteet

Aiheesta muualla

Bichon Frise Breed Information & Pictures (Tenerife Dog, Bichon Tenerife, and Bichon a poil Frise.)

Luokka:FCI 9 Seurakoirat ja kääpiökoirat Luokka:Kääpiökoirat Luokka:Ranskalaiset koirarodut Luokka:Kanariansaarten koirarodut Luokka:Seulonnan keskeiset artikkelit