Selkäkivun syitä on usein vaikea yksilöidä käytössä olevilla tutkimusmenetelmillä. Vain 15 prosentille selkäkipupotilaista kyetään antamaan siksi tarkka diagnoosi ja loput tapaukset joudutaan luokittelemaan epäspesifiksi eli määrittämättömäksi selkäkivuksi.Vesa Lehtola: Movement control impairment in recurrent subacute low back pain. Publications of the University of Eastern Finland Dissertations in Health Sciences Number 393.
Tutkimuksissa epäspesifin selkäkivun on havaittu johtuvan yleisimmin välilevyssä taikka kaari- eli fasettinivelessä olevasta nivelrikkotulehduksesta eli osteoartriitista, joka saa alkunsa tyypillisesti ylikuormituksen välilevyn rustopunokseen aiheuttamasta hiusmurtumasta. Nivelrikko saattaa vaurioittaa esimerksi selän välilevyjä, niveliä, nivelkalvoja, -siteitä, -kapselia, lihaksia ja nikamia sekä johtaa pahimmillaan selän rakenteiden laaja-alaiseen ja kivuliaaseen rappeutumiseen.
Muita mahdollisia syitä ovat esimerkiksi tulehtuneen hermokudoksen rasittamisesta johtuva liikesäätelyhäiriön aiheuttava mekanoreseptorivaurio, nivelsiteiden tulehdus tai venähdys, jänteiden luontainen lyheneminen, lihaskalvojen tulehdus ja arpeutuminen sekä osteoporoosi.
Vuonna 1980 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa tutkittiin elämän ensimmäistä selkäkipujaksoa armeijan alokkailla, jotka olivat keskimäärin 23-vuotiaita. Kipujakso alkoi yleisimmin yksittäisestä kumartumisesta, toiseksi yleisimmässä tapauksessa se alkoi vähitellen poikkeuksellisen rasittavan harjoituksen jälkeen. Kolmannella sijalla oli kaatumisen jälkeen alkanut selkäkipu.Acute Low-Back Pain. An Objective Analysis of Conservative Therapy. Spine, volume 5, number 4, july-august 1980. Sivu 325.
Selän liiallinen kuormittaminen Alaselän rakenteiden liian suuri yksittäinen kuormituspiikki tai toistuva haitallinen kuormitus vaurioittavat selkää. Kudoksen väsyminen toistojen johdosta alentaa kuormituksen sietorajaa, mikä altistaa välilevyn pullistuman tai muunlaisen kudosvaurion syntymiselle.
Kokeellisissa tutkimuksissa on havaittu, että ylikuormittamalla selkärankaa kyetään tuottamaan kaikentyyppisiä selän rakenteiden vaurioita. Terveen välilevyn vaurioituminen muuttaa haitallisella tavalla välilevyn solujen ympäristöä, mikä johtaa välilevyn kivuliaaseen rappeutumiseen etenkin geneettisen alttiuden omaavilla henkilöillä. Jo mikroskooppisen pieni alaselän fasettinivelen, risti-suoliluunivelen tai lihas- ja sidekudoksen vaurioituminen voi aiheuttaa selkäkipua, johon liittyy monesti lihasten voimakas jännitystila.
Vuonna 1989 julkaistussa suomalaistutkimuksessa havaittiin, että fyysisesti raskasta työtä tehneillä työntekijöillä esiintyi eniten lannerangan rappeumamuutoksia ja yli puolet heistä oli kärsinyt selkäkivusta vähintään kerran vuodessa, kun istumatyötä tehneistä vain kymmenen prosenttia. Joka viides raskasta työtä tehnyt oli kärsinyt vähintään kuukauden kestäneestä selkäperäisestä työkyvyttömyydestä, istumatyöntekijöistä ei yksikään. Tutkimus rajoittui miehiin ja tutkittavia oli 86.
Alaselän lordoosin lievääkin suoristumista aiheuttavat etukumarat työasennot ja etenkin kumartelu on todettu useissa tutkimuksissa selkäkivun huomattaviksi riskitekijöiksi. Autoteollisuudessa suoritetuissa tutkimuksissa on havaittu, että kumartumiset 5–6:nkertaistavat selkäsairauden riskin. Myös aamulla tai aamunpäivällä tapahtuva lannenotkon suoristuminen etenkin syvien alastaipumisten aikana lisää tutkimusten mukaan välilevyn vaurioitumisen ja selkäkivun ilmaantumisriski. Välilevyihin kohdistuu tuolloin kolme kertaa normaalia suurempi paine, koska ne ovat täyttyneet yön aikana ravinnepitoisella kudosnesteellä.
Fyysisesti kuormittava ansiotyö muodostaa kuntoliikuntaa suuremman riskin selän terveydelle, koska sen kesto on yleensä moninkertainen. Työntekijät saattavat joutua esimerkiksi taivuttamaan selkäänsä tuhansia kertoja päivässä. Aiemmin ajateltiin, että liikkeeseen liittyvä mekaaninen pumppausliike toisi välilevyille ravinteita. Kaksituhattaluvulla tehdyistä tutkimuksista on saatu kuitenkin viitteitä siitä, ettei lannerangan välilevyistä kuormitusvaiheessa poistuva neste välttämättä korvaudukaan uudella paineen hellittäessä, mikä saattaa johtaa välilevyjen kuivumiseen, litistymiseen ja lannerangan toiminnan heikkenemiseen.
Etenkin välilevyt ja selkärangan muut rustorakenteet vaurioituvat herkästi niiden olemattoman verisuonituksen takia. Lannerangan alimmat välilevyt vaurioituvat herkimmin, koska ne joutuvat kannattelemaan suurinta kuormaa.
Välilevyn toistuva kuormittaminen saattaa käynnistää ydintä kohti etenevän osteoartriitin eli nivelrikoksi tai artroosiksi kutsutun tulehduksen. Osteartriitti aiheuttaa kipua etenkin silloin, kun se johtaa hermojen uudiskasvuun kohti välilevyn ydintä.
Välilevyn liian suuri kuormittaminen voi aiheuttaa myös mikrohalkeamia välilevylle ravinteita kuljettavaan rustoiseen päätelevyyn. Mikrohalkeamat ovat yleensä kivuttomia, koska päätelevyssä on vain vähän kipuhermopäätteitä. Mikrohalkeamien korvautumien arpikudoksella heikentää kuitenkin välilevyn ravinteiden saantia, mikä saattaa johtaa kipuja aiheuttaviin välilevyn rappeutumiseen, tyräytymiseen ja rangan yliliikkuvuuteen.Spine Loading Characteristics of Patients With Low Back Pain Compared With Asymptomatic Individuals. Marras et al. 2000. Sivut 892–893.
Lannerangan toistuva taipuminen eteenpäin on luultavasti välilevyn pullistumien suurin aiheuttaja, koska se aiheuttaa välilevyn heikkorakenteiseen takaosaan kohdistuvaa painetta. Ihmisten selkärankaa muistuttavilla sikojen selkärangoilla tehdyissä kokeissa on havaittu, että samanaikainen kiertoliike yli kolminkertaistaa pullistumariskin. Selän taivuttaminen tai kiertäminen kuormituksen aikana kiristää osan välilevyn ulkokehän rustosäikeistä, jolloin välilevyn sisäinen paine kasvaa poikkeuksellisen suureksi.Selän rakenne ja toiminta. Niveltieto 4/2006. sivu 7. http://www.nivel.fi/uploads/pdf/tietoa_nivelista/materiaalipankki/artikkelit/niveltieto/selan_rakenne_ja_toiminta.pdf
Liiallinen fyysinen rasitus happamoittaa lihasten peitinkalvojen eli faskioiden liukasteena toimivaa hyaluronihappoa ja ärsyttää niiden hermopäätteitä, mikä saattaa aiheuttaa selkäkipua, paineen tunnetta, jäykkyyttä, liikerajoituksia tai välilevyjen kasaan painumista. Ylikuormitus saattaa myös johtaa selän peitinkalvojen kiristymiseen ja toimintahäiriöihin, mistä seuraa kipua ja häiriöitä veren- ja imunesteiden kierrossa.
Ylikuormitus saattaa johtaa myös lihasten rasitusvammoihin, joista voi seurata kroonisia tulehduksia. Nämä puolestaan heikentävät lihasten jänteiden kuormituskestävyyttä, mikä aiheuttaa kipuja ja lisää uusien vammojen ja liikerajoitusten riskiä.
Nikamasolmun päätelevyt vauroituvat erityisen helposti, koska ne ovat välilevyä heikompia. Suurin kuormitus kohdistuu lannerangan alaosaan eli nikamaväleihin L5–S1 lannerangan luontaisen lordoosimutkan suoristuessa. Nivelsiteiden kantokyky pettää ensimmäisenä, ja jos eteentaivutusliike jatkuu, nivelhaarakenivelten nivelkapselit venyvät ja saattavat revetä. Äärimmäinen eteentaivutus saattaa johtaa välilevyn takaosan repeytymiseen ja luupalan irtoamiseen nikamasolmusta.Jaana Suni: Alaselän vammamekanismit. UKK-instituutti. (pdf)
Selän ylikuormitus voi syntyä esimerkiksi töissä tai urheillessa. Ylikuormitusta voidaan ehkäistä taakkojen rajoittamisella, liikkeiden ja asentojen hallinnalla, kuormitusajan rajoittamisella sekä riittävällä tauotuksella.
Vuonna 2016 laaditun selvityksen mukaan useimmilta kuntosaleilta löytyy selälle potentiaalisesti vaarallisia laitteita. Erityisesti istuen tehtävät selkäliikkeet saattavat vaurioittaa selkärangan välilevyjä, koska jo pelkkä istuminen nostaa niihin kohdistuvaa painetta. Liian painavan repun kantaminen altistaa koululaisia selkäkivulle.
Runsaasti selkää kuormittavia liikkeitä kuten yhdellä jalalla seisomista sisältävää rytmistä voimistelua harrastavilla on todettu esiintyvän yli kymmenen kertaa enemmän selkäkipua aiheuttavaa skolioosia kuin väestöllä keskimäärin. Lisäksi heidän kuukautiset alkavat selvästi normaalia myöhemmin, mikä hidastaa selkärangan kudosten kypsymistä ja altistaa siksi selkävaurioille.
Työnantajien pitää pyrkiä Suomessa esimerkiksi taakkojen noston minimointiin ja suunnitella työpisteet siten, että nostaminen sisältää mahdollisimman vähän kumartelua, kurottelua ja vartalon kiertoja. Työpaikka on varustettaessa tarvittaessa myös nosto- ja siirtolaitteilla.
Staattinen työ Pitkäaikaisen staattisen kuormituksen, kuten esimerkiksi istumisen, aikaansaama paine puristaa välilevystä nestettä pois, jolloin se kuivuu, litistyy ja kuluu. Istuminen vähentää lisäksi lannerangan alimpien nikamien lordoosia, mikä johtaa vyötärön köyristymiseen taaksepäin ja häntäluun sekä alimman nikaman välisen kulman oikenemiseen. 8–10 tuntia kestävä tauoton istuminen samassa asennossa saattaa heikentää myös selkälihasten verenkiertoa, mistä voi seurata iskeemistä eli hapenpuutteesta johtuvaa kipua. Selän mekanoreseptoreiden toiminta voi kuitenkin normalisoitua, jos liika istuminen lopetetaan ja potilas lepää riittävästi.
Välilevyjen palautuminen ja ravinteiden saanti tapahtuu makuuasennossa ja vielä nopeammin niin sanotussa avaavassa eli Fowlerin asennossa maatessa jalat yläviistoon tuettuinaLISÄPAINOJEN VAIKUTUS SELKÄRANGAN KUORMITTUMISEEN STAATTISESSA SEISOMA-ASENNOSSA. Miikka Luukkainen. Sivu 10 ja 35–37, 53–54. https://jyx.jyu.fi/bitstream/handle/123456789/7189/1/G0000725.pdf, jolloin myös hermokudokseen kohdistuva paine vähenee.
Asento
pienoiskuva|Ikääntynyt nainen kärsii selkäkivusta kotonaan.
Selän taivuttaminen taaksepäin väljentää selkärangassa olevia hermojuuriaukkoja, joiden sisällä selkäydinhermo kulkee. Rangan koukistaminen puolestaan puristaa hermojuuriaukkoja kasaan. Selän taivuttamisen vaikutukset hermojuuriaukkojen kokoon ovat sitä suurempia, mitä enemmän rangassa on niin sanottuja kulumamuutoksia.Taneli Kauramäki, Laura Roivainen,Terhi Ylinen: NEURAALIKUDOKSEN MOBILISOINTI. Opinnäytetyö, fysioterapeuttikoulutus, MAMK, Maaliskuu 2016.
Etukumarassa asennossa istumisen on havaittu aiheuttavan lannerangan välilevyihin lähes kaksi kertaa suuremman paineen kuin seisominen, kun taas taaksepäin nojaaminen aiheuttaa painetta lähes yhtä vähän kuin seisominen. Vuonna 2006 valmistuneessa kanadalais-skottilaisessa tutkimuksessa havaittiin lisäksi, että viranomaisten ja monen lääketieteen edustajan suosittama 90 asteen suora kulma selän ja reisien välilläEN 1335 osat 1–3 kuormittaa välilevyjä kaikkein eniten. Välilevyjen kannalta riskittömin istuma-asento olisi nojata selkää voimakkaasti kallistettuun selkänojaan niin että selän ja reisien väliseksi kulmaksi tulee vähintään 135 astetta.Oletko istunut aina väärin? Iltasanomat. 22.5.2013. Eurooppalainen toimistotuolien standardi EN 1335 osat 1–3 edellyttää kuitenkin, että tuolissa istuvan henkilön lantiokulma on 90 astetta.
Naisille aiemmin ohjeistettu epäsymmetrinen istuminen jalat ristissä kuormittaa muita asentoja enemmän lantion niveliä ja lihaksiaMoni nainen istuu väärin, ja siitä voi seurata yllättäviä vaivoja, sanovat asiantuntijat, HS 2.12.2019. . Runsaan istumisen onkin havaittu aiheuttavan selkäkipuja erityisesti nuorilla tytöillä.Varpu Pitkänen, Selkäkipu lamaa yllättäen. Turun Sanomat 10.10.2011. Viitattu 8.2.2020.
Selkä pyöreänä istumista on pidetty usein potentiaalisena terveysriskinä, koska sen on ajateltu väsyttävän ja kipeyttävän alaselkää sekä häiritsevän mekanoreseptoreiden toimintaa ja niiden keskushermostoon suuntautuvaa viestiliikennettä.Selkää tukeva järjestelmä. Jaana Suni ja Annika Taulaniemi. UKK-instituutti. Ajatuksen taustalla on ollut havainto, että lannerangan pyöristyminen lisää välilevyjen takaosan painetta sekä selkälihasten ja nivelsiderakenteiden venyttymistä.