Tämä artikkeli kertoo kristinuskosta Ranskassa. Ranskan suurin kirkkokunta on katolinen kirkko, johon kuuluu 47 prosenttia väestöstä. Protestantiisiin ja ortodoksisiin kirkkoihin kuuluu molempiin noin 1 prosentti ranskalaisista.
Tunnustuskunnat Nykyisin roomalaiskatolinen kirkko on Ranskan enemmistökirkko, mutta protestanttisuus on pysynyt maassa vähemmistönä. Maahanmuuton myötä Ranskaan on tullut monia afrikkallaisia kristillisiä yhteisöjä. Vuonna 2006 tehdyn tutkimuksen mukaan protestanttien määrä on hieman lisääntynyt Ranskassa, mikä johtuu pääasiassa afrikkalaisperäisten evankelisten kirkkojen kasvusta.
Katolinen kirkko Ranskassa oli vuonna 2004 yhteensä noin 44,5 miljoonaa katolisen kirkon jäsentä, mikä oli noin 75,5 prosenttia maan väestöstä. Ranskassa toimii 24 katolista arkkihiippakuntaa, joiden alaisuudessa on 69 hiippakuntaa. Lisäksi Ranskassa toimii sotilasordinaatti.
Protestantismi Luterilaisuutta ja reformoitua kristillisyyttä Ranskassa edustavat Luterilaiseen maailmanliittoon kuuluvat Malagassin protestanttinen kirkko (FPMA), Alsacen ja Lorrainen protestanttinen kirkkoliitto (UEPAL) sekä Ranskan yhdistynyt protestanttikirkko (EPUDF). Luterilaisiin kirkkoihin kuului vuonna 2023 yhteensä 255 000 jäsentä. Suurin kirkoista on UEPAL, jolla oli 220 000 jäsentä. EPUDF:lla on 25 000 jäsentä ja FPMA:lla 10 000 jäsentä.
Baptistista liikettä Ranskassa edustaa Ranskan evankelinen baptistiliitto. Baptistiliittoon kuului vuonna 2025 yhteensä 104 seurakuntaa ja sillä on 5 730 jäsentä.
Historia Ranska kristillistyi 400-luvulla ja Ranskan katolinen kirkko on ollut yksi läntisen kristikunnan tärkeimmistä keskuksista. Eteläistä Ranskaa asuttaneet visigootit kääntyivät katolilaisuuteen, kun kuningas Rekkared I omaksui Khalkedonin uskontunnustuksen Sevillan piispa Leanderin johdattamana. Frankkikuningas Klodovig kääntyi vaimonsa Klotilden ja Reimsin piispa Remigiuksen vaikutuksesta katolilaisuuteen. Klodvigin kasteella 496 oli suuri merkitys frankkien historiassa, sillä tästä tapahtumasta alkoi yhtenäisen frankkien valtakunnan kehitys. Dué & Laboa 1998, s. 66
1000-luvun alussa erityisesti eteläisessä Ranskassa voimistui kataarien liike, jota nimitettiin bulgaareiksi. Heidät samaistettiin Bulgariassa toimiviin bogomiileihin. Rooman kirkko suhtautui kataareihin kerettiläisenä, sillä liike saavutti suuren vaikutusvallan ja hylkäsi tavalliset sakramentit. Kataarit katsoivat olevansa kirkollisten sääntöjen ja määräysten yläpuolella, mikä johti kataarit vainon kohteeksi. Erityisesti Toursin kirkolliskokous 1163 yritti pysäyttää kaiken kerettiläisyyden. Kerettiläisiä vastaan saarnasivat Alberico Ostialainen sekä Bernhard Clairvaux’lainen. Vuonna 1148 Reimsin kirkolliskokous julisti kirkonkiroukseen kaikki kerettiläisyyden suojelijat Gascognessa ja Provencessa.
Uskonpuhdistuksen aika Ranska on kalvinismin syntymä paikka. Maassa raivosi uskonpuhdistuksen aikana vuosikymmeniä kestänyt katolilaisten ja hugenottien välinen sisällissota. Sisällissodan taustalla vaikuttivat albigenssien tuhoamisen ajalta juontuvat vihamielisyydet. Jean Calvin lähetti Genevestä yli sata pappia Ranskaan, joka osoittautui vastaanottavaiseksi kalvinismille. Erityisesti kaukana Pariisista olevilla syrjäseuduilla papit otettiin innostuneesti vastaan ja Calvinin kannattajia alettiin kutsua hugenoteiksi.Dué & Laboa 1998, s. 208–211
Valistuksen ja Ranskan vallankumouksen myötä Ranskassa kehittyi laïcité-käsite, jolla julkiset tahot ja uskonnollinen toiminta erotettiin toisistaan.
Kirkkojenväliset järjestöt Ranskan prostentattien liitto käsittää monia kirkkokuntia, mukaan lukien evankeliset ja helluntailaiset. Kristillisten kirkkojen neuvosto yhdistää katolisen kirkon, protestanttisen liiton sekä ortodoksiset kirkot.
Lähteet
Viitteet
*