pienoiskuva|Presidentti Koivisto saapuu Cadillacilla vuonna 1986. Suomen presidentin virka-auto on Suomen tasavallan presidentin virka-auto. Nykyisenä virka-autona toimii panssaroitu Audi A8 L Security Quattro. Lisäksi entisten presidenttien käytössä on Audi A8 L vuodelta 2012.
Presidentin autot ovat väriltään tummia autoja, jotka on merkitty rekisterikilven sijaan vaakunalla. Presidentti käyttää autoaan juhlavissa tilanteissa, kuten valtiovierailujen yhteydessä ja valtiopäivien avajaisissa.
Suomen presidenttien autoja
Alexander Stubb pienoiskuva|Presidentti Stubbin Audi A8 L Security Quattro Senaatintorilla vuonna 2025. Alexander Stubbin virka-auto on panssaroitu Audi A8 L security. Auto otettiin käyttöön 11.4.2024, reilun kuukauden kuluttua siitä, kun Alexander Stubb astui presidentin toimeen. Auto korvasi edellisen, 12 vuotta vanhan auton. Auton hankinnan kokonaiskustannukset ovat veroineen 1,1 miljoonaa euroa. Summa sisältää muun muassa määräaikaishuollot, turvallisuustarkastukset ja koulutuskustannuksia.
Sauli Niinistö pienoiskuva|Presidentti Niinistö saapuu paraatiin vuonna 2017. Sauli Niinistön virka-auto oli panssaroitu Mercedes-Benz Guard S600 L korimallia W221. Se otettiin käyttöön 1.3.2012 – samana päivänä, kun Sauli Niinistö astui presidentin virkaan. Niinistön kauden jälkeen Tasavallan presidentin kanslia luovutti auton Poliisihallitukselle, joka osoitti ajoneuvon Helsingin poliisilaitokselle, joka käyttää sitä valtiovierailuissa ja valtioneuvoston jäsenten suojaustehtävissä.
Tarja Halonen
Tarja Halosen auto oli W140-sarjan Mercedes-Benz 600 SEL Guard, joka hankittiin vuonna 1994 Martti Ahtisaaren käyttöön. Vuodesta 2004 alkaen presidentin käytössä oli Mercedes-Benz S 600 L Guard. korimallia W220.
Martti Ahtisaari pienoiskuva|Ahtisaaren Mercedes-Benz S Martti Ahtisaaren auto oli vuosimallin 1994 Mercedes-Benz 600 SEL Sonderschutz korimalliltaan W140. Presidentin kanslialla oli 1990-luvulla tiettävästi useampikin tämäntyyppinen auto.
Ahtisaaren autolle sattui onnettomuus, kun presidenttiä rouvineen oltiin viemässä Turun lentokentältä Kultarantaan. Vaaleanruskea Toyota ajoi sivutieltä kovaa vauhtia päin presidentillistä Mersua. Korjausarvio nousi yli 300 000 Suomen markkaan. Vakuutusyhtiö vastasi: "Myykää romu vaikka itärajan taakse, vakuutusyhtiö ei tällaista korvaa." Silloin tasavallan presidentin linnanvouti puuttui asiaan sillä seurauksella, että auto korjattiin tehtaalla ja laskun maksoi vastapuolen vakuutusyhtiö.
Sitä ennen Ahtisaari liikkui Cadillac Fleetwood 75 Limousinella, joka oli alun perin hankittu Kekkoselle vuonna 1979 ja periytynyt sitten Koivistolle vuonna 1982. Cadillac korvattiin Mercedeksellä vuonna 1996.
Mauno Koivisto pienoiskuva|Mauno Koivistoa kuljettanut Cadillac kesällä 1991. Mauno Koiviston virka-auto oli tehdaspanssaroitu Cadillac Fleetwood Limousine vuosimallia 1984. Se korvasi vuoden 1972 Chryslerin. Se palveli Koiviston toisen kauden loppuun eli vuoteen 1994. Nykyisin se on Espoon automuseon kokoelmissa.
Sitä ennen Koivisto liikkui samalla Cadillac Fleetwood 75 Limousinella, joka oli hankittu Kekkoselle vuonna 1979.
Edeltäjistään poiketen Koivistolla oli ajokortti ja presidenttivuosiensa aikana hänellä oli omana autonaan Saab.
Urho Kekkonen Kekkonen palveli sotaväkiaikansa autokomppaniassa ja oli ilmeisen kiinnostunut autoista. Hänen aikanaan presidentille hankittiin viisi autoa ja lisäksi hän vastaanotti useita autolahjoituksia. Kekkosella itsellään ei ollut ajokorttia. Urho Kekkosen virka-autoksi hankittiin Cadillac Fleetwood 75 Limousine vuonna 1979. Myös Mauno Koivisto käytti samaa autoyksilöä. Sama auto toimi valtion tehtävissä vielä vuonna 2015, sillä sitä käytettiin kymmenisen kertaa vuodessa suurlähettiläiden valtuuskirjeiden luovutusseremonioiden yhteydessä. Suurlähettiläiden valtuuskirje on valtionpäämiehen allekirjoittama valtakirja, joka valtuuttaa suurlähettilään toimimaan asemamaassaan oman valtionpäämiehensä ja kansansa edustajana. Auto sijaitsee nykyisin Koskenkorvalla, ja sitä voi vuokrata esimerkiksi hääautoksi. Nykyisen omistajan mukaan kyseinen auto luovutettiin presidentti Kekkoselle 14.6.1979; se siirtyi presidentti Koiviston käyttöön vuonna 1982, sitten presidentti Ahtisaarelle vuonna 1994 ja palveli Ahtisaaren autona aina 9.6.1996 saakka. Chrysler New Yorker Limousine pidennettiin 76,3 cm mittaisella jatkopalalla, korotettiin 5 cm ja levennettiin 10 cm ruotsalaisessa autopajassa. Se on varustettu 7,8-litraisella V8-moottorilla ja kasettinauhurilla. Se luovutettiin presidentille tammikuussa 1972. Vuoden 1971 mallinen Chrysler New Yorker painaa noin 3000 kiloa ja kuluttaa 30 - 40 litraa sadalla. Auto myytiin huutokaupassa 1991, minkä jälkeen se on ollut saman lahtelaisen omistajan hallussa. Vuosimallin 1969 Cadillac Fleetwood Seventy-Five Limousine, jota oli pidennetty 85 cm. 7,7 litran moottori tuotti 100-oktaanisella polttoaineella 375 hevosvoimaa. Varusteisiin kuuluivat radiopuhelin, Automaattinen Ilmaston Säädin ja pakokaasujen puhdistuslaite. Auto on panssaroimaton. Se poistettiin käytöstä vuonna 1981, ja vuonna 2013 Tasavallan presidentin kanslia lahjoitti sen Mobilian automuseolle. Vuosimallin 1963 Chrysler New Yorker 4 Door Sedan Heinelin presidentin kanslia tilasi Ruotsista. Autoa pidennettiin ruotsalaisella Heinelin koritehtaalla 70 cm, mikä lisäsi painoa lähes tonnin ja kaksinkertaisti auton hinnan. Hieman aiemmin Heinel oli räätälöinyt vastaavanlaiset Chryslerit Ruotsin kuningas Kustaa VI Aadolfille ja Tanskan kuningas Fredrik IX:lle. Tämä auto palveli Kekkosta vuoteen 1972 asti, jolloin se siirtyi Kaartin pataljoonaan, jossa sitä käytetiin vuoteen 1979. Autossa oli 350 hevosvoiman V8-moottori, jonka tilavuus oli 7200 cm3. Varustukseen kuuluivat myös painonappivaihteisto, erillinen lämmityslaite matkustamossa, eteen suunnatut lisäistuimet, sähkölasit, stereoradio ja tuhkakuppisavukkeensytytin.
Vuosimallin 1961 Cadillac Fleetwood 75 Imperial Limousine hankittiin vuonna 1962. Pääministeri Kekkonen sai Neuvostoliitosta lahjoituksena ZIS-merkkisen auton samaan aikaan, kun Porkkala luovutettiin takaisin Suomelle. Kyseessä oli ZIS-110 vuosimallia 1948. Myös presidentti Paasikivi sai samaan aikaan samanlaisen auton. Kekkosen ZIS on esillä Mobilian automuseossa.
Juho Kusti Paasikivi pienoiskuva|J. K. Paasikiven virka-auto, vuoden 1952 musta Cadillac. Paasikiven kerrotaan olleen tietämätön autotekniikasta. Kun autoon tuli vika, Paasikivi syytti kuljettajaa auton huonosta hoidosta. Paasikivi vaati ajamaan rauhallisesti, mutta ärtyi kuitenkin, jos matka kesti liian kauan.
Paasikiven aikana presidentin autot uusittiin. Hänelle hankittiin yksi Cadillac vuonna 1950 ja toinen Cadillac vuonna 1952.
Vuoden 1952 olympialaisia varten Juho Kusti Paasikivelle päätettiin hankkia mahdollisimman loistokas virka-auto. Valituksi tuli vuoden 1952 Golden Anniversary -mallinen Cadillac, jonka kromiosista monet olivat kullattuja. pienoiskuva|Paasikiven ZIS Vehoniemen automuseossa.Vuonna 2012 Helsingin automuseon omistanut säätiö meni konkurssiin ja huutokaupassa auto päätyi italialaisen autokauppiaan yksityiseen kokoelmaan. Auto vietiin Suomesta Italiaan ilman maastavientilupaa ja tulli aloitti rikostutkinnan. Keräilijä säikähti viranomaisilta tullutta kirjettä ja laittoi autot uudestaan myyntiin, ja huutokaupassa se ostettiin takaisin Suomeen.
Vuoden 1946 mallisen 12-sylinterisen Lincolnin lahjoitti J.K. Paasikivelle Yhdysvaltain presidentti Franklin D. Roosevelt kiitokseksi siitä, että Suomi karkotti maasta sotivat saksalaiset. Helsingin automuseon säätiön konkurssin jälkeen Lincoln myytiin Italiaan, josta se ostettiin takaisin Suomeen ja on nyt porilaisen autoharrastajan kokoelmissa.
Vuonna 1955, sopiessaan Porkkalan palauttamisesta Paasikivi ja Kekkonen saivat molemmat Neuvostoliitosta lahjoituksena ZIS-110 -auton vuosimallia 1948. Paasikiven auton myöhemmistä vaiheista ei ole tarkkaa tietoa, mutta nykyään se on nähtävänä Vehoniemen automuseossa Kangasalla.
Carl Gustaf Emil Mannerheim Mannerheimillä oli käytössään lukuisia autoja. Kaikissa Mannerheimin autoissa oli sama rekisterinumero SA-1.
Astuessaan presidentin virkaan vuonna 1944 Mannerheim sai käyttöönsä silloiset presidentin virka-autot eli kaksi Cadillacia: yksi vuodelta 1930 ja toinen vuodelta 1936.
Mercedes Benz 770 F-Cabriolet ts. Grosser Mercedes Offener Tourenwagen. Auton lahjoitti Adolf Hitler joulukuussa 1941.. Sen toimitti Suomeen Hitlerin oma autonkuljettaja Erich Kempka, ja se luovutettiin Mannerheimille Mikkelissä 16. joulukuuta 1941. Auton lasit olivat 40-millistä, luodinkestävää materiaalia. Auton lattia oli 5.5-6 millisestä ja muut peltiosat 3-millisestä erikoiskarkaistusta teräksestä, joten auto olisi selviytynyt ehjänä pienehköistä miinoista tai kevyiden aseiden tulituksesta. Auton kokonaispituus oli lähes 5 980 mm, ja sen sisään mahtui jopa yhdeksän henkilöä. Polttoainetta kului matka-ajossa 27 litraa satasella. Kun Mannerheimistä tuli presidentti vuonna 1944, hän saapui virkaanastujaisiin V12 Packardilla eikä ulkopoliittisista syistä enää käyttänyt Mercedestä lainkaan. Hän myi auton Ruotsiin vuonna 1947, ja Ruotsista auto myytiin vuonna 1948 Yhdysvaltoihin. Se esiintyi Hitlerin autona muun muassa elokuvassa Erämaan kettu (1951). Vuonna 1973 se myytiin huutokaupassa ”Hitlerin Mersuna maailmanennätyshintaan”, ja puoli vuotta myöhemmin se vaihtoi omistajaansa uudella ennätyssummalla. Vuonna 1984 auto päätyi nykyiselle omistajalleen, joka entisöi auton. Autosta on tehty dokumenttielokuva Mannerheimin Mersu. Chrysler C-24 Custom Imperial Limousine toimi Mannerheimin käytössä ilmeisesti vuodet 1940–1944 hänen ollessaan puolustusvoimien ylipäällikkönä. Sen jälkeen hän liikkui Packardilla. Vuosimallin 1938 kaksitoistasylinterinen Packard Twelve Seven Passenger Limousine kuului alun perin Suomi-Filmi Oy:n toimitusjohtaja Nils Dahlströmille. Vuonna 1941 armeija otti auton käyttöönsä sotatilaan vedoten. Tätä V12 Packardia Marski käytti autoistaan eniten, sillä kaksine lämmityslaitteineen ja tiiviine umpikoreineen se oli paras vaihtoehto talvisen kylmillä säillä. Nykyään Packard on yksityisomistuksessa Lapualla. Packardin tilalle ostettiin 1949-mallinen Cadillac Series 75 Limousine. avonainen neliovinen Mercedes Benz 320 1939 Chrysler Imperial 75-vuotissyntymäpäivillään 4.6.1942 Marski sai Hitleriltä lahjaksi kolme tuliterää Steyr-maastoautoa.
Risto Ryti Risto Rytin käytössä oli Cadillac vm. 1930. Polttoainepulan aikaan Ryti halusi näyttää esimerkkiä ja hänen aloitteestaan Cadillaciin asennettiin häkäpönttö vuonna 1943. Häkäpöntön käyttö oli kuitenkin liian hidasta, minkä vuoksi autoon asennettiin kaksi kaasupoljinta: toinen häkäpöntölle ja toinen bensiinikaasuttimelle. Ryti käytti virka-autoaan lähinnä Helsingin ympäristössä sekä Tamminiemen ja presidentin kanslian välillä. Matkat sodanaikaiseen päämajakaupunkiin Mikkeliin hän teki junalla.
Kyösti Kallio Kyösti Kalliolla oli käytössään Cadillac, ja sen lisäksi Buick Special Eight vm 1938 ja todennäköisesti vielä kolmaskin auto. Talvisodan aikana Kallio asui Kuusisaaressa, ja teki virkamatkat Helsinkiin pimennyslyhdyin varustetulla autolla.
P. E. Svinhufvud pienoiskuva|Svinhufvud saapuu suojeluskunnan ampumamestaruuskilpailuihin (1931) Presidenttikautensa alussa 4.6.1931 Pehr Evind Svinhufvud vastaanotti hänelle lahjoitetun Chevrolet Coupé de Villen vuosimallia 1931. Auton lahjoittivat General Motors Nordiska ja Suomen General Motors. Auto oli todennäköisesti Euroopassa muokattu versio Chevrolet Independence Special Sedanista. Auto sai lempinimen "Coupé de Pekka".
Vuonna 1936 presidentin käyttöön hankittiin uusi Cadillac, joka korvasi vuonna 1928 hankitun Packardin.
Autoliike Korpivaara & Halla lahjoitti "Ukko-Pekalle" auton hänen 75-vuotispäivänään vuonna 1936. Kyseessä oli musta Studebaker Dictator Cruising Sedan rekisterinumeroltaan V-6000. 75-vuotiaana Svinhufvud ilmoittautui autokouluun ja sai kortin kesällä 1937.