Rinoplastia on ulkonenän korjausleikkaus, jolla pyritään korjaamaan nenän ulkomuoto kasvonpiirteisiin sopivaksi. Toimenpide on kirurginen.
Historia Murtuneen nenän plastiikkakirurgian korjaavia menetelmiä mainittiin ensimmäisen kerran Edwin Smithin papyruksessa, joka on Vanhasta valtakunnasta peräisin olevan tekstin transkriptio 3000-2500 eaa.
Ebersin papyrus (n. 1550 eaa.), muinaisegyptiläinen lääketieteellinen papyrus, kuvailee nenäleikkausta rekonstruktiiviseksi plastiikkakirurgian leikkaukseksi, jonka avulla korjataan resektion seurauksena tuhottu nenä. Tällaista silpomista pidettiin tuolloin ja tuossa kulttuurissa ruumiillisena rangaistuksena rikollisista, uskonnollisista, poliittisista ja sotilaallisista rikoksista.
Nenäleikkauksen menetelmiä kuvattiin muinaisessa intialaisessa tekstissä, Sushrutan Sushruta Samhitassa, jossa kerrottiin, että nenä oli korjattu poskesta otetun iholäpän avulla.
Rooman keisarikunnan aikana (27 eaa. - 476 jaa.) tietosanakirjailija Aulus Cornelius Celsus (n. 25 eaa. - 50 jaa) julkaisi 8-osaisen "Lääketieteestä" -kokoelman (De Medicina, n. 14 jKr), joissa kuvattiin nenän ja muiden ruumiinosien korjaamisen ja jälleenrakentamisen plastiikkakirurgian menetelmiä.
Rooman keisarin Julianus Luopion (331-363) henkilökohtainen lääkäri Oribasius (320-400) kirjoitti keisarin pyynnöstä useita teoksia, mukaan lukien 70-osaisen "Lääketieteellinen kokoelma" -teoksen (Collectiones medicae). Tässä teoksessa kuvailtiin kasvovaurioiden jälleenrakentaminen, ompelettomia menetelmiä sulkea haavan, jotka edistävät kirurgisten haavojen paranemista kasvojen kudoksen vääristämättä; kuinka haavan luut puhdistetaan; puhtaanapito, kuinka vaurioitunutta kudosta poistetaan tartunnan estämiseksi ja haavan paranemisen nopeuttamiseksi; miten autologisia iholäppiä käytetään vaurioituneen posken, kulmakarvojen, huulen tai nenän korjaamiseksi, jonka avulla palautetaan potilaan normaali ulkonäkö.
Lähteet
Luokka:Lääketiede Luokka:Nenä