Aquileia (lat.; , ) oli antiikin aikainen kaupunki Venetiassa Italiassa. Se on kehittynyt nykyiseksi Aquileian kaupungiksi ja sijaitsi sen paikalla.

Aquileian perustivat roomalaiset vuonna 181 eaa. alun perin sotilaallisista syistä. Kaupunki kehittyi merkittäväksi kauppapaikaksi, ja siitä tuli Venetian maakunnan keskus ja yksi koko Pohjois-Italian merkittävimmistä kaupungeista. Erityisen merkittävä Aquileia oli myöhäisantiikin aikana, ja sen luona käytiin useita taisteluita vallasta kilpailleiden välillä.

Maantiede

Aquileia sijaitsi Venetian tasangon itälaidalla Alsa- (nyk. Ausa) ja Natiso (nyk. Natisone) -jokien välissä lähellä Adrianmeren pohjukkaa. Strabon sanoo kaupungin sijaineen 60 stadioninmitan eli noin 11 kilometrin päässä merestä, mikä pitää suunnilleen paikkansa, kun taas Plinius vanhempi sijoitti sen virheellisesti jopa 15 roomalaisen mailin eli noin 22 kilometrin päähän sisämaahan.Strabon: Geografika V. s. 214; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.18 s. 22; Pomponius Mela: De situ orbis 2.4; Herodianus: Marcuksen kuoleman jälkeisen valtakunnan historia 8.2, 5.

pienoiskuva|vasen|Aquileian sataman kaivauksia. Sekä Strabon että Plinius, kuten myös Pomponius Mela ja Herodianus, kuvaavat Aquileian sijainneen Natiso-joen varrella. Plinius sanoo, että kaupungin vierestä virtasivat joet Natiso eli Natissa ja Turrus eli Turris (Natiso cum Turro). Nykyisin Torre-joki, joka on selvästi sama kuin Pliniuksen Turrus, laskee Alpeilta tulevaan Natisoneen noin 21 kilometrin päässä Aquileiasta, ja niiden yhtyneet vedet laskevat puolestaan Isonzo-jokeen noin 6,5 kilometrin päässä kaupungista. Seudun vuoristovirtojen voimakkuus ja maaston alavuus tekevät kuitenkin hyvin todennäköiseksi, että joet ovat voineet muuttaa uomaansa paljonkin antiikin ajoista, ja virtasivat aiemmin antiikin lähteiden kuvaamalla tavalla. Nykyisin katsotaan, että Turris virtasi kaupungin länsipuolelta ja Natiso itäpuolelta, ja joet yhtyivät heti kaupungin lounaispuolella.

pienoiskuva|vasen|Aquileia merkittynä Tabula Peutingerianaan. Merkinnän koko kuvastaa kaupungin merkitystä myöhäisantiikin aikana. Aquileian sijainti oli keskeinen, ja se hyötyi hyvästä tieverkosta ja joen suussa olleesta satamasta. Kaupungista lähtivät tiet Via Annia ja Via Postumia länteen kohti Julia Concordiaa, Via Julia Augusta pohjoiseen kohti Noricumia sekä Via Gemina itään kohti Emonaa. Kaupungilla oli jokisatama Natiso-joen puolella. Joen leveys oli tuolloin noin 48 metriä, ja Strabon sanoo sen olleen purjehduskelpoinen mereltä Aquileiaan saakka. Lisäksi kaupungilla oli Gradus-niminen satama samannimisellä pienellä saarella joen suussa ja laguunien sisäänkäynnillä. Nykyisin sen paikalla on Gradon kaupunki. Saari oli yhdistetty mantereeseen pengertiellä.

Aquileian ympäristö oli erittäin hedelmällistä maaperää, ja seutu tunnettiin erityisesti viinistään.Herodianus: Marcuksen kuoleman jälkeisen valtakunnan historia 8.2. Rannikolla kaupungin edustalla oli kuten nykyäänkin useita laguuneita, mutta ne eivät tehneet ympäristöstä epäterveellistä malarian vuoksi, niin kuin voisi ajatella, sillä ne olivat tarpeeksi avoimia merelle, jotta niiden vesi vaihtui.Vitruvius: Arkkitehtuurista (De architectura) 1.4.11; Strabon: Geografika V. s. 212; Prokopios: Goottisota (De bello Gothico) 1.1 s. 9.

Historia Tasavallan aika ja keisariaika

Aquileia oli alkuperältään kokonaan roomalainen kaupunki. Sen perustaminen ajoittuu aikaan, jolloin roomalaiset saivat myös Italian niemimaan pohjoisosat hallintaansa. Livius sanoo suoraan, että sen paikka oli aiemmin asumaton, kun joukko Alppien toiselta puolelta tulleita gallialaisia yritti asettua siihen, mutta roomalaiset ajoivat nämä takaisin.Livius: Rooman synty 39.22, 39.45, 39.54–55. Tämän jälkeen roomalaiset päättivät perustaa itse paikalle colonian eli sotilassiirtokunnan estääkseen toiset samanlaiset yritykset ja turvatakseen seudun hedelmälliset tasangot itselleen pohjoisesta tulleiden barbaarien tunkeutumisilta. Kaupunki perustettiin vuonna 181 eaa., ja perustamista valvoivat Publius Scipio Nasica, Gaius Flaminius ja Lucius Manlius Acidinus.Livius: Rooman synty 39.55, 40.34. Se sai nimensä, Aquileia tai Colonia Aquileia, perustamisen yhteydessä sattuneesta kotkan (lat. aquila) ilmestymisestä, mitä pidettiin hyvänä enteenä.Eustathios: Ad Dionysium periegetem 378.

pienoiskuva|vasen|Aquileian raunioita. Uuteen kaupunkiin asettui siirtokuntalaista, joista jokainen sai 50 auranalan kokoisen palstan maata. Heihin liittyi uutta perhettä 12 vuotta myöhemmin eli vuonna 169 eaa.Livius: Rooman synty 40.34, 43.17; Velleius Paterculus: Rooman historia (Historiae Romanae) 1.15. Kaupungin asukkaasta käytettiin etnonyymiä Aquilleiensis, kreikkalaisissa lähteissä Akylēios () ja Akylēsios ().

Aquileia oli tukikohtana istrejä vastaan vuosina 178–177 eaa. Sieltä sodittiin myös taurisceja, iapodeja ja liburneja vastaan, mikä johti lopulta heidän alistamiseensa Rooman valtaan vuonna 129 eaa., ja sekä carniceja vastaan, heidän kukistuessaan lopulta vuonna 115 eaa. Tauriskit ja iapodit hyökkäilivät Aquileiaan vielä vuonna 52 eaa.Livius: Rooman synty 41.1–5, 41.9–11, 59; Florus: Epitome de T. Livio Bellorum omnium annorum DCC Libri duo 1.26; Strabon: Geografika 4.6.10; Plinius vanhempi: Naturalis historia 3.129; Appianos: Illyrian sodat (Illyrica) 1.1, 10.30, 13.1, 18.1.

Siirtokunta nousi nopeasti merkittäväksi ja vauraaksi kauppapaikaksi, sillä se sijaitsi keskeisellä paikalla ikään kuin Italian tasankojen luonnollisella sisäänkäynnillä niille koillisesta vuorten yli tultaessa. Sieltä käytiin kauppaa vuoriston barbaariheimojen kanssa, ja se oli tärkeä tulliasema, jossa kerättiin satamamaksua (portorium).Cicero: Pro Fonteio 1.2. Erityisesti kauppaa käytiin Tonavan ja sen sivuhaarojen luona asuneiden illyrialaisten ja pannonialaisten kanssa. He toivat orjia, karjaa ja vuotia, joita he vaihtoivat Italian viiniin ja oliiviöljyyn. Ne kuljetettiin kaupungista maitse aina Nauportukseen saakka, ja sieltä Savus (nyk. Sava) -jokea pitkin Tonavalle.Strabon: Geografika IV s. 207, V s. 214. Kaupungin vaurauteen toi oman osansa myös se, että läheisiltä Alpeilta löydettiin kultaa.

pienoiskuva|Lattiamosaiikki roomalaisesta huvilasta. Aquileian asukkaat luettiin Velinan tribukseen. Kaupungilla oli oma senaatti eli neuvosto, ja sen virkamiesten nimikkeistä tunnetaan monia piirtokirjoituksista: niihin lukeutuvat muun muassa duovirit, quattuorvirit, preettorit, kvestorit, erilaiset prefektit sekä Roomasta tutut papilliset toimet, kuten pontifexit, auguurit, haruspeksit ja augustaalit. Kaupungissa palvottiin paikallista jumalaa nimeltä Belenus, jonka roomalaiset yhdistivät Apolloon.von Orelli, Johann Kaspar: Inscriptionum Latinarum selectarum 1967, 1968; Herodianus: Marcuksen kuoleman jälkeisen valtakunnan historia 8.3; Julius Capitolinus: Historia Augusta, Maximinukset 22.

Aquileia oli alun perin asemaltaan colonia. Vuonna 90 eaa. siitä tehtiin municipium. Alueesta tuli Italiaa vuonna 48 eaa., kun Julius Caesar ulotti Italian rajat Formio (nyk. Rižana) -joelle. Aquileia oli edelleen merkittävä sotilaallisesti, ja Caesar teki siitä tukikohtansa Gallia cisalpinassa, todennäköisesti Illyrian suunnan sotatoimet mielessään.Julius Caesår: Gallian sota 1.10. Sen jälkeen kun Illyria ja Pannonia oli liitetty Rooman valtakuntaan, lisääntynyt yhteydenpito idän ja lännen välillä toi Aquileialle uutta vaurautta. Keisari Augustus oletettavasti asutti kaupunkiin uusia siirtokuntalaisia.

pienoiskuva|Aquileiassa lyöty follis vuodelta 303. Kuvituksessa keisari Diocletianuksen pää ja teksti sekä Moneta vaa'an ja runsaudensarven kanssa ja teksti . Myöhemminkin Aquileia esiintyy usein paikkana, johon keisarit tai muut sotapäälliköt kokosivat joukkonsa puolustaakseen Italian koillisrajaa, tai ensimmäisenä paikkana, jonka siitä suunnasta tulleet hyökkääjät valtasivat.Suetonius: Rooman keisarien elämäkertoja, Augustus 20, Tiberius 7, Vespasianus 6; Tacitus: Taistelu keisarivallasta (Historiae) 2.46, 85, 3.6,8. Samasta syystä kaupunki oli usein vaarassa. Keisari Augustuksen aikana sinne hyökkäsivät iapodit.Appianos: Illyrian sodat (Illyrica) 18. Vuonna 169 jaa. kaupunkia piirittivät puolestaan kvadit ja markomannit.Ammianus Marcellinus: Res gestae 29.6:1; Lucian Alex. 48

pienoiskuva|Aquileiassa lyöty solidus, n. 340–350. Kuvituksessa keisari Konstantinus II ja teksti sekä istuva Victoria ja teksti Vuonna 238 Aquileia sulki porttinsa Maximinus Thraxilta ja joutui hänen vihansa kohteeksi. Kaupunki onnistui kestämään pitkän piirityksen, ja pelastui lopulta, kun keisarin omat sotilaat surmasivat hänet.Herodianus: Marcuksen kuoleman jälkeisen valtakunnan historia 8.2–5. Noihin aikoihin Aquileia oli yksi koko Italian merkittävimmistä ja kukoistavimmista kaupungeista, ja tämä jatkui seuraavan parinsadan vuoden ajan.

Myöhäisantiikista keskiajalle

Myöhäisantiikin aikana Aquileia toimi Venetia et Histrian provinssin pääkaupunkina, ja se oli Italian ainoa kaupunki Rooman lisäksi, jolla oli vielä lupa pitää omaa rahapajaa.Notitia dignitatum II s. 48. 300-luvun puolivälissä kirjoittanut Ausonius luki Aquileian koko Rooman valtakunnan yhdeksänneksi merkittävimmäksi kaupungiksi, ja katsoi, että se hävisi Italiassa merkittävyydessä vain Roomalle, Mediolanumille ja Capualle.Ausonius: Ordo urbium nobilium 6. Vaikka kaupunki sijaitsi tasangolla, se oli vahvasti linnoitettu muureilla ja torneilla, ja sillä oli maine läpitunkemattomana linnoituksena.Ammianus Marcellinus: Res gestae 21.22. Suurimmillaan kaupungissa arvioidaan olleen – asukasta.

Läntisen Rooman valtakunnan loppuaikoina Aquileia oli useiden merkittävien taisteluiden tapahtumapaikka keisarien ja usurpaattorien kilpaillessa vallasta. Vuonna 340 Konstantinus II koki tappion taistelussa Alsa-joen rannoilla lähes kaupungin muurien juurella veljensä Constansin joukkoja vastaan.Aurelius Victor: Epitome de Caesaribus 41.21; Eutropius: Breviarium historiae Romanae 10.9; Hieronymus: Chronicon 2356. Vuonna 388 kaupunki todisti usurpaattori Maximuksen tappion ja kuoleman taistelussa Theodosius I:tä vastaan,Zosimos: Uusi historia (Nea historia) 4.46; Aurelius Victor: Epitome de Caesaribus 48; Hydatius (Idacius): Chronica s. 11. ja vuonna 425 usurpaattori Johanneksen tappion Theodosius II:ta vastaan.Prokopios: Vandaalisodat (Bellum Vandalicum) 1.2; Filostorgios: Kirkkohistoria 12.14.

Barbaarien hyökkäysten lisääntyessä Aquileia oli sijaintinsa vuoksi ensimmäisenä ottamassa niitä vastaan. Hunnit piirittivät kaupunkia vuonna 453 kuninkaansa Attilan johdolla. Lopulta se vallattiin kolmen kuukauden piirityksen jälkeen, ryöstettiin ja poltettiin maan tasalle.Cassiodorus: Chronica s. 230; Jordanes: Getica 42; Prokopios: Vandaalisodat (Bellum Vandalicum) 1.4, s. 330; Marcellinus Comes: Chronica s. 290; Historia miscella XV, s. 549. Kaupungin tuho oli niin täydellinen, ettei se enää koskaan noussut entiselleen. Myöhemmät kirjailijat kuvaavat, ettei kaupungista ollut säilynyt edes juurikaan raunioita osoituksena sen olemassaolosta.Jordanes: Getica 42; Liutprand Cremonalainen, 3.2.

Näitä ilmaisuja ei kuitenkaan tule ottaa liian kirjaimellisesti. Aquileia ei enää koskaan noussut merkittäväksi kaupungiksi, mutta paikka säilyi ainakin jossakin määrin asuttuna. 500-luvulla Aquileia oli jälleen piispanistuin. Langobardien hyökkäyksen aikaan piispa ja muut kaupunkilaiset pakenivat turvaan Graduksen saarella olleeseen samannimiseen Aquileian satamakaupunkiin.Cassiodor. Var. 12.26; Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 2.10. Näin Graduksesta tuli joksikin aikaa merkittävä kaupunki, vaikkakin se taantui pian.Paulus Diaconus: Langobardien historia (Historia Langobardorum) 2.10, 3.25, 5.17.

Aquileian piispat omaksuivat patriarkan tittelin itäisen mallin mukaan, ja olivat kirkollisesti korkeassa asemassa kaupungin taantumisesta huolimatta. Kaupunki oli jossain määrin merkittävä jälleen 800-luvulta lähtien. Paikka säilyi kituen asuttuna läpi keskiajan.

Myöhempi historia