pienoiskuva|300x300px|Kuvassa on kolme eri lepakon alalajia, joista kussakin viihtyy erilainen loinen. Loiset ja siten myös lepakot voidaan erottaa toisistaan loisten DNA-viivakoodien avulla. Vasemmalla olevat värikkäät raidalliset jonot kuvaavat kunkin loisen DNA:ta. pienoiskuva|Jouluruoan DNA-viivakoodausta. DNA-viivakoodaus on geeniteknologian menetelmä, jossa lajin perimästä etsitään emäsjono eli pätkä DNA:ta, joka on kyseiselle lajille mahdollisimman ainutlaatuinen ja vaihtelee mahdollisimman vähän lajin eri yksilöiden välillä. Näin löytynyt DNA-viivakoodi toimii tuntomerkkinä, joka helpottaa lajin tunnistamista. Idea esitettiin ensimmäisen kerran vuonna 2003 ja se on verrattavissa kaupan tuotteissa oleviin viivakoodeihin, jotka ovat yhtä lailla ainutlaatuisia eri tuotteiden välillä. DNA-viivakoodauksesta on apua etenkin sellaisten lajien erottamisessa toisistaan, jotka eivät eroa ulkonäöltään.
Eläimillä DNA-viivakoodiksi sopii yleensä hyvin mitokondriaalisessa DNA:ssa sijaitseva osa sytokromi-oksidaasi-1-geenistä (COI), kasveilla viherhiukkasessa sijaitsevien maturaasi-K:n (matK) ja rubiscon (rbcL) yhdistelmä ja sienillä tuman DNA:ssa sijaitseva tilke-DNA-alue.
Katso myös
Barcode of Life Data System
Lähteet
Aiheesta muualla
Luokka:Biotekniikka