pienoiskuva|Värjärimestari Nicolaus Kiljanderin perhe, taustalla seisomassa Nils Kiljander. Nikolai (Nils) Kiljander (4. helmikuuta 1851 Lappeenranta – 12. maaliskuuta 1898 Viipuri)Harri Kiljanderin kotiarkisto oli suomalainen kuoronjohtaja, urkuri, oopperalaulaja ja musiikinlehtori.
Nils Kiljander tuli ylioppilaaksi Viipurin kymnaasista 1870. Keskeytettyään teologian opintonsa hän lähti opiskelemaan musiikkia Tukholman musiikkiakatemiaan, josta palattuaan hän esiintyi Suomalaisessa oopperassa mm. Figaron roolissa Sevillan parturissa ja Figaron häissä. Hän toimi Helsingissä monien koulujen laulunopettajana sekä useiden kuorojen, mm. mieskuoro Muntra Musikanterien sekä Akademiska Sångföreningenin johtajana. Hän toimi ensimmäisenä musiikin lehtorina Sortavalassa 1880 aloittaneessa järjestyksessään toisessa suomenkielisessä opettajaseminaarissa. Kiljander kuoli sydänhalvaukseen 47-vuotiaana ollessaan Emil Sivorin vieraana Viipurissa. Kiljanderin hautakivi on Sortavalan vanhalla suomalaisella hautausmaalla.
Oskar Merikannon laulun Heinäsirkka ja sääski ensimmäinen julkinen esitys oli todennäköisesti Sortavalassa 9.11.1897 Merikannon omassa konsertissa, jossa laulun tulkitsi Seminaarin naiskuoro lehtori Kiljanderin johtamana.
Kansalliskirjastosta löytyvät Kiljanderin teokset Suomi on hyvä maa, Salon kukka ja Salon ruusu.
Kiljanderin vanhemmat olivat värjärimestari Niklas (Nicolaus) Kiljander (1826-1880) ja Ulrica Sofia Ström (1824-1902). Kiljander oli naimisissa Gotlannista Suomeen muuttaneen Julia Katarina Karolina (Catharina Carolina) Svenssonin kanssa. Heidän lapsiaan olivat sähköttäjä Nils Armas Kiljander, toimittaja Torsten Kaukoranta, venäläistämisvastaiseen salaseura Verikoiriin kuulunut polyteknikko ja arkkitehti Mauritz Alarik Herman Kiljander, Aino Aura Karolina Kiljander sekä graafikko ja arkkitehti Elna Kiljander.
Lähteet
Luokka:Suomalaiset muusikot Luokka:Vuonna 1851 syntyneet Luokka:Vuonna 1898 kuolleet