Kalliokosken voimalaitos on Jämsässä Jämsän reitillä Suolijoessa toimiva pieni vesivoimalaitos.
Rakenne Suolijoki tekee alajuoksullaan Sahloisissa kaarevan mutkan ennen laskemistaan Salosveteen. Mutkassa on sijainnut kolme koskea, joita on hyödynnetty käyttämällä niissä vesimyllyjä. Vesivoimalaitos ohittaa kaksi koskea oikaisukanavallaan, joka on yli 200 metriä pitkä. Sekä vanha jokiuoma että kanava on padottu erikseen vedenpinnan nostamiseksi. Yläaltaana toimii Suolijoen jokilaakso, ja allas ulottuu Koskelanlammanteeseen asti, johon Suolijoen Lapinkoski laskee.
Vuonna 1995 uudistetussa voimalaitoksessa toimii kapasiteetiltaan noin 500 kilowatin vesiturbiini, jonka vuosituotanto on noin kaksi gigawattituntia vuodessa. Vesiturbiinin voima on peräisin 5,5 metrin pudotuksesta, jossa joen keskivirtaama on noin 11 kuutiometriä sekunnissa. Toisessa lähteessä Suolijoen keskivirtaamaksi ilmoitetaan 7,6 kuutiometriä sekunnissa ja koskien pudotukseksi 5,4 metriä .
Luontoarvoja Jäljellä oleva Kalliokoski on kalastajien suosimaa perhokalastusaluetta. Voimalan yhteyteen on myös rakennettu kalatie.
Historiaa Koskialan talo ja sen koskioikeudet myytiin vuonna 1909 Kustaa Vuolle-Apialalle, joka kehitti Suolijoen vesivoimaa 1900-luvun alussa. Ylimmällä Kalliokoskella toimi jo vesimylly, jolla jauhettiin viljaa. Se valjastettiin loppuaikoinaan voimalaksi, joka tuotti sahalle sen tarvitsemaa mekaanista vesivoimaa. Sen korvaavaksi voimanlähteeksi suunniteltiin sähkövoimalaitosta. Kun suunnitelma lopulta hyväksyttiin vuonna 1920, oli voimalalle merkitty 200 metrin päähän uusi paikka kosket ohittavaan vesikanavaan. Voimalaa ei kuitenkaan rakennettu, sillä yksi sähkön pääkäyttäjä Kalliokosken huopatehdas paloi vuonna 1928. Vuonna 1940 suunniteltiin voimala uudestaan. Tekniseksi ratkaisuksi tuli yksiakselinen järjestelmä, jossa generaattoria pyörittivät kaksi Francis-turbiinia. Pyörimisnopeuden tasaajaksi kiinnitettiin akseliin raskas vauhtipyörä, joka on edelleen voimalan vieressä. Voimalaa varten perustettiin Saloksen Sähkö Oy. Voimalaitoksen rakennustöihin päästiin vasta vuonna 1948, jolloin 150 miestä kaivoi kanavan lapioilla. Paikalle ei tullut tietä, jota pitkin olisi voinut kuljettaa kaivureita. Suunnitelmassa määritettiin rakennevirtaamaksi 2,4 kuutiometriä sekunnissa, jolla olisi tuotettu 250–300 kilowatin teholla sähköenergiaa. Voimalaitosta kutsuttiin alussa Koskelan voimalaksi. Aluksi sähköä toimitettiin vain Koskenpään Huopatehtaan ja Koskenpään tervatehtaan käyttöön. Sähköä riitti myös muutamaan lähitaloon valovirraksi. Samaan aikaan Koskenpään kunnan sähköistämistä suunniteltiin toisella tavalla, mutta sen toteutti lopulta Keski-Suomen Valo, joka osti myös Koskelan voimalaitoksen.
Katso myös Kalliokosken voimalaitos, Pyhäjoessa Pyhäjärvellä Luettelo Suomen vesivoimalaitoksista Kalliokoski
Lähteet
Viitteet
Aiheesta muualla Kalliokoski, Notskilla-blogi (valokuvia) https://www.jamsa.fi/uploads/sites/2/2022/05/305.pdf http://jamsantaajamaosayleiskaava.fi/wp-content/uploads/Liite8_Rakennusinventoinnit_kohdekuvaukset.pdf http://www.museo24.fi/?action=inavigation::viewarticle(2741) Luokka:Suomen vesivoimalat Luokka:Suomen padot Luokka:Iso Rautaveden alue Luokka:Jämsän rakennukset ja rakennelmat