Pavlo Fylypovytš, salanimi Pavel Zorev, , (1. syyskuuta 1891 Kaitanivka, Kiovan kuvernementti – 3. marraskuuta 1937 Sandarmoh, Neuvostoliitto) oli ukrainalainen runoilija ja kirjallisuudentutkija.
Fylypovytš opiskeli Kiovan yliopistossa 1910–1915 ja oli siellä 1917–1935 professorina. Hän julkaisi ensimmäiset runonsa vuodesta 1910 alkaen salanimellä Pavel Zorev venäläisissä lehdissä. Vuoden 1917 lokakuun vallankumouksen jälkeen Fylypovytš alkoi kirjoittaa ukrainaksi, ja runoja julkaistiin 1919 ilmestyneessä ukrainalaisessa symbolistien kirjallisessa kalenterissa Muzahetissa. Hän liittyi 1920-luvulla Neoklassikkojen ryhmään ja julkaisi kaksi runokokoelmaa Zemlja i viter (1922, ) ja Prostir (1925, ).
Fylypovytš oli Ukrainan tiedeakatemian liitännäisjäsen ja sen Historiallis-kirjallisen seuran sihteeri. Hänen ensimmäinen merkittävä tieteellinen teoksensa oli venäläistä runoilijaa Jevgeni Baratynskia käsittelevä teos Žizni tvortšestvo Je. A. Boratynskogo (1917, ), ja lisäksi hän kirjoitti yli sata muuta tieteellistä artikkelia ja katsausta. Hän antoi merkittävän panoksen Ukrainan aikalaiskirjallisuuden tutkimukseen, ja erityisen merkittävää työtä hän teki Taras Ševtšenkon ja ukrainalaisen romantiikan tutkimuksessa. Kokoelma hänen tutkimuksiaan ilmestyi 1929.
Fylypovytš pidätettiin elokuussa 1935 Stalinin vainojen aikana, oletettavasti sillä perusteella, että hän suhtautui kriittisesti neuvostoukrainalaiseen kulttuuripolitiikkaan. Hänet tuomittiin kymmeneksi vuodeksi pakkotyöleirille ja tapettiin Sandarmohissa joukkoteloituksessa, joka järjestettiin lokakuun vallankumouksen 20-vuotisjuhlan kunniaksi. Kootut runot Poezi ilmestyi 1959 ja tieteellisiä artikkeleita Melbournessa 1971. Kiovassa julkaistiin vuonna 1989 kokoelma Poezi ja kokoelma tieteellisiä tutkimuksia 1991.
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Ukrainalaiset runoilijat Luokka:Ukrainalaiset kirjallisuustieteilijät Luokka:Stalinin vainoissa kuolleet Luokka:Vuonna 1891 syntyneet Luokka:Vuonna 1937 kuolleet