HIFK Fotboll (Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingfors) on helsinkiläisen urheiluseura HIFK:n jalkapallojaostosta yhdistykseksi muuttunut jalkapalloseura, jonka naisten jalkapallon edustusjoukkue pelaa Suomen kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa, ja miesten jalkapallon edustusjoukkue Suomen neljänneksi korkeimmalla sarjatasolla Kakkosessa.
HIFK on perustettu 1897, ja seuran jalkapallojaos syksyllä 1907. HIFK:n jalkapallojaostoon kuuluu myös vuonna 2020 perustettu HIFK Futsal, jonka naisten edustusjoukkue pelaa pääsarjatasolla Naisten Futsal-Liigassa ja miesten edustusjoukkue viidenneksi korkeimmalla sarjatasolla Futsal-Nelosessa.
HIFK on suomalaisen jalkapallon menestyneimpiä seuroja. Miesten edustusjoukkue pelasi SM-sarjassa vuosina 1930–1972 voittaen seitsemän Suomen mestaruutta, seitsemän hopeaa ja neljä pronssia. Tämän jälkeen seura kuitenkin oli sivussa pääsarjasta 42 vuoden ajan, jonka aikana monen jalkapalloseuraajan side seuraan katkesi. HIFK teki 2010-luvulla uutta tulemista pääsarjaan, jolloin miesten edustusjoukkue pelasi korkeimmalla sarjatasolla kausina 2015–2017 ja 2019–2022.
Futsalin parissa menestystä on tullut viime vuosina naisten edustusjoukkueen toimesta. Joukkue voitti Suomen mestaruuden kausina 2022–2023 ja 2023–2024. Kausina 2020–2021 ja 2024–2025 naiset sijoittuivat puolestaan hopealle, ja kaudella 2021–2022 he voittivat pronssia.
Seuran tunnusvärit ovat punainen ja valkoinen, ja ne löytyvät peliasustakin: paita on punainen, housut valkoiset ja sukat mustat, kakkosasu on kokovalkoinen. Seuran tunnuksiin kuuluvat kilven lisäksi joukkueen pelipaidasta tunnettu nelisakarainen tähti, josta juontaa joukkueen lempinimi "tähtirinnat" (ruots. "de stjärnprydda").
Historia Idrottsföreningen Kamraterna, Helsingforsin perusti tuolloin 15-vuotias helsinkiläinen Svenska Reallyceumin oppilas Georges Doubitsky 15. lokakuuta 1897. Seuran alkuvuosina HIFK:n lajit olivat jalkapallo, jääpallo sekä yleisurheilu. Jalkapallojaosto on perustettu vuonna 1907, samana vuonna kuin Suomen Palloliitto sekä paikallisvastustaja Helsingin Jalkapalloklubi perustettiin. Ensimmäisen jalkapallo-ottelunsa HIFK pelasi Kaisaniemen kentällä 17. toukokuuta vuonna 1908, ja voitti lukemin 2-1 Unitaksen.
Alkuvuosinaan HIFK sijoittui toiseksi SM-kilpailussa (joka oli tuolloin cup-muotoinen kilpailu) vuosina 1909, 1912, 1928 ja 1929. Tämän lisäksi vuoden 1912 Tukholman olympialaisissa kilpaillut ja neljänneksi sijoittunut Suomen jalkapallomaajoukkue koostui lähinnä HIFK:n ja HJK:n pelaajista.
HIFK voitti ensimmäisen jalkapallon Suomen mestaruutensa vuonna 1930. Samalla vuosikymmenellä HIFK voitti mestaruuden vielä kolmesti vuosina 1931, 1933 ja 1937. Näiden neljän mestaruuden lisäksi HIFK on voittanut mestaruuden vuosina 1947, 1959 ja 1961. Kaiken kaikkiaan HIFK on voittanut yhteensä seitsemän jalkapallon Suomen mestaruutta.
HIFK oli yksi Suomen menestyneimpiä jalkapalloseuroja 1970-luvulle tultaessa. HIFK putosi kuitenkin pettymyskauden 1972 päätteeksi mestaruussarjasta. Tuon jälkeen joukkue pelasi pitkään alempia sarjoja, pelaten jopa huonoimmillaan Nelosdivarissa vuosina 1980–83 ja 2003–05. Pääsarjatasolle HIFK palasi 42 vuoden jälkeen, kun HIFK nousi kauden 2014 päätteeksi Veikkausliigaan.
Vuodesta 1930 lähtien HIFK on pelannut yhteensä 29 kautta mestaruussarjassa (korkeimmalla sarjatasolla), 18 kautta toiseksi korkeimmalla ja 18 kautta kolmanneksi korkeimmalla sarjatasolla. HIFK:n paras jakso ennen kautta 2014 ajoittui vuosille 1999–2002, kun se pelasi Ykköstä. Loppujen lopuksi joukkue ajautui taloudellisiin vaikeuksiin, ja HIFK luopui sarjapaikastaan kauden 2003 alla.
Alasarjoista Veikkausliigaan (2008–2014) Usean vuoden alasarjoissa pelattuaan HIFK aloitti kauden 2008 Kakkosessa. Joukkue sijoittui seitsemänneksi 11 voitolla, viidellä tasapelillä ja kymmenellä tappiolla. Seuraavana vuonna tulos toistui, kun HIFK oli jälleen Kakkosen lohkossa seitsemäs kymmenellä voitolla, kuudella tasapelillä ja kymmenellä tappiolla. Lähtölaukaus menestykselle tuli vuonna 2010, kun seura voitti lohkonsa 15 voitolla, kuudella tasapelillä ja viidellä tappiolla. Nousukarsinnoissa HIFK voitti Ilveksen (2–1) ja FC Santa Clausin (1–0) ja nousi Ykköseen.
Ensikertalaisena Ykkösessä HIFK säilytti paikkansa kaudella 2011 sijoittumalla yhdeksänneksi 29 pisteellä, mutta kausi 2012 oli raskas: joukkue jäi viimeiseksi ja putosi sarjaporrasta alemmaksi. Putoamisen jälkeen seura uudisti joukkueensa ja dominoi Kakkosen lohkoa vuonna 2013 voittamalla 19 ottelua 27:stä. HIFK kiinnitti päävalmentajakseen uudelleen Jani Honkavaaran, joka oli johdattanut HIFK:n Ykköseen kaudeksi 2011. Nousukarsinnassa HIFK voitti PS Kemin molemmat ottelut 1–0 ja varmisti paikan Ykkösessä.
Kaudesta 2014 tuli merkkipaalu. HIFK voitti Ykkösen 15 voitolla ja vain seitsemällä tappiolla. Joukkue vei sarjan nimiinsä paremmalla maalierolla kuin haastajat KTP ja Ilves ja nousi suoraan Veikkausliigaan – seuran ensimmäinen esiintyminen pääsarjassa sitten vuoden 1972.
Ensimmäinen kerta Veikkausliigassa (2015–2017) Vuosi 2015 merkitsi HIFK:lle paluuta suomalaisen jalkapallon korkeimmalle sarjatasolle yli 40 vuoden tauon jälkeen. Nousu Veikkausliigaan herätti laajaa kiinnostusta, ja HIFK:n ottelut keräsivät suuria yleisömääriä erityisesti paikallisotteluissa HJK:ta vastaan. Urheilullisesti kausi oli haastava, mutta kokonaisuutena onnistunut: HIFK sijoittui seitsemänneksi ja varmisti sarjapaikkansa selvästi. Joukkueen peli perustui kurinalaiseen puolustamiseen ja vahvaan yhteishenkeen, ja useat tasapelit pitivät putoamisuhan loitolla. Kausi osoitti, että HIFK pystyi toimimaan pääsarjatasolla rajallisista resursseista huolimatta.
Vuonna 2016 HIFK kohtasi Veikkausliigassa nousijalle tyypillisen toisen kauden vaikeuden. Joukkueen kausi alkoi lupaavasti, mutta kesän edetessä tulokset heikkenivät, ja HIFK ajautui sarjan häntäpäähän. Harjoitusolosuhteet ja taloudelliset realiteetit asettivat omat rajoitteensa, ja kesällä tehtiin valmentajavaihdos, kun Jani Honkavaara sai väistyä ja Antti Muurinen astui tilalle. Lopulta HIFK säilytti sarjapaikkansa karsintojen kautta, mutta kausi teki selväksi, kuinka haavoittuvainen seura oli Veikkausliigan vaatimustasolla ilman vakaampaa rakenteellista pohjaa.
Kausi 2017 oli HIFK:lle synkkä. Jo talvella tulokset olivat huonoja, ja tätä korosti HIFK:n tappio Suomen Cupissa Gnistanille, joka pelasi tuolloin Kakkosessa ja toimi HIFK:n farmijoukkueena. Päävalmentaja Antti Muurinen ei ollut paikalla, vaan oli lomalla Thaimaassa. Huonot esitykset jatkuivat Veikkausliigassa, ja joukkue otti vain kuusi voittoa. HIFK joutui liigakarsintaan Ykkösen toiseksi sijoittunutta FC Honkaa vastaan. Molemmat karsintaottelut päättyivät tasapeliin: vierasottelu Espoossa 0–0 ja kotiottelu Töölössä 1–1. FC Honka nousi Veikkausliigaan vierasmaalisäännön turvin, ja HIFK putosi Ykköseen.
Nousu takaisin Veikkausliigan ja uusi omistaja (2018–2020) Putoamisen jälkeen HIFK rakensi joukkueensa uudelleen Ykköseen kaudelle 2018 selkeällä tavoitteella palata nopeasti Veikkausliigaan. Päävalmentajakseen HIFK palkkasi yksivuotisella sopimuksella Teemu Kankkusen. HIFK oli johdossa pitkälti koko kauden, mutta sarjassa toisena ollut KPV pelasi myös erinomaisen kauden. HIFK:n ja KPV:n välinen ottelu, joka oli sarjan toiseksi viimeinen ottelu, keräsi lähes 4 000 katsojaa.
Kausi oli urheilullisesti onnistunut, mutta menestyksellä oli korkea hinta. HIFK Fotboll Ab oli tehnyt noin 239 000 euron tappion, ja aiempien (vuosina 2014 ja 2017) osakeantien keräämä pääoma oli käytetty. Toukokuussa 2019, kun Veikkausliiga oli jo alkanut, HIFK Soccer rf myi merkittävän osuutensa HIFK Fotboll Ab:sta englantilaiselle Impress London Europe Ltd -nimiselle yhtiölle, jonka omisti ”Lucas” Chang Jin. Jin omisti myös osuuden tanskalaisesta Vejle BK:sta yhdessä moldovalaisen Andrei Zolotkon kanssa. Jin oli lupautunut maksamaan noin kaksi miljoonaa euroa osakkeistaan sovitussa aikataulussa.
HIFK teki merkittäviä muutoksia kaudelle 2019. Ainoastaan kahdeksan pelaajaa kaudelta 2018 sai jatkaa IFK:ssa. Urheilujohtaja Mika Lönnström korosti, että HIFK:n tulisi muuttua kaverijoukkueesta ammattilaisjoukkueeksi. Päävalmentajaksi palkattiin norjalainen Tor Thodesen.
Kauden alku oli HIFK:lta hieman nihkeä, mutta loppua kohti HIFK löysi rytminsä. Kauteen 2019 sarjamuoto oli vaihtunut ja Veikkausliigassa pelattiin ensimmäistä kertaa loppusarjaa. HIFK sijoittui perussarjassa yhdeksänneksi kuudella voitolla. Jatkosarjassa HIFK ei hävinnyt peliakaan ja IFK:n lopullinen sijoitus oli seitsemmännes. Erikson Carlos Batista dos Santos oli tehnyt yhteensä kymmenen maalia, kesällä saapunut Luis Henrique kahdeksan maalia ja samoin kesällä HIFK:hon liittynyt Sakari Tukiainen oli tehnyt kuusi maalia.
Odotukset kaudelle 2020 olivat korkealla. Uuden pääomistajan myötä HIFK onnistui tekemään merkittäviä pelaajahankintoja ja jatkosopimuksia. Joukkue oli myös ensimmäistä kertaa ulkomaanleirillä Turkissa. Maailmanlaajuinen pandemia kuitenkin uhkasi pilata innostuksen. Kun sarja saatiin vihdoin käynnistettyä heinäkuussa, tulokset olivat heikkoja. Kahden hävityn kotipelin jälkeen Tor Thodesen sai lähtöpassit, ja apuvalmentajina toimineet Teemu Kankkunen ja Mike Keeney ottivat yhteisvastuun päävalmentajuudesta. Valmentajavaihdos toi toivottua muutosta, ja HIFK otti 13 pistettä seuraavista viidestä ottelusta. Loppukausi oli kuitenkin rankka. Edelliskauden maalitykki Erikson Carlos loukkaantui elokuun alussa, ja muutamaa viikkoa myöhemmin HIFK:ssa lainalla ollut Luis Henrique vedettiin yllättäen takaisin Vejle BK:hon. HIFK:n lopullinen sijoitus oli kahdeksas.
Yhteistyö HIFK:n suomalaisen operatiivisen johdon ja sen kiinalaisomistajan kanssa alkoi rakoilla koronapandemian myötä vuonna 2020. Pandemia heikensi merkittävästi Jinin muuta jalkapalloliiketoimintaa ja samalla hänen kykyään rahoittaa HIFK:ta sovitun sijoitussopimuksen mukaisesti. HIFK Fotboll Ab:n toimitusjohtajan Christoffer Perret'n mukaan pääomistaja ei täyttänyt kaikkia taloudellisia sitoumuksiaan, vaikka oli allekirjoittanut sopimuksen, jossa sitoutui kattamaan jopa 1,4 miljoonan euron rahoitustarpeen. Perret'n mukaan vain osa tästä toteutui. Budjettineuvottelut kaudelle 2020 johtivat lisäjännitteisiin, kun lisenssikomitealle toimitettu talousarvio sisälsi merkittävän alijäämän eikä rahoitusmallista päästy yhteisymmärrykseen.
Tilanne eskaloitui entisestään, kun Jin esitti mallia, jossa HIFK olisi käytännössä toiminut tanskalaisen Vejlen satelliittiseurana . Seuran johto katsoi tämän olevan ristiriidassa sekä tehtyjen sopimusten että HIFK:n identiteetin ja pitkän aikavälin etujen kanssa. Luottamus osapuolten välillä heikkeni lopullisesti myös yksittäisten pelaajasiirtojen vuoksi, jotka toteutettiin ilman HIFK:n hyväksyntää. Lopulta seura käytti suomalaisen jalkapallojärjestelmän mahdollistamaa rakennetta, jossa sarjapaikka kuuluu yhdistykselle eikä osakeyhtiölle, ja irtisanoi yhteistyösopimuksen pääomistajan kanssa. Pitkien neuvottelujen jälkeen osapuolet erosivat, mikä aiheutti taloudellisia menetyksiä molemmille, mutta erityisesti pääomistajalle, joka oli sijoittanut seuraan huomattavasti enemmän varoja kuin sai takaisin .
Talousongelmat jatkuvat (2021–2023) Kiista HIFK Fotboll Ab:n ja Impress London Europe Ltd:n välillä ratkesi aatonaattona 2020. Ennen tätä HIFK ei ollut pystynyt tekemään kuin kaksi jatkosopimusta. Monet joukkueet olivat harjoitelleet jo kuukauden, mutta IFK:lla oli vain kaksi pelaajaa sopimuksessa. Tammikuun alussa HIFK ilmoitti tehneensä sopimuksen Joaquín Gómezin kanssa.